20 suurimman kaupungin elinvoimaisuuden stressitesti

20 suurimman kaupungin elinvoimaisuusvertailu

Jokainen alue tavoittelee elinvoimaisuutta koosta riippumatta. Elinvoiman yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, mutta tavallisesti elinvoimalla viitataan alueen kasvuun, kilpailukykyyn, menestymiseen, vetovoimaan, houkuttelevuuteen, dynaamisuuteen, energisyyteen, ketteryyteen jne. Elinvoima liittyy paremman tulevaisuuden tavoitteluun, vahvaan tulevaisuususkoon.

Elinvoima ei kuitenkaan kasva elinvoima-sanaa viljelemällä. Kysymys kuuluukin, mistä oikein puhutaan, kun puhutaan alueiden elinvoimasta? Elinvoiman kaltaista mammuttia ei voi eikä kannata haukata kerralla, mutta sen voi pilkkoa esimerkiksi kolmeen toisiinsa sidoksissa olevaan osatekijään: alueen ulkoiseen elinvoimaan, sisäiseen elinvoimaan ja mainekuvaan.

Keskitymme vain ulkoiseen elinvoimaan, joka kytkeytyy alueen ulkoisen toimintaympäristön isoihin muutostekijöihin: esimerkiksi alueen elinkeino- ja toimialarakenteen kehitykseen, alue- ja kuntatalouden muutoksiin, työllisyys- ja työpaikkakehitykseen, väestö- ja ikärakenteen kehitykseen, koulutus- ja osaamisrakenteen muutoksiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tai saavutettavuuteen.

20 suurimman kaupungin elinvoimaisuuden stressitesti

Päätimme elinvoimaisuuden kompleksisuudesta huolimatta tehdä ulkoisen elinvoiman stressitestin 20 väkiluvultaan suurimmalle kaupungille. Stressitestillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaupunkien aikaisemman kehityksen, nykytilanteen ja position todentamista suhteessa toisiinsa tilastojen avulla. Stressitestin tunnuslukujen avulla ennakoidaan kaupunkien kykyä selviytyä, uusiutua ja menestyä alueiden välisessä kilpailussa.

Syyskuun lopussa 2017 suurimmat kaupungit olivat väkiluvun mukaisessa järjestyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Pori, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Seinäjoki, Rovaniemi, Mikkeli, Kotka ja Salo. Analyysin joukko on yhtenäinen niin sanotuille C21-kaupungeille lukuun ottamatta Porvoota.

Mittaroinnin haasteena oli valita parhaimmat elinvoimaisuutta kuvaavat tunnusluvut lukemattomista mahdollista muuttujista. Tämän vuoksi muuttujien valinnalle ja analyysin tekemiselle asetettiin kolme pakollista lähtökohtaa:

1. mahdollisuus verrata kaupunkien kehitystä toisiinsa samanaikaisesti usean teeman ja muuttujan avulla
2. mahdollisuus käyttää rinnakkain absoluuttisia ja suhteellista kehitystä kuvaavia arvoja
3. mahdollisuus analysoida tilannetta samanaikaisesti sekä nykyhetken että viime vuosien kehityksen perusteella.

Päädyimme kokeilujen jälkeen kolmeen elinvoimaisuuteen liittyvään osa-alueeseen: alue- ja kuntatalouteen, työpaikka- ja työllisyyskehitykseen ja vetovoimaan. Jokaiseen teemaan valittiin tämän jälkeen viisi muuttujaa, joista voitiin muodostaa absoluuttinen ja suhteellinen kuvaaja. Muuttujien valinnan ehtona oli, että ne ovat luonteeltaan vertailukelpoisia, ilmaisuvoimaisia ja kerrannaisvaikutuksiltaan merkittäviä sekä tarvittaessa toistettavia. Näin saatiin yhteensä 15 absoluuttisen ja 15 suhteellisen muuttujan joukko. Puolet muuttujista liittyi rakennedynamiikkaan (absoluuttinen viimeisimmän tilastovuoden arvo) ja puolet muutosdynamiikkaan (suhteellinen muutos 2010-luvulla). Kaikki muuttujat olivat painottomia eli keskenään tasa-arvoisia ja saman painoarvon omaavia. Menetelmä ei ole oikeudenmukainen mutta välttämätön, koska mittareita on mahdoton saada tilastollisessa mielessä täysin vertailukelpoisiksi. Teemat ja valitut muuttujat esitetään kuviossa 1.

Kuvio 1. 20 suurimman kaupungin ulkoisen elinvoima-analyysin teemat ja muuttujat.
Kuvio 1. 20 suurimman kaupungin ulkoisen elinvoima-analyysin teemat ja muuttujat.

Elinvoima-analyysissä jokaisesta muuttujasta tehtiin määrällistä ja suhteellista kehitystä kuvaava graafi, josta ilmenee 20 suurimman kaupungin absoluuttiset arvot, suhteellinen muutos 2010-luvun aikana ja ennen muuta kaupunkien positio suhteessa toisiinsa. Näin päästiin kaikilla analyysin tunnusluvuilla kiinni sekä kaupunkien absoluuttiseen ja suhteelliseen elinvoimaan että niiden positioon suhteessa toisiinsa. Jokaiselle kaupungille laskettiin lopuksi summapisteet muuttujakohtaisten sijoitusten perusteella. Summapisteet laskettiin erikseen rakennedynamiikan (absoluuttiset arvot) ja muutosdynamiikan (suhteelliset arvot) muuttujien perusteella.

Kaikki analyysin muuttujakohtaiset graafit, data ja tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Rakennedynamiikan tulokset

Rakennedynamiikan muuttujat perustuivat kaupunkien absoluuttisiin arvoihin eri muuttujilla. Rakennedynamiikan polkuriippuvuus tuli esiin tuloksissa. 20 suurimman kaupungin välillä oli merkittävää hajontaa 15 absoluuttisen muuttujan summapisteiden perusteella.

taulukko1
Taulukko 1. Rakennedynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset.

Rakennedynamiikan tulokset eivät olleet yllätys. Kärkikolmikko Espoo, Helsinki ja Vantaa erottuivat omaksi ryppääkseen. Pääkaupunkiseudun kaupunkien asema on vahvistunut 2010-luvun aikana. Jokaisen rakennemuuttujan kohdalla kilpailukykyisin kaupunki oli jokin pääkaupunkiseudun kolmesta kaupungista. Espoo rohmusi kaikkiaan kahdeksan ykkössijaa ja viisi kakkossijaa. Helsinki oli ykkönen neljällä muuttujalla ja sijoittui toiseksi myös neljällä muuttujalla. Vantaa oli Helsingin tavoin ykkönen neljällä muuttujalla ja toinen kahdella muuttujalla.

Tampere ja Vaasa sijoittuivat heti pääkaupunkiseudun jälkeen. Tampere ja Vaasa eivät olleet kärjessä yhdessäkään muuttujassa, mutta molemmat sijoittuivat kerran kolmen korkeimman arvon saaneen kaupungin joukkoon. Kolmannen keskitasoa paremman ryppään muodostivat Hämeenlinna, Seinäjoki ja Turku. Pääradan varrella oleva kasvukäytävän alue erottui toiminnallisena ylialueellisena kokonaisuutena. Keskitason ja keskitason alapuolella olevaan ryhmään kuuluivat Lappeenranta, Oulu, Rovaniemi, Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Salo. Rakennedynamiikan heikoimman ryhmän muodostivat Mikkeli, Pori, Kouvola, Joensuu ja Kotka.

Muutosdynamiikan tulokset

Muutosdynamiikan tulokset perustuivat kaupunkien tilanteen muutokseen tai kehitykseen valituilla muuttujilla 2010-luvun aikana. Muutosdynamiikka kuvasi nimensä mukaisesti kaupunkien kehityksessä ja positiossa tapahtuneita suunnanmuutoksia 2010-luvun aikana eli ovatko kaupungit kehitysdynamiikaltaan nosteessa, vakaita vai laskussa. Kaupunki voi olla absoluuttisten arvojen mukaan olla heikko, mutta muutosdynamiikka voi olla positiivista ja nousevaa tai päinvastoin.

taulukko2
Taulukko 2. Muutosdynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset.

Muutosdynamiikan tulokset yllättivät: kärkeen nousivat Kuopio, Turku ja Helsinki. Kolmikon hyvän kehityksen taustalla on erilainen menestystarina. Helsinki ylsi kolmanneksi, mutta rakennedynamiikan kärjessä olleet Espoo ja Vantaa jäivät jälkijoukkoon.

Muutosdynamiikan kärkikolmikko ei erottunut muista yhtä selvästi kuin rakennedynamiikan kärkikolmikko. Kärjen jälkeen tuli tasaisena ryppäänä Rovaniemi, Lappeenranta, Hämeenlinna, Seinäjoki, Joensuu ja Tampere. Keskitason tai keskitason alapuolella olevassa ryppäässä olivat Jyväskylä, Lahti, Pori, Oulu, Mikkeli, Vaasa ja Vantaa. Muutosdynamiikka oli heikoin Espoossa, Kouvolassa, Kotkassa ja Salossa. Espoon, Vantaan kohdalla on osittain kyse tilastoharhasta, sillä useilla analyysin kolmen teeman absoluuttisilla tunnusluvuilla kaupungit kuuluivat kaupunkien kärkeen. Tällöin pienetkin muutokset tai heikennykset heijastuvat suhteettoman isosti kaupungin tunnuslukuihin.

Rakenne- ja muutosdynamiikan yhteistulokset

Rakenne- ja muutosdynamiikan 30 muuttujan summapisteiden perusteella Helsinki nousi selväksi ykköseksi. Espoo sijoittui toiseksi ja Turku kolmanneksi. Tampere ja Vantaa sijoittuivat lähelle kolmanneksi yltänyttä Turkua. Kuudesta suurimmasta kaupungista viisi oli kärjessä. Oulu tippui rakennemuutoksen syvyyden vuoksi yhteistuloksissa toiseksi heikoimpaan viidennekseen, mutta on kyennyt uusiutumaan ja vahvassa nosteessa.

Toiseksi parhaaseen viidennekseen ylsivät Hämeenlinna, Seinäjoki ja Kuopio. Hämeenlinnan ja Seinäjoen vahvuus liittyi tasaisuuteen muutos- ja rakennedynamiikan akseleilla. Kuopio nousi toiseksi parhaaseen viidennekseen huikean 2010-luvun kehitysloikan ansiosta. Keskitasolle ylsivät lisäksi Vaasa, Lappeenranta ja Rovaniemi.

Kaupunkien elinvoimaisuuden stressitestin näkökulmasta suurimmat haasteet liittyvät heikoimman ja toiseksi heikoimman viidenneksen kaupunkeihin. Tunnusluvut jäivät heikoimmaksi Salossa, Kotkassa ja Kouvolassa.

taulukko3
Taulukko 3. Rakenne- ja muutosdynamiikan muuttujien summapisteiden tulokset.

Summa summarum: voiko elinvoimaa mitata?

Alueiden elinvoimaisuuden mittaamistavat ovat periaatteessa rajattomat. Elinvoiman mittaaminen ei ole eksaktia, vaan tulokset riippuvat aina valituista teemoista, muuttujista, painotuksista ja ajankohdasta. Varmaa on vain se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää mallia. Kyse on kompleksisesta ja moniulotteisesta käsitteestä. Alueiden elinvoimaisuuteen vaikuttavat samaan aikaan useat eri tekijät sekä yhdessä että erikseen.

Kaupunkien vertaaminen luotettavasti toisiinsa on poikkeuksellisen haastavaa. Suurimmat ongelmat liittyvät mittaamiseen (tiukasti rajattu teema vai useita teemoja) ja vertailun kohteena olevien alueiden valintaan. Tässä analyysissä päädyttiin kokonaisvaltaiseen usean teeman vertailuun, staattisen tilannekuvan ja muutosta kuvaavan dynaamiseen osion yhdistämiseen ja 20 suurimman kaupungin vertaamiseen. Valittua toimintamallia voi kritisoida monella tapaa, sillä elinvoiman mittaamiseen liittyy isoja ongelmia, on valittu mittaustapa mikä tahansa.

Alueiden rankkausten tai listausten ongelma on, että ne helposti vääristävät, yksinkertaistavat ja pinnallistavat moniulotteista todellisuutta. Helsinki ei kilpaile Tampereen tai Turun kanssa, vaan Tukholman tai Kööpenhaminan kanssa. Kuopio painii Jyväskylän ja Lahden kanssa, mutta ei Salon tai Kotkan kanssa. Kenen kanssa Vaasa kilpailee? Ehkä tällä hetkellä Seinäjoen, mutta Vaasan tulevaisuus voi rakentua syvään yhteistyöhön sekä Seinäjoen että Uumajan kanssa.

Yhtä kaikki kaupunkien lähtökohtaiset erot ovat suuret aikaisemman kehityksen, lähtökohtien, resurssien, sijainnin, polkuriippuvuuden tai muiden erityispiirteiden seurauksena. Tämä näkyi ja näkyy varsinkin nykyhetken tilannekuvaan liittyvissä rakennedynamiikan tuloksissa. Kaikesta huolimatta jokaisen kaupungin on hyvä tunnistaa – ja tunnustaa – vahvuutensa ja positionsa suhteessa muihin kaupunkeihin. Alueiden välinen kilpailu kasvun hedelmistä, osaamisesta, työvoimasta, resursseista, vetovoimasta ja näkyvyydestä on jatkossa pikemmin kiihtymässä kuin tasoittumassa.

20 suurimman kaupungin elinvoimaisuusvertailu 10.11.2017

Kirjoittajat ovat MDI:n asiantuntija, VTT Timo Aro ja Tampereen yliopiston hallintotieteiden kandidaatti Salla Tenho.

MDI mukana analysoimassa rakennemuutostyökaluja Suomessa

MDI oli mukana toteuttamassa selvitystä Suomessa käytössä olleista rakennemuutostyökaluista, joista raportissa erityisesti tarkastellaan äkilliseen rakennemuutokseen reagointia (ÄRM), alueellisten innovaatioiden ja kokeilujen (AIKO) ennakoivan rakennemuutoksen toimia (ERM ja Silta-sopimuksia). Raportissa kuvataan suomalaisten työkalujen kehitystä ja ominaisuuksia sekä esitellään arvioinneista saatuja kokemuksia. Tarkemman tapaustutkimuksen kohteena oli Kainuussa tapahtunut UPM:n Kymmenen rakennemuutos.

Lue lisää MDI mukana analysoimassa rakennemuutostyökaluja Suomessa

Kulttuurisuunnitelmassa korostuvat lapset ja nuoret, tilakysymykset sekä kulttuurinen elinvoima – MDI tukemassa Jyväskylän kulttuurisuunnitelman laadintaa

MDI tuki Jyväskylän kaupunkia kulttuurisuunnitelman laadinnassa. Työssä laadittu kulttuurisuunnitelma toimii Jyväskylän kaupunkistrategian vankkana sisaruksena.

Lue lisää Kulttuurisuunnitelmassa korostuvat lapset ja nuoret, tilakysymykset sekä kulttuurinen elinvoima – MDI tukemassa Jyväskylän kulttuurisuunnitelman laadintaa