Mitä kuntavaaleissa tulisi kysyä? 

Kuva: Carlos Grury Santos / Unsplash.

Kun koulun oppilasmäärä laskee pysyvästi alle taloudellisesti kestävän koon, miten opetus järjestetään?  
Lasten määrä vähenee suurimmassa osassa kunnista, kuten MDI:n viimesyksyinen väestöennuste totesi. Konkreettisimmin lasten määrän muutos näkyy kouluissa. Kun pulpetit tyhjenevät, karsitaanko kouluverkosta, vähennetäänkö opetettavia tunteja vai kuljetetaanko lapset naapurikunnan kouluun? 
 
Rahoittaako kunta yhteiskuntaorientaatiota ja suomen kielen koulutusta myös työperusteisille maahanmuuttajille ja kansainvälisille opiskelijoille? 
Kieli kotouttaa ja avaa ovia työmarkkinoilla, yhteiskuntaorientaatio auttaa suunnistamaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Näihin liittyvät palvelut on usein suunnattu vain kotoutuja-asiakkaille ja työttömille työnhakijoille. Jos työn ja opiskelun vuoksi Suomeen tulevia halutaan kuntaan, konkreettinen keino on olla mukana rahoittamassa kielikoulutusta ja yhteiskuntaan orientoivaa toimintaa myös heille. Vetovoiman ja pitovoiman eteen tarvitaan tekoja, kuten tuoreessa blogissa todetaan. 

Investoiko kunta infraan, joka vähentää yleistyvien rankkasateiden ja myrskyjen muodostamia (hulevesi)tulvariskejä? 
Ilmastonmuutos ja turvallisuus ovat mitä suurimmassa määrin kuntien kysymyksiä. Tulvat ja helleaallot ovat paikallisia, ne tapahtuvat ihmisten kotikaduilla ja yritysten toimipaikoilla, kunnan tarjoaman infrastruktuurin ja kaavoituksen ehdoilla. Miten kunta varautuu toiminnallaan näihin riskeihin? 

Tarjoaako kunta kiinnostavaa kulttuuria ja taiteen perusopetusta? 
Kunta ilman identiteettiä, mielekästä tekemistä ja kiinnostavia ihmisiä on herkästi vain läpikulkupaikka syntymän ja opiskelun välillä. Värikäs kulttuurielämä tarjoaa elämän kiintopisteitä monenlaisille ihmisille. Kulttuuri myös vetää puoleensa: se kokoaa festarikansaa, teatterikävijöitä ja museoiden kiertäjiä. Kulttuuri on kuntien lakisääteinen tehtävä, mutta se on myös elinvoimakysymys.  

Mitä halutaan verottaa: omaisuutta vai työntekoa?  
Tarvitaanpa rahaa sitten palveluiden tuottamiseen tai investointeihin, rahan on tultava jostain. Jos tuloja on nostettava, vaihtoehtoja ei ole monta: kiinteistö- ja tulovero. Tuloverovertailut ovat herkästi ihmisten silmissä, mutta sote-uudistuksen jälkeen kiinteistöveron suhteellinen merkitys kunnissa on noussut.  Niin tai näin, valinta on tehtävä.  

Ja lopuksi: mihin päättäjät sitoutuvat vai sitoutuvatko mihinkään? 
Isojen tavoitteiden saavuttaminen sirpaloituu lukemattomiksi pieniksi päätöksiksi. Työvoiman saatavuudesta päätetään niin kaavoituksessa kuin kulttuuripolitiikassakin, ekologisesta kestävyydestä päätetään niin kuntayhtiöiden ohjauksessa kuin kunnallistekniikan budjetoinnissa, hyvinvointi ulottuu koulukuljetusten järjestelemisestä yhdistysavustuksiin. Päättäjiltä tarvittavaa viisautta onkin hahmottaa monimutkaisten tilanteiden keskellä se, mikä on pitkäjänteisesti tärkein päämäärä, kun kunnan tehtävä on ”edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla (Kuntalaki 1§).”