Etusivu Suomeksi ”Hokkuspokkus-keinoa työllisyyteen ei ole.” TE-palvelut 2024 -uudistus vie työllisyydenhoidon kuntiin 15.2.2023 Pauliina Seppälä Kirjoittajan muut artikkelit Mitkä ovat uuden tilanteen haasteet ja mahdollisuudet? MDI:n asiantuntijat Mikko Valtakari ja Juho Nyman esittelevät uudistuksen eri kanteilta. TE-palvelut 2024 -uudistuksessa työllistymistä ja yritystoimintaa tukevat palvelut siirtyvät kuntien vastuulle vuoden 2025 alusta.TE24-mahdollisuudetKun on yksi vastuutaho, pystyy asiakkaan kohtaamaan kokonaisvaltaisemmin. Asiakkaan tilannetta on helpompi ratkoa yhteistyössä eri palvelujen kanssa kunnan sisällä. Etenkin vaikeasti työllistyvät, jotka tarvitsevat useita palveluja, voivat hyötyä uudesta järjestelmästä. Kunnilla on hyvät lähtökohdat tarjota asiakkaille kohdennettuja ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivia palveluja. Kunnilla on mahdollisuus kehittää palveluita aluelähtöisesti, mikä vahvistaa alueiden elinvoimaa ja kilpailukykyä.TE-24-haasteetTyöllisyystoimenpiteistä ja niiden kehittämisestä on kymmenien vuosien kokemus eikä hokkuspokkus-keinoa tulosten parantamiseen ole löytynyt. Yksilöllisillä ja räätälöidyillä palveluilla on saatu hyviä tuloksia. Palveluiden räätälöiminen on kuitenkin kallista. TE-palveluissa lakisääteiset tehtävät kuten työttömien määräaikaishaastattelut vievät suurimman osan resursseista. Kuntien ja niiden muodostamien kuntaryhmien (tai yhteistoiminta-alueiden) mahdollisuudet työllisyyspalvelujen hoitoon vaihtelevat, mikä saattaa asettaa kansMikko Valtakari: Työllisyyden hoito on kovaa työtä”Työllisyyden hoidossa noudatetaan pohjoismaista palvelumallia. Siinä halutaan auttaa työttömiä intensiivisesti ja heti alussa. Tämä teettää paljon työtä. Ongelma on se, että aikaa menee myös sellaisten ihmisten kohtaamiseen, joille ei työllisyyspalveluista ole merkittävää hyötyä. Näiden ihmisten tilanteeseen on mahdollisuus vaikuttaa vahvemmin muilla palveluilla.”Tampereella on jo kokemusta TE-palvelujen kytkemisestä osaksi kuntien muuta palvelumaailmaaTampereen työllisyysjohtaja Regina SaariRegina SaariOlemme Pirkanmaan kuntakokeilussa jo jokusen vuoden ajan luoneet uudenlaisia palveluja työnantajien työvoiman saatavuuden haasteisiin, työn hakemiseen, kansainvälisten osaajien houkutteluun ja laaja-alaisesti koko työllisyyden edistämiseen. Keskeisiä kumppaneitamme tässä työssä ovat mm. yritykset, työnantajat, eri oppilaitokset ja yksityiset henkilöstöpalveluyritykset. Nyt kun TE-palvelut on kuntakokeilua kattavamminkin siirtymässä valtiolta kuntiin, voimme yhdistää ne kaikkeen tähän jo olemassa olevaan ja jatkaa yhteisten palvelualustojen kehittämistä eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. TE-palvelujen pysyvä siirto vahvistaa tätä kehittämiskokonaisuutta.Tällä hetkellä valmistelemme Pirkanmaalla laajassa yhteistyössä eri toimijoiden kesken uudistukseen liittyvää palvelumaailmaa, ja kunnissa pohditaan myös palvelujen järjestämiseen liittyviä ratkaisuja.MDI on ollut mukana auttamassa Pirkanmaan TE24-työssä.TE-palvelujen siirtoa koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 6.10.2022. Kunnille palveluiden järjestämisvastuu siirtyisi 1.1.2025.MDI:n asiantuntijapalvelut työllisyys-teemastaVoit myös olla suoraan yhteydessä asiantuntijaamme Mikko Valtakariin. aluekehittäminen arviointi kaupunkikehittäminen kunnat selvitys TE24 työllisyys Kysy lisää Mikko Valtakari Johtava asiantuntija FL 040 569 1568 mikko.valtakari@mdi.fi Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi “Iso huijaus? Kuka huijaa ja ketä?” – Mazzucaton ja Collinwoodin viestejä suomalaisessa toimintaympäristössä pohtimassa 16.8.2023 Chris Smith Kirjoittajan muut artikkelit Konsulttiyritysten rooli kansallisissa hallintorakenteissa on jälleen viime aikoina noussut aiheeksi, joka ylittää akateemisen ja iltapäivälehtikeskustelun välisen kuilun, sekä Suomessa että kansainvälisesti.1 Samalla kun on arvokasta, että tämäntyyppisiä vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä käsitellään julkisessa keskustelussa, ilmaantuu myös mahdollisuuksia väärinymmärryksille, ylitulkinnoille ja harhaanjohtamiselle. Nykyisen keskustelun ydin Mazzucaton ja Collingtonin kirjan pohjalta liittyy erityisesti siihen, onko konsultointi ”arvoa luovaa” vai pelkästään sitä hyödyntävää, ja tukeeko se perinteistä julkishallinnon kapasiteettia vai korvaako se sitä. Konsultointi liiketoimintamallina ei ole ainakaan yleisessä keskustelussa ja tietoisuudessa saanut myönteistä nostetta Mazzucaton ja Collingwoodin ansiosta. On hyvä pohtia, edustaako tämä tarkastelu oikeudenmukaista kuvaa toimialasta kokonaisuutena. Sen ymmärtäminen, kuinka ja miksi konsultointipalvelujen ostajat ja myyjät ovat vuorovaikutuksessa keskenään, auttaa meitä paremmin ymmärtämään, miksi kriittistä tarkastelua tarvitaan ja miksi johtopäätökset julkisen sektorin hyväksikäytöstä ja riistosta eivät välttämättä edusta koko alaa. Tietyt narratiivit kyseenalaistavat vallanpitäjien ja konsulttiyritysten välisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessaan, julkisten varojen tuhlaamisena tai väärinkäyttönä (esim. liittyen Covid-19 -rokotteen käyttöönottoon Ranskassa tai testausohjelmaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Samalla kun keskustelu on tärkeää, näiden erityisen räikeiden epäonnistumisista kertovien esimerkkien nosto julkisen keskustelun keskiöön tai vaatimukset konsulttien käytöstä luopumisesta kokonaisuudessaan eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa vuorovaikutuksen tai konsultointiliiketoiminnan luonteesta. Taustalla vaikuttavat veronmaksajien kasvavat odotukset sekä palvelujen tarjontaa että verotuksen leikkaamista kohtaan, yhdistettynä tiedontuotannon ja tiedonhyödyntämisen vallankumoukselliseen kasvuun, mikä on lisännyt myös hallinnon kompleksisuutta ja tarvetta lisätä sidosryhmien, kansalaisten ja heidän yhteisöjensä osallistumista toimintapolitiikan valmisteluun ja täytäntöönpanon. Hallinnon toimijat kohtaavat kasvavaa tehokkuuspainetta, tarvetta ”tehdä enemmän vähemmällä” (tuottavuusohjelmien tapaan) ja tehdä asiat uudella tavalla. Tässä yhteydessä syyt konsulttien lisääntyneeseen käyttöön on moninaiset, alkaen asiantuntijatiedon puutteesta julkisella sektorilla aina verotuksellisten, ideologisten tai riskien välttämiseen liittyviin syihin, joskus jopa suoranaiseen vastuun välttelyyn. Konsulttipalvelun tilaajan tarpeet, jotka heijastuvat käyttöön liittyviin laskelmiin ja arvioihin, vaihtelevat suuresti eri maissa, hallinnonaloilla ja -tasoilla. Suuri merkitys on esimerkiksi hallinnon keskittyneisyyden tai hajautuneisuuden asteella. Vastaavia eroja on konsultoinnissa toimivien yritysten ja niiden palvelutarjooman välillä. Hallintoa palvelevat asiantuntijakeskeiset konsulttiyritykset pyrkivät tarjoamaan tarvittavaa asiantuntemusta ja osallistumaan tiedonsiirtoon tuomalla uusia ideoita, menetelmiä ja käytäntöjä julkiseen hallintoon, samalla palvellen ulkoisen ja riippumattoman arvioinnin tarpeita. Nämä ovat kaikki toimintapolitiikan muotoilun ja tukitehtävien tärkeitä osia, jotka ovat välttämättömiä vastuullisuus- ja avoimuussyistä. Julkishallinto on sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla jatkuvassa muutoksessa, mikä voi vanhaa sanontaa mukaellen edellyttää vähemmän soutamista, ja enemmän huopaamista. Osbornen ja Gaeblerin2 mukaisen ”pienen valtion” linssin läpi tarkasteltuna esiin nousee useita vastuullisuuden, avoimuuden ja julkisen arvon luomisen näkökulmia, jotka ovat muovanneet julkishallintoa myönteisesti, myös avaamalla hallintoa ulkopuolisille äänille, ideoille ja osallistumiselle. Mazzucaton ja Collingtonin pääväitteeseen liittyvä kysymys siitä, onko konsultointiala ”kovertanut” hallinnollista osaamista aiemmin kaiken kattavista hallintorakenteista, edellyttää lisätarkastelua. Ensinnäkin olettamus aiemmin olemassa olleesta voimakkaasta keskitetystä hallintorakenteesta voi olla liian brittikeskeinen. Muut keskushallinnon järjestelmät, erityisesti Pohjoismaissa, ovat perinteisesti olleet suhteellisesti sekä pienempiä että hajautetumpia, jolloin myös hallinnollinen kapasiteetti on jakautunut tasaisemmin eri tasoille. Sellaisenaan ”kapasiteetin menettämisen” argumentti (etenkin keskushallinnon osalta) näyttää huomattavasti vähemmän vaikuttavalta, kun se siirretään muihin yhteyksiin kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa vuoden 1945 jälkeinen hallintojärjestelmä ja ”uuden hyvinvointivaltion” rakentamisen projekti oli hallinnollisesti keskitetty ja heijasti aikaansa. Tässä suhteessa oli epätodennäköistä, että tämä hallintorakenne säilyisi ennallaan loputtomiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja samoin muissa valtioissa historialliset kehityskulut ovat luoneet omia polkujaan. Toiseksi valtion heikentämisen ja ”ontoksi tekemisen” (’hollowing out’) -teesiä on tarkasteltava sekä työntö- että vetomotivaatioiden näkökulmasta. Mazzucato ja Collington käsittelevät tätä ”oliko ensin muna vai kana?” -kysymystä, viittaamalla 1980- ja 1990-lukujen ”valtion kriisi” -retoriikkaan, jota tuki julkisen valinnan teoria ja viimeksi ”Uusi Julkinen Hallinto” (NPM). Näissä molemmissa esitetään toimintapolitiikan valmistelu ja palveluntuotanto konsulttien temmellyskenttänä. Vaikka tämä olisikin totta, on ongelmallista esittää, että hallinnon tehtävät eivät olisi muuten muuttuneet ja ikään kuin ulkoisen asiantuntemuksen käyttö ja konsultointi olisi ainoa niiden luonteeseen vaikuttanut muutostekijä. Ongelmia epäilemättä syntyy, mikäli konsultteja käytetään luomaan ja toteuttamaan käytäntöjä normaalin hallintorakenteen ulkopuolella tai kun mikäli politiikan toimeenpano kokonaan ”ulkoistetaan” palveluyrityksille, jotka voivat sitten tehdä alihankintana osia tai jopa koko tehtävän. Tällainen aiheuttaa epäilemättä suuria ongelmia sekä kustannusten hallinnassa että hallinnon avoimuudessa. Tällaisilla alueilla epäilemättä tarvitaan tiukkaa valvontaa, joskin mikäli poliittista tahtoa löytyy, myös valvonta- ja kontrollimekanismit ovat riittäviä. 3 Loppujen lopuksi Mazzucato ja Collington ovat aivan oikeassa korostaessaan, että perimmäinen ”mala fides” -toimija – viimekätinen huijari – on yleensä ollut hallitus itse, koska useat hallitukset ovat aivan omaehtoisesti avanneet oven konsulttialalle sen sijaan, että konsultit olisivat väkivalloin potkaisseet oven auki. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja valvonnan ja sääntelyn epäonnistuminen voivat pahimmillaan näin ollen tarjota mahdollisuuden sellaisten toimijoiden menestymiseen konsulttialalla, jotka pilaavat koko alan mainetta, vaikka liiketoimintamallit ja markkinakäytännöt alalla olisivatkin pääosin tästä poikkeavia ja vaikka useimmat konsulttialan toimijat olisivat sisäistäneet julkisen arvon luonnin ja vastuullisuuden keskeiseksi osaksi liiketoimintakäytäntöjään, ainakin pienemmissä maissa ja pienemmissä konsulttiyrityksissä, joissa konsulttina olet loppujen lopuksi aina vain yhtä hyvä kuin viimeinen referenssisi. Alaviitteet[1] Mazzucato and Collington 2023: The Big Con: How the Consulting Industry Weakens Our Businesses, Infantilizes our Governments and Warps our Economies, Allen Lane. Suomen mediassa aihetta on käsitelty mm. Helsingin Sanomissa “Ekonomisti Mariana Mazzucato: Julkisella sektorilla pitää olla itsevarmuutta, jotta konsultit eivät häärää ja rahasta” Helsingin Sanomat 3.3.2023. Aihepiiriä on tarkastelu kriittisesti jo aiemmin, mm. 2013 Kuuselan & Ylösen teos “Konsulttidemokratia”.[2] Osborne D and Gaebler T (1992) Reinventing Government: How the Entrepreneurial Spirit is Transforming the Public Sector. New York: Addison-Welsley.[3] Jotta sujuvampi, vähemmän hierarkkinen hallintojärjestelmä toimisi, sääntelyjärjestelmän on oltava tarkoitukseen sopiva. Tämä näkyy mm. alihankinnassa, jossa Iso-Britannian huonot kokemukset Sercon ”track and trace” -järjestelmän käsittelystä eroaa merkittävästi Suomen terveys- ja sosiaaliuudistuksen säännöksistä, joissa vastaava palveluntarjoajien alihankintasopimus on kielletty. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Arviointitutkimus: Hallituksen 50 miljoonan satsaus nopeaan jatkuvaan oppimiseen on oikealla tiellä 15.3.2023 Mikko Valtakari Kirjoittajan muut artikkelit Koulutukset ovat olleet pääosin tavoitellun kaltaisia ja onnistuneet edistämään työllistymistä. Seurantajärjestelmässä havaittiin merkittäviä puutteita, jotka kuitenkin on jo huomioitu. Pääministeri Sanna Marinin hallitus loi vuonna 2020 TEM:in ja OKM:n toteuttaman jatkuvan oppimisen nopeavaikutteisten toimenpiteiden valtionavustuksen, yhteensä noin 50 miljoonaa euroa, jolla työttömille ja työttömyysuhan alla oleville mutta työssä oleville tarjottiin uudenlaisia koulutuksia ja neuvontaa. Arviointityöryhmä katsoo loppuraportissaan, että koulutukset ovat olleet pääosin tavoitellun kaltaisia ja onnistuneet edistämään työllistymistä. Tutkijat kuitenkin korostavat, että nopeasti toimeenpantu avustusinstrumentti on puutteellinen toimenpiteiden seurantajärjestelmän osalta. Tämä on myös vaikeuttanut tulosten arvioimista ja on seikka, jota on kehitettävä mikäli avustusten myöntämistä jatketaan. Avustusta myönnettiin korkeakouluille, ammatillisen koulutuksen oppilaitoksille ja vapaan sivistystyön järjestäjille 2020 -2021 aikana noin 170:lle jatkuvan oppimisen hankkeelle. Hankkeissa tuotettiin lyhytkestoisia koulutuksia, tuettiin maahanmuuttajien osaamista ja kielitaitoa, ja lisättiin osaamista työvoimapula-aloilla. Tutkimuksen johtopäätösten perusteella jatkuvan oppimisen nopeavaikutteisilla toimilla on luotu uudentyyppisiä, joustavia koulutuksen toimintamalleja sekä edistetty osallistujien oppimisvalmiuksia ja työllistymistä. Toimilla on myös vaikutettu osaajien saatavuuteen työvoimapula-aloilla sekä edistetty aliedustettujen ryhmien kuten maahanmuuttajien osallistumista työllistymistä edistäviin toimiin.Numeeristen työllisyysvaikutusten tutkimiseen oli saatavilla tietoja vain pienestä osasta koulutuksiin osallistuneita. Työvoimakoulutukseen kytkeytyviin toimiin osallistuneista työttömistä voidaan arvioida noin 40 prosentin työllistyneen kolmen kuukauden kuluttua ja lähes puolen vuoden kuluttua toimenpiteessä olon päättymisestä. Tämä on samansuuntainen työllistymistaso kuin tavanomaisessa työvoimakoulutuksessa. Tiedetään, että työvoimakoulutuksen positiiviset tulokset näkyvät usein pitkällä viiveellä. Arviointitutkijat näkisivät jatkuvan oppimisen nopeavaikutteiset toimet jatkossa erityisen hyödyllisiksi, mikäli tätä viivettä pystyttäisiin niiden avulla lyhentämään. Tutkimushankkeen aikana on käynnistetty Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpa, jonne rahoituksen jakaminen on siirretty. Tutkijoiden havaitsemat puutteet hankkeiden seurannassa on jo huomioitu Jotpan toiminnassa.Jatkuvan oppimisen uusien nopeavaikutteisten toimien seuranta- ja vaikuttavuustutkimus alkoi kesällä 2020 ja päättyi joulukuussa 2022. Keskeisinä aineistoina ja menetelminä työssä käytettiin asiantuntijahaastatteluita, aineistoanalyysejä, sähköisiä kyselyjä hanketoteuttajille ja hankkeiden asiakkaille, työpajatyöskentelyä sekä tilastollisia analyysejä.Tutkimusta johti Aluekehityksen konsulttitoimisto MDI, jonka lisäksi tutkimukseen osallistuivat Lapin yliopisto, Melkior Oy sekä Kirsi Pulkkinen Consulting. MDI on osa FCG Finnish Consulting Groupia.Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoitteena on, että normaalin talouskehityksen oloissa työllisyysaste saavuttaa 75 prosentin tason 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä vuonna 2023. Lokakuussa 2022 lukema oli 74,3 prosenttia (Tilastokeskus).LisätietojaMikko ValtakariJohtava asiantuntijaFL040 569 1568mikko.valtakari@mdi.fiJatkuvan oppimisen uudet nopeavaikutteiset toimet : Seuranta- ja vaikuttavuustutkimus: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164698Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpa: https://jotpa.fi/ Kysy lisää Mikko Valtakari Johtava asiantuntija FL 040 569 1568 mikko.valtakari@mdi.fi Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Kunnista lähtivät sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta HYTE jäi — vaan mitä se edes on? 21.2.2023 Pauliina Seppälä Kirjoittajan muut artikkelit Rasmus Aro Kirjoittajan muut artikkelit ”Kaikkia koskevat mittarit eivät tunnista eri väestöryhmien kokemusta kovin hyvin.” Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli HYTE on kuulunut kuntien toimintaan jo ennen SOTE-uudistusta. Silti Kuntaliiton Liisa Jurmu kertoo, että kunnilta tulee paljon kysymyksiä siitä, mitä kaikkea uusi HYTE nyt sitten on. ”Olemme parhaillaan tekemässä määrittelyä kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävistä ja rooleista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä”, Jurmu sanoo.Lakisääteisiin velvoitteisiin kuuluvat ainakin osallistuminen vuosittaisiin hyvinvointialueiden koordinoimiin neuvotteluihin sekä hyvinvointisuunnitelman ja hyvinvointikertomuksen tekeminen vähintään kerran valtuustokaudessa. Kunnille jää kuitenkin paljon liikkumavaraa siinä, miten he HYTE-työtä tekevät.Rasmus Aro: kunnilla on nyt mahdollisuus juuri heidän kuntalaisilleen räätälöityyn työhön”Terveys ja hyvinvointi on niin paljon enemmän kuin vaikkapa taloutta ja työllisyyttä. Yleiset kaikkia koskevat mittarit eivät myöskään tunnista eri väestöryhmien kokemusta kovin hyvin”, sanoo MDI:n asiantuntija Rasmus Aro. Aro on ollut muun muassa mukana selvittämässä terveystilannetta Kainuussa yhdessä Kuntoutussäätiön kanssa. ”Menimme tilastoja syvemmälle ja kohtasimme erilaisia ihmisiä eri tavoin. Tunnistimme muun muassa että ikääntyneet naiset kokivat usein yksinäisyyttä. Tällainen voisi jäädä huomaamatta ilman laajaa tiedon penkomista.”Juuri tällaista työtä Aro nyt toivoo kunnilta. ”Peräänkuulutan kuntakohtaista tiedon hankintaa sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävien tekijöiden tunnistamisessa että toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa. On tärkeää että niukat resurssit kohdennetaan oikein.”Lisätietoja siitä, miten MDI voi tukea hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä.Voit myös olla suoraan yhteydessä asiantuntijaamme Kaisa-Lähteenmäki Smithiin. Kysy lisää Kaisa Lähteenmäki-Smith Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Timo Aro, miksi Turulla menee nyt niin hyvin? 27.2.2023 Pauliina Seppälä Kirjoittajan muut artikkelit Timo Aro Kirjoittajan muut artikkelit Suomen väestökehityksen tunnetuin asiantuntija Timo Aro aloittaa uuden työn Turun kaupungin tutkimusjohtajana. MDI:n onneksi hän jää edelleen neuvontanajaksi myös meille. Onnea uudesta työstä! Mitä siihen kuuluu?Kiitos! Kyseessä on ihan uusi tehtävä pormestarin tiimissä. Aika lailla teen samaa väestön liikkeiden ja alueiden kehittämisen tutkimusta ja niistä puhumista kuin olen jo MDI:ssä ja Twitterissä tehnyt, mutta enemmän Turun ja sen seudun näkökulmasta. Mukana on tietysti kaupunkikehittämistä ja strategista suunnittelua, ja myös seudun edunvalvontaa ja vähän markkinointiakin. Turkuun muuttaa nyt ihmisiä Helsinkiä myöten, ja uusimpien tietojen mukaan se sai viime vuonna enemmän väestönlisäystä kuin kertaakaan vuoden 1972 jälkeen. Miksi Turulla menee niin hyvin?On paljon isoja asioita, jotka ovat luoneet positiivista ilmapiiriä. Kovia asioita ovat lääketeollisuuden ja meriteollisuuden keskittymät Turussa. Toinen on korkeakoulut, joiden merkitys on koko ajan kasvanut. Niihin on Turussa aina panostettu.Hyvää kiinnostavaa kaupunkia on rakennettu viime vuosina ottamalla kaupungin sisällä uusia alueita käyttöön, esimerkiksi joen ympäriltä vanhoja teollisuusalueita, joihin on nyt tuotu asumista ja kulttuuria. Ne on saatu kytkettyä aika kivasti keskustaan. Turku myös panostaa kulttuuriin, minkä pitäisi tämän kokoisessa kaupungissa olla itsestäänselvää. Kulttuuri tuottaa kaupunkilaisille merkityksiä, joita ei pysty kunnolla mittaamaan, mutta jotka ovat tärkeitä veto- ja pitovoimatekijöitä. Turku on myös pandemiavoittaja. Kun usein ajatellaan, että korona-aikana ihmiset siirtyivät mökille etätöihin, paljon enemmän tapahtui sitä, että he siirtyivät tekemään etätöitä esimerkiksi Turkuun tai Tampereelle sen sijaan että olisivat pendelöineet Helsingin toimistolle. Tuleeko Turkuunkin ratikka? Pitäisikö mielestäsi tulla?Rautatie on iso kysymys. Varmaankin kevään aikana tehdään päätös. Näen, että kaupunkikehityksen kannalta kaksi supervoimaa ovat korkeakoulutus ja liikenneyhteydet. Ja tähän jälkimmäiseen kuuluu sekä kaupunkialueen raitiotiet että nopeat yhteydet Helsinkiin. MDI ja Turku ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Turun seutustrategian rakentamisessa. Tämä työ jakuu edelleen. MDI tutkii myös Turun kulttuurinhyvinvointitoimenpiteitä. Lisätietoja MDI:n tarjoamista palveluistaTilaa MDI:n uutiskirje Kysy lisää Tommi Ranta Liiketoimintajohtaja KTT 040 588 2839 tommi.ranta@mdi.fi Profiili: Twitter Linkedin Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 1.4.2014 HHT-käytävälle vauhtia MDI:n pajoista 1.4.2014 Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-käytävä on Suomen merkittävin kehitysvyöhyke. Käytävä on ollut suunnittelupöydillä vahva jo vuosikymmenten ajan – nyt se on sitä myös arjessa yrityksille ja asukkaille. Toimivan käytävän vahvistamiseksi arjessa etsitään kehittämisideoita keskeisten toimijoiden kanssa kahdessa MDI:n järjestämässä pajassa, ensin liikenneteemassa 11.4. Hämeenlinnassa ja 6.5. älykkään kaupungin teemassa Tampereella. MDI:llä on iso ilo ja kunnia järjestää jälkimmäinen paja yhdessä Eero Holstilan kanssa. Pajojen tilaajana toimii HHT-hanke, jota vetää Anna-Mari Ahonen Hämeenlinnan kaupungista. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 101 haki toisintoimijaksi 12.11.2013 Suomessa on suuri halu toimia toisin: MDI:n toisintoimijan paikkaan tuli 101 hakemusta. Ei ole kehittäjää täpliin katsomista (pakollinen dalmatialaisvertaus lukumäärästä johtuen). Määrän lisäksi ilahduttavaa oli taustojen ja ajatusten kirjo. Vapaamuotoinen haku sai myös vapaamuotoisia ajatuksia liikkeelle. Hakijakaartissa on paljon kokemusta, näkemystä ja energiaa. Seuraavalle kierrokselle pääsevien kanssa keskustelut käydään marraskuun jälkipuoliskolla. Viimeistään joulukuussa on tiedossa, kuka kasvogalleriaamme täydentää. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 20 suurimman kaupungin elinvoimaisuuden stressitesti 17.11.2017 20 suurimman kaupungin elinvoimaisuusvertailu Jokainen alue tavoittelee elinvoimaisuutta koosta riippumatta. Elinvoiman yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, mutta tavallisesti elinvoimalla viitataan alueen kasvuun, kilpailukykyyn, menestymiseen, vetovoimaan, houkuttelevuuteen, dynaamisuuteen, energisyyteen, ketteryyteen jne. Elinvoima liittyy paremman tulevaisuuden tavoitteluun, vahvaan tulevaisuususkoon. Elinvoima ei kuitenkaan kasva elinvoima-sanaa viljelemällä. Kysymys kuuluukin, mistä oikein puhutaan, kun puhutaan alueiden elinvoimasta? Elinvoiman kaltaista mammuttia ei voi eikä kannata haukata kerralla, mutta sen voi pilkkoa esimerkiksi kolmeen toisiinsa sidoksissa olevaan osatekijään: alueen ulkoiseen elinvoimaan, sisäiseen elinvoimaan ja mainekuvaan. Keskitymme vain ulkoiseen elinvoimaan, joka kytkeytyy alueen ulkoisen toimintaympäristön isoihin muutostekijöihin: esimerkiksi alueen elinkeino- ja toimialarakenteen kehitykseen, alue- ja kuntatalouden muutoksiin, työllisyys- ja työpaikkakehitykseen, väestö- ja ikärakenteen kehitykseen, koulutus- ja osaamisrakenteen muutoksiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tai saavutettavuuteen. 20 suurimman kaupungin elinvoimaisuuden stressitesti Päätimme elinvoimaisuuden kompleksisuudesta huolimatta tehdä ulkoisen elinvoiman stressitestin 20 väkiluvultaan suurimmalle kaupungille. Stressitestillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaupunkien aikaisemman kehityksen, nykytilanteen ja position todentamista suhteessa toisiinsa tilastojen avulla. Stressitestin tunnuslukujen avulla ennakoidaan kaupunkien kykyä selviytyä, uusiutua ja menestyä alueiden välisessä kilpailussa. Syyskuun lopussa 2017 suurimmat kaupungit olivat väkiluvun mukaisessa järjestyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Pori, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Seinäjoki, Rovaniemi, Mikkeli, Kotka ja Salo. Analyysin joukko on yhtenäinen niin sanotuille C21-kaupungeille lukuun ottamatta Porvoota. Mittaroinnin haasteena oli valita parhaimmat elinvoimaisuutta kuvaavat tunnusluvut lukemattomista mahdollista muuttujista. Tämän vuoksi muuttujien valinnalle ja analyysin tekemiselle asetettiin kolme pakollista lähtökohtaa: 1. mahdollisuus verrata kaupunkien kehitystä toisiinsa samanaikaisesti usean teeman ja muuttujan avulla 2. mahdollisuus käyttää rinnakkain absoluuttisia ja suhteellista kehitystä kuvaavia arvoja 3. mahdollisuus analysoida tilannetta samanaikaisesti sekä nykyhetken että viime vuosien kehityksen perusteella. Päädyimme kokeilujen jälkeen kolmeen elinvoimaisuuteen liittyvään osa-alueeseen: alue- ja kuntatalouteen, työpaikka- ja työllisyyskehitykseen ja vetovoimaan. Jokaiseen teemaan valittiin tämän jälkeen viisi muuttujaa, joista voitiin muodostaa absoluuttinen ja suhteellinen kuvaaja. Muuttujien valinnan ehtona oli, että ne ovat luonteeltaan vertailukelpoisia, ilmaisuvoimaisia ja kerrannaisvaikutuksiltaan merkittäviä sekä tarvittaessa toistettavia. Näin saatiin yhteensä 15 absoluuttisen ja 15 suhteellisen muuttujan joukko. Puolet muuttujista liittyi rakennedynamiikkaan (absoluuttinen viimeisimmän tilastovuoden arvo) ja puolet muutosdynamiikkaan (suhteellinen muutos 2010-luvulla). Kaikki muuttujat olivat painottomia eli keskenään tasa-arvoisia ja saman painoarvon omaavia. Menetelmä ei ole oikeudenmukainen mutta välttämätön, koska mittareita on mahdoton saada tilastollisessa mielessä täysin vertailukelpoisiksi. Teemat ja valitut muuttujat esitetään kuviossa 1. Kuvio 1. 20 suurimman kaupungin ulkoisen elinvoima-analyysin teemat ja muuttujat. Elinvoima-analyysissä jokaisesta muuttujasta tehtiin määrällistä ja suhteellista kehitystä kuvaava graafi, josta ilmenee 20 suurimman kaupungin absoluuttiset arvot, suhteellinen muutos 2010-luvun aikana ja ennen muuta kaupunkien positio suhteessa toisiinsa. Näin päästiin kaikilla analyysin tunnusluvuilla kiinni sekä kaupunkien absoluuttiseen ja suhteelliseen elinvoimaan että niiden positioon suhteessa toisiinsa. Jokaiselle kaupungille laskettiin lopuksi summapisteet muuttujakohtaisten sijoitusten perusteella. Summapisteet laskettiin erikseen rakennedynamiikan (absoluuttiset arvot) ja muutosdynamiikan (suhteelliset arvot) muuttujien perusteella. Kaikki analyysin muuttujakohtaiset graafit, data ja tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Rakennedynamiikan tulokset Rakennedynamiikan muuttujat perustuivat kaupunkien absoluuttisiin arvoihin eri muuttujilla. Rakennedynamiikan polkuriippuvuus tuli esiin tuloksissa. 20 suurimman kaupungin välillä oli merkittävää hajontaa 15 absoluuttisen muuttujan summapisteiden perusteella. Taulukko 1. Rakennedynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset. Rakennedynamiikan tulokset eivät olleet yllätys. Kärkikolmikko Espoo, Helsinki ja Vantaa erottuivat omaksi ryppääkseen. Pääkaupunkiseudun kaupunkien asema on vahvistunut 2010-luvun aikana. Jokaisen rakennemuuttujan kohdalla kilpailukykyisin kaupunki oli jokin pääkaupunkiseudun kolmesta kaupungista. Espoo rohmusi kaikkiaan kahdeksan ykkössijaa ja viisi kakkossijaa. Helsinki oli ykkönen neljällä muuttujalla ja sijoittui toiseksi myös neljällä muuttujalla. Vantaa oli Helsingin tavoin ykkönen neljällä muuttujalla ja toinen kahdella muuttujalla. Tampere ja Vaasa sijoittuivat heti pääkaupunkiseudun jälkeen. Tampere ja Vaasa eivät olleet kärjessä yhdessäkään muuttujassa, mutta molemmat sijoittuivat kerran kolmen korkeimman arvon saaneen kaupungin joukkoon. Kolmannen keskitasoa paremman ryppään muodostivat Hämeenlinna, Seinäjoki ja Turku. Pääradan varrella oleva kasvukäytävän alue erottui toiminnallisena ylialueellisena kokonaisuutena. Keskitason ja keskitason alapuolella olevaan ryhmään kuuluivat Lappeenranta, Oulu, Rovaniemi, Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Salo. Rakennedynamiikan heikoimman ryhmän muodostivat Mikkeli, Pori, Kouvola, Joensuu ja Kotka. Muutosdynamiikan tulokset Muutosdynamiikan tulokset perustuivat kaupunkien tilanteen muutokseen tai kehitykseen valituilla muuttujilla 2010-luvun aikana. Muutosdynamiikka kuvasi nimensä mukaisesti kaupunkien kehityksessä ja positiossa tapahtuneita suunnanmuutoksia 2010-luvun aikana eli ovatko kaupungit kehitysdynamiikaltaan nosteessa, vakaita vai laskussa. Kaupunki voi olla absoluuttisten arvojen mukaan olla heikko, mutta muutosdynamiikka voi olla positiivista ja nousevaa tai päinvastoin. Taulukko 2. Muutosdynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset. Muutosdynamiikan tulokset yllättivät: kärkeen nousivat Kuopio, Turku ja Helsinki. Kolmikon hyvän kehityksen taustalla on erilainen menestystarina. Helsinki ylsi kolmanneksi, mutta rakennedynamiikan kärjessä olleet Espoo ja Vantaa jäivät jälkijoukkoon. Muutosdynamiikan kärkikolmikko ei erottunut muista yhtä selvästi kuin rakennedynamiikan kärkikolmikko. Kärjen jälkeen tuli tasaisena ryppäänä Rovaniemi, Lappeenranta, Hämeenlinna, Seinäjoki, Joensuu ja Tampere. Keskitason tai keskitason alapuolella olevassa ryppäässä olivat Jyväskylä, Lahti, Pori, Oulu, Mikkeli, Vaasa ja Vantaa. Muutosdynamiikka oli heikoin Espoossa, Kouvolassa, Kotkassa ja Salossa. Espoon, Vantaan kohdalla on osittain kyse tilastoharhasta, sillä useilla analyysin kolmen teeman absoluuttisilla tunnusluvuilla kaupungit kuuluivat kaupunkien kärkeen. Tällöin pienetkin muutokset tai heikennykset heijastuvat suhteettoman isosti kaupungin tunnuslukuihin. Rakenne- ja muutosdynamiikan yhteistulokset Rakenne- ja muutosdynamiikan 30 muuttujan summapisteiden perusteella Helsinki nousi selväksi ykköseksi. Espoo sijoittui toiseksi ja Turku kolmanneksi. Tampere ja Vantaa sijoittuivat lähelle kolmanneksi yltänyttä Turkua. Kuudesta suurimmasta kaupungista viisi oli kärjessä. Oulu tippui rakennemuutoksen syvyyden vuoksi yhteistuloksissa toiseksi heikoimpaan viidennekseen, mutta on kyennyt uusiutumaan ja vahvassa nosteessa. Toiseksi parhaaseen viidennekseen ylsivät Hämeenlinna, Seinäjoki ja Kuopio. Hämeenlinnan ja Seinäjoen vahvuus liittyi tasaisuuteen muutos- ja rakennedynamiikan akseleilla. Kuopio nousi toiseksi parhaaseen viidennekseen huikean 2010-luvun kehitysloikan ansiosta. Keskitasolle ylsivät lisäksi Vaasa, Lappeenranta ja Rovaniemi. Kaupunkien elinvoimaisuuden stressitestin näkökulmasta suurimmat haasteet liittyvät heikoimman ja toiseksi heikoimman viidenneksen kaupunkeihin. Tunnusluvut jäivät heikoimmaksi Salossa, Kotkassa ja Kouvolassa. Taulukko 3. Rakenne- ja muutosdynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset. Summa summarum: voiko elinvoimaa mitata? Alueiden elinvoimaisuuden mittaamistavat ovat periaatteessa rajattomat. Elinvoiman mittaaminen ei ole eksaktia, vaan tulokset riippuvat aina valituista teemoista, muuttujista, painotuksista ja ajankohdasta. Varmaa on vain se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää mallia. Kyse on kompleksisesta ja moniulotteisesta käsitteestä. Alueiden elinvoimaisuuteen vaikuttavat samaan aikaan useat eri tekijät sekä yhdessä että erikseen. Kaupunkien vertaaminen luotettavasti toisiinsa on poikkeuksellisen haastavaa. Suurimmat ongelmat liittyvät mittaamiseen (tiukasti rajattu teema vai useita teemoja) ja vertailun kohteena olevien alueiden valintaan. Tässä analyysissä päädyttiin kokonaisvaltaiseen usean teeman vertailuun, staattisen tilannekuvan ja muutosta kuvaavan dynaamiseen osion yhdistämiseen ja 20 suurimman kaupungin vertaamiseen. Valittua toimintamallia voi kritisoida monella tapaa, sillä elinvoiman mittaamiseen liittyy isoja ongelmia, on valittu mittaustapa mikä tahansa. Alueiden rankkausten tai listausten ongelma on, että ne helposti vääristävät, yksinkertaistavat ja pinnallistavat moniulotteista todellisuutta. Helsinki ei kilpaile Tampereen tai Turun kanssa, vaan Tukholman tai Kööpenhaminan kanssa. Kuopio painii Jyväskylän ja Lahden kanssa, mutta ei Salon tai Kotkan kanssa. Kenen kanssa Vaasa kilpailee? Ehkä tällä hetkellä Seinäjoen, mutta Vaasan tulevaisuus voi rakentua syvään yhteistyöhön sekä Seinäjoen että Uumajan kanssa. Yhtä kaikki kaupunkien lähtökohtaiset erot ovat suuret aikaisemman kehityksen, lähtökohtien, resurssien, sijainnin, polkuriippuvuuden tai muiden erityispiirteiden seurauksena. Tämä näkyi ja näkyy varsinkin nykyhetken tilannekuvaan liittyvissä rakennedynamiikan tuloksissa. Kaikesta huolimatta jokaisen kaupungin on hyvä tunnistaa – ja tunnustaa – vahvuutensa ja positionsa suhteessa muihin kaupunkeihin. Alueiden välinen kilpailu kasvun hedelmistä, osaamisesta, työvoimasta, resursseista, vetovoimasta ja näkyvyydestä on jatkossa pikemmin kiihtymässä kuin tasoittumassa. 20 suurimman kaupungin elinvoimaisuusvertailu 10.11.2017 Kirjoittajat ovat MDI:n asiantuntija, VTT Timo Aro ja Tampereen yliopiston hallintotieteiden kandidaatti Salla Tenho. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 28.4.2014 MDI pajautti Helsingin opetustoimea 28.4.2014 Helsingissä opetustoimen kysymykset, erityisesti kouluverkkokysymykset, ovat isoilla kirjaimilla lehtien otsikoissa jatkuvasti. Tällaisessa tilanteessa on todella tärkeää miettiä opetustoimen isoa maalia: mihin suuntaan ja millaisilla toimilla opetustoimea kehitetään lähivuosina? Mitkä ovat tärkeimmät ilmiöt opetustoimen kentässä ja ympäristössä, miten niihin reagoidaan ja tartutaan seuraavan kolmen ja kymmenen vuoden aikana? MDI pajautti opetuslautakuntaa ja opetusviraston johtoa 28.4.2014. Paja oli alkupaukku suuremmalle strategiaprosessille opetustoimen kehittämiseksi lähivuosina. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 30.4.2014 Lahteen uusi hyvinvointihub – pop-up 23.5. MDI:n järjestämänä 30.4.2014 Lahden keskustaan on nousemassa uuden aallon hyvinvointihubi lähivuosina. Hyvinvointi-, terveys- ja liikunta-alan yrityksiä houkutellaan uuteen keskukseen toimimaan uusilla ideoilla ja uusilla tavoilla. Hubissa tulevat yhdistymään kaupalliset palvelut uudella tavalla muihin työpaikkoihin ja asumiseen. MDI järjestää yrityksille perjantaina 23.5. klo 11–15 kauppakeskus Valossa pop-up-kokeilun, jossa etsitään uusia ideoita palveluihin ja yritysten kumppanuuteen. Kokeilun tavoitteena on konkreettisesti testata asiakkaiden kanssa hyvinvointi-, terveys- ja liikunta-alan palveluja sekä kehittää uusia ajatuksia. Kokeilu antaa uusia ajatuksia yritysten tekemiseen ja samalla villejä ideoita sekä konkreettista tietoa tulevaisuuden hyvinvointihubin rakentamiseen. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi 7.4.2014 MDI päivitti Lapille maakuntasuunnitelman 10.4.2014 Syksyn 2013 ja alkukevään 2014 aikana Lapissa paiskittiin töitä tulevaisuuden menestyksen eteen urakalla. MDI oli mukana Lapin maakuntasuunnitelman päivittämisessä. Lapissa maakunnallisten kehittämistä ohjaavien asiakirjojen rakennetta ja jäsentelyä haluttiin uudistaa ja rakentaa ne vahvemmin ilmiölähtöisen tarkastelun kautta. Maakuntasuunnitelma tottelee Lapissa nyt nimeä Lapin maakuntastrategia 2040 ja uusi maakuntaohjelma nimeä Lappi-sopimus. Strategiassa esitetään lappilainen kehittämisen tahtotila. Siinä linjataan Lapin kehittämisen pitkän aikavälin tavoitteet vuoteen 2040 ja strategia näiden saavuttamiseksi. Tavoitteena maakuntastrategian ja Lappi-sopimuksen rakentamisessa on koota eri kehittämisvälineet ja perusteellinen sektorikohtainen suunnittelu tukemaan yhteisesti tunnistettuja tavoitteita ja kokonaisuutta, joita maakunnan toimijat toteuttavat yhdessä. Maakuntastrategia ”Lappi – Euroopan arktinen portti” löytyy osoitteesta http://www.lappi.fi/lapinliitto/c/document_library/get_file?folderId=26224&name=DLFE-22708.pdf Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi AGDA-hankkeen tulos: Suomen innovaatiopolitiikkaan tarvitaan diversiteettiä 8.3.2023 Kaisa Lähteenmäki-Smith Kirjoittajan muut artikkelit Kirsi Siltanen Kirjoittajan muut artikkelit Laura Väliniemi Kirjoittajan muut artikkelit Naistenpäivänä julkaistut tulokset pohjoismaisesta hankkeesta “Addressing the gender and diversity paradoxes in innovation – towards a more inclusive policy design (AGDA)” Hankkeen päätulos on se, että Suomessa innovaatiopolitiikka ei ota sukupuolta eikä moninaisuutta huomioon juuri lainkaan, mikä on ongelma sekä tuottavuuden, vihreän siirtymän vaatimien uudistusten että yhdenvertaisuuden kannalta. “Uudessa maaliskuun alussa valtioneuvoston julkaisemassa TKI-suunnitelmassa sukupuolta,moninaisuutta tai inklusiivisuutta ei myöskään käsitellä”, sanoo pohjoismaisen hankkeen johtaja Kaisa Lähteenmäki-Smith aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:stä.Suomalainen TKI-rahoitus on kuin iso raskas laivaHankkeen menetelmiä ovat olleet mm. kirjallisuuskatsaus, olemassa olevien arviointi- ja seurantakehysten ja tasa-arvosuunnitelmien analyysi sekä työskentely yhdessä pohjoismaisten innovaatio- ja tutkimusrahoituselinten ja muiden sidosryhmien kesken. “Työmme perusteella päädyimme kuvaamaan suomalaista innovaatiorahoitusta isona laivana, joka menee aina samoja syvään uurrettuja reittejä samoihin satamiin. Näiden reittien ulkopuolella olevat mahdollisuudet, yritykset ja ihmiset jäävät ulkopuolelle. Nyt kun yhteiskunnassa pitäisi tehdä isoja vihreän siirtymän edellyttämiä muutoksia, myös innovaatiopolitiikan pitäisi uudistua”, sanoo Lähteenmäki-Smith. ”On havaittu, että tiimit, joissa on keskenään erilaisia ihmisiä ovat innovatiivisempia ja tuottavampia”, hän lisää. MahdollinenMukana hankkeessa ovat olleet MDI:n lisäksi Vaasan yliopisto, Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto, Business Finland, Länsi-Norjan yliopisto, Vinnova (Ruotsi) sekä Islannin yliopisto. Ns. tasa-arvoisissa pohjoismaissa innovaatiorahoitusta enemmän miehilleYhteispohjoismainen ongelma on niin sanottu pohjoismainen sukupuoliparadoksi: “Olemme useimmilla mittareilla maailman tasa-arvoisimpia maita. Silti meillä on harvinaisen sukupuolittunut työmarkkina. Innovaatiorahoitus ei myöskään jakaudu lähellekään tasaisesti sukupuolten välillä. Yksityisestä innovaatiorahoituksesta menee Pohjoismaiden tasolla vain 1 % naistiimeille, 10,7 % sekatiimeille ja loput 88% miestiimeille. Vaikka julkisen rahoituksen jakautuminen on huomattavasti tasaisempaa, kohdentuu se melko samankaltaiselle joukolle. Ja sukupuoli on vain yksi moninaisuuden tekijä”, sanoo Lähteenmäki-Smith.Osana hankkeen lopputuloksia tutkijat julkaisevat kolme politiikkasuositusta innovaatiopolitiikalle:Kestävä vihreä siirtymä edellyttää paradigman muutosta, johon kuuluu myös inklusiivinen innovaatio. Tähän mennessä innovaatiopolitiikka on tukenut niitä ihmisiä ja aloja, joiden ääni tulee muutenkin kuulluksi ja niitä politikkatavoitteita, joita edistetään muutenkin. Inklusiivinen innovaatio edellyttää näkökulmien, tieteenalojen, ammattiasemien ja ihmisten moninaisuutta, mikä edellyttää innovaatiopolitiikan normien uudelleen ajattelua ja koko yhteiskunnan potentiaalin hyödyntämistä. Tarvitsemme käytännön politiikkaohjauksen ja päätöksenteon tasolla politiikkamuotoilua, joka paremmin huomioi verkostojen ja yhteisöjen roolin ja merkityksen. Innovaatiopolitiikka kapeana, jopa eliittivetoisena teknologiapolitiikka 2.0:na on aikansa elänyt. Inklusiivinen innovaatio on keino saada innovaatiopolitiikan voimavarat ja ideat koko yhteiskunnan käyttöön. Hanketta on rahoittanut Pohjoismaiden tasa-arvorahastoHankkeen kotisivut: https://www.mdi.fi/en/agda/ Kysy lisää Kaisa Lähteenmäki-Smith Kirsi Siltanen Asiantuntija HM 040 667 4678 kirsi.siltanen@mdi.fi Profiili: twitter linkedin Laura Väliniemi Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Ajankohtaista tilastotietoa Suomen saaristosta 9.11.2022 Suomen saaristoalueet tilastojen kertomana -raportti esittelee ajankohtaista ja vertailukelpoista tilastotietoa Suomen saaristosta. Tieto on esitetty saaristoluokitusta hyödyntäen sekä koko Suomen tasolla että yksityiskohtaisemmin maakuntatasolla. Eri puolelta Suomea löytyy hyvin vaihtelevia saaristoalueita, jotka toimivat myös tärkeinä työnteon, asumisen ja vapaa-ajanviettopaikkoina. Saaristoalueille ominaisia piirteitä ovat myös niiden ainutlaatuisuus luonnon- ja maisema-arvoiltaan sekä kulttuurihistorian näkökulmasta. Saaristoluokitus mahdollistaa tarkemman tilastoinninSuomen saaristoa koskevaa ajankohtaista tilastotietoa on ollut haasteellista löytää. Saaristoon liittyviä tilastoja on kerätty eri raportteihin, mutta tilastojen koontia on vaikeuttanut se, että Suomen saaristoalueita ei oltu määritelty selkeästi. Tilanne muuttui vuonna 2022 Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja maa- ja metsätalousministeriön laatiman paikkatietopohjaisen saaristoluokituksen valmistuttua.Saaristoluokitus on tilastollinen ja paikkatietopohjainen alueluokitus, jossa Suomen saaristoalueet luokitellaan neljään alueluokkaan (sisä-, väli- ja ulkosaaristo sekä saaristomaiset manneralueet). Saaristoalueisiin kuulumattomat alueet ovat luokiteltu muiksi vesi- ja manneralueiksi. Saaristoluokituksen avulla saadaan tietoa saaristoalueiden kehityksestä, sillä sitä voidaan käyttää yhdessä muiden aineistojen ja luokitusten kanssa.Suomen saaristoalueet tilastojen kertomana sekä Maakuntien saaristoalueet tilastojen kertomanana -raportit saaristoselvitys paikkaa ajankohtaisen ja vertailukelpoisen tilastotiedon puutetta. Raporteista saadaan Suomen saaristonalueiden kattava katsaus, joista käy ilmi, millainen Suomen saaristo on niin järvi- kuin merialueilla koko maassa ja maakunnittain on tilastojen kertomana. Raportteihin on otettu mukaan kaikki tilastoaineisto, joka on saatavilla uuden saaristoluokituksen mukaisesti.Asuttuja saaria 1 050 kappaletta, saaristoalueilla 328 017 asukastaSaaristoisuus ja vesistöisyys näyttäytyy eri tavalla eri maakunnissa. Siinä missä Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi ovat erittäin vesistöisiä maakuntia, järviä on runsaasti Lapissa, Kainussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Saaria on runsaasti Varsinais-Suomessa, Lapissa ja Etelä-Savossa,Suomessa on yhteensä 198 148 saarta, joista pysyvästi asuttuja on vain 1 050. Valtaosalla Suomen saarista valtaosalla ei ole kiinteää tieyhteyttä mantereelle. Pysyvästi asutuista saarista 583 on sellaisia, joilla on kiinteä tieyhteys mantereelle, kun taas 467 pysyvästi asutulla saarella ei ole kiinteää tieyhteyttä mantereelle.Suomen saaristoalueet ovat tärkeitä asumisen, työnteon sekä vapaa-ajan alueita. Saaristoalueilla asuu noin 6 prosenttia koko Suomen väestöstä eli 328 017 asukasta. Näistä kaksi kolmasosaa asuu sisäsaaristossa. Saaristoväestöstä 28% asuu Uudellamaalla, 16% Varsinais-Suomessa, 9% Pohjois-Savossa ja Kymenlaaksossa. Viimeisen vuosikymmenen aikana saaristoalueilla väestönkasvua on ollut ainoastaan sisäsaaristossa, missä myös työllisten määrä on kasvanut. Sisäsaariston väestörakenne muistuttaa koko Suomen keskiarvoa, kun taas väli- ja ulkosaaristossa on vähemmän lapsia ja enemmän yli 65-vuotiaita. Saaristoalueilla sijaitsee 153 759 vapaa-ajan asuntoa, mikä on noin kolmasosa koko maan vapaa-ajan asunnoista. Saaristossa viettää aikaansa noin 448 300 kausiasukasta. Noin puolella saariston vapaa-ajan asukkaista ei ole kiinteää tieyhteyttä tai saaristoliikenneyhteyttä mantereelle. Saaristoalueiden kulttuurihistoria on runsasta ja neljäsosa koko maan valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista sijaitsee saaristossa. Saaristoalueiden merkitys virkistyskäytön kannalta on niin ikään huomattavaa.Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI on laatinut saaristoselvityksen maa- ja metsätalousministeriön ja Saaristoasiain neuvottelukunnan toimeksiannosta. Selvityksen aineistot perustuvat pääosin Suomen Ympäristökeskuksen Liiteri-tietokantaan, Yhdyskuntarakenteen Seurannan aineistoihin (YKR) sekä Ubigu Oy:n vuonna 2020 toteuttamaan saaristokartoitukseen maastotietokannan perusteella.Saaristoselvitys 9.11.2022DownloadLisätiedotElina Auri, johtava asiantuntija, MMM puh 029 516 2041, elina.auri@gov.fiSari Rannanpää, johtava asiantuntija, MDI puh. 050 523 6872, sari.rannanpaa@mdi.fi LinkitSuomen saaristoalueet tilastojen kertomana – Tilastokatsaus saaristoluokituksella Maakuntien saaristoalueet tilastojen kertomana – Tilastokatsaus saaristoluokituksella Ympäristö.fi. Saaristoluokitus Kysy lisää Sari Rannanpää Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Ajatuspajasta valoa aluekehittämiseen 13.4.2015 MDI huolestui vuodenvaihteessa siitä, että kansallisessa aluekehittämisessä puheissa ja teoissa on alavireinen sävy. MDIssä kun uskota lainkaan alakuloon tai negatiiviseen jupinaan. MDI kutsui maaliskuun lopussa koolle aluekehittämisen ajattelupajan, jossa professorikaksikko Perttu Vartiainen ja Sami Moisio virittivät noin 25 aktiiviajattelijan joukon pohtimaan keinoja aluekehittämisen nostamiseksi uuteen kukoistukseen. Lue oheisesta MDINEWSistä ajatuspajan valoisat uutiset. MDINEWS (sivu 1), MDINEWS (sivu 2) Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Alkanut kevät toi mukanaan uusia midiläisiä 11.4.2022 Huhtikuun alussa saimme taloon kaksi uutta midiläistä, kun Ahmed Khary ja Sini Ahtinen aloittivat asiantuntijaharjoittelijoina tietosolussamme. Ahmed on maisteriopintoja suorittava taloustieteen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta. Hänen kiinnostuksenkohteensa liittyvät laajalti erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin myös talouden ulkopuolelta: usein asiat ainakin aluksi hahmottuvat talouden ja taloustieteen metodologian näkökulmasta. Ahmedin vahvuudet liittyvät numeroihin, ja hänen leipälajeikseen voi mainita tilastolliset analyysit ja tiedon visualisoinnin. Sini on maantieteen maisteriopiskelija, joka opiskelee pääaineenaan ihmismaantiedettä. Sini on kiinnostunut laajasti aluekehittämiseen liittyvistä teemoista ja pitää erityisesti tiedon ja datan kanssa työskentelystä. Erilaiset visualisoinnit ja määrällisen aineiston analyysit taittuvat siis Siniltä. Tervetuloa Ahmed ja Sini! Tutustu myös muihin midiläisiin ja osaamiseemme tarkemmin osoitteessa mdi.fi/me. midiläiset Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Etusivu Suomeksi Alue- ja väestökehityksen trendit osoittavat suuntaa linja-autoliikenteen tulevaisuudelle 4.2.2022 Alueiden eriytyminen ja erilaistuminen kiihtyy. Väestön vanhetessa ja keskittyessä alueiden välinen kilpailu niukkenevista resursseista voimistuu ja kiristyy. Lisäksi muuttoliike keskuskaupungeista kehyskuntiin on kasvanut voimakkaasti koronapandemian aikana. Miten nämä sekä muut alue- ja väestökehityksen trendit vaikuttavat linja-autoliikenteen ja henkilökuljetusliikenteen järjestämiseen ja toimintaan tulevaisuudessa? MDI tarkasteli Linja-autoliitolle toimivaltaisten viranomaisalueiden väestönkehitystä ja potentiaalisten asiakasryhmien kehitystä 2010-luvulla sekä tulevaisuudessa vuosien 2020–2040 aikana. Analyysi jakautui kolmeen osioon: väestönkehityksen yleiskuvaan, toteutuneen kehityksen analysointiin sekä tulevan kehityksen analysointiin. Väestönkehityksen yleiskuvassa kuvattiin koko maan tasolla keskeisimmät väestönkehityksen trendit ja muutokset. Toteutuneen kehityksen osalta analysoitiin toimivaltaisten viranomaisalueiden väestön, työllisyyden, sosiodemografian sekä opiskelijoiden ja koululaisten määrän kehitystä. Tulevaa kehitystä analysoitiin MDI:n väestöennusteen skenaarioiden pohjalta sekä tämän pohjalta tehtyjen arvioiden perusteella; tavoitteena oli kuvata potentiaalisten asiakasryhmien kehitystä tulevaisuudessa. Joukkoliikenteeseen tulevaisuudessa yhä vahvemmin vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa polarisoitunut väestö- ja työpaikkakehitys sekä alle 15-vuotiaiden määrän väheneminen ja yli 75-vuotiaiden määrän kasvu. Poikkeusajat itsessään ovat tuoneet oman vaikutuksensa useille toiminta-alueille, ja voimistunut monipaikkaisuus sekä lisääntynyt etätyö vaikuttavat entistä enemmän alue- ja väestökehitykseen ja muuttavat ihmisten liikkumista. ennakointi megatrendit muutos muuttoliike Tulevaisuus Väestö väestönkasvu Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
