Blogi: Tarvitseeko Suomi kansallisen etätyöstrategian?

Etätyöskentely on eittämättä noussut viimeisen vuoden aikana kuumaksi puheenaiheeksi sekä osaksi hyvin monen suomalaisen arkielämää. SYKEn arvion mukaan ennen pandemiaa 350 000 palkansaajaa teki vähintään viikoittain etätöitä, kun taas koronapandemian aikana 1,2 miljoonaa suomalaista on pääsääntöisesti etätöissä.

Koronapandemia on kiistatta vaikuttanut työn paikkasidonnaisuuteen perustavanlaatuisesti, ja on odotettavaa, että etätyöskentelyn käytännöt jäävät osaksi työkulttuuriamme myös pandemia-ajan jälkeen. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan valtaosa etätöitä tehneistä haluaisi jatkaa etätöitä tulevaisuudessakin, tosin mieluiten joustavasti eli välillä etänä, välillä toimistolla.

Muutos etätyön tekemisessä on tapahtunut pakon sanelemana hyvin nopeasti. Irlannin entinen pääministeri Leo Varadkar totesi, että vuosikymmeniksi kaavailtu muutosprosessi toteutui nyt muutamissa päivissä. Tilanteessa, jossa monipaikkaisesta työskentelystä on tullut arkipäivää, olisi syytä pysähtyä pohtimaan, ovatko lainsäädäntömme, käytäntömme sekä tietopohjamme ajan tasalla, jotta etätyöskentelyn edellytykset olisivat suotuisat.

Sujuva etätyö ei tapahdu itsestään

Irlannissa oli tunnistettu etätyöskentelyn kasvava trendi ja ryhdytty tomerasti toimiin etätyöskentelyn edellytysten tukemiseksi, jo ennen koronapandemian alkua. Paikallinen työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vastikään kansallisen etätyöstrategian, joka pitää sisällään suunnitelman politikkatoimille, kansallisille ohjeistuksille sekä tietopohjan rakentamiselle koskien etätyötä. Strategian lähtökohtana on muodostaa etätyöstä pysyvä piirre irlantilaisilla työmarkkinoilla sekä tavoitella positiivisia vaikutuksia sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti.

Irlannin kansallinen etätyöstrategia koostuu kolmesta kokonaisuudesta;

• etätyöskentelyä edistävä ekosysteemi,
• etätyöskentelyn infrastruktuuri; sekä
• etätyöskentelyn käytännöt ja kansalliset ohjeistukset.

Ensimmäiseksi mainittu pitää sisällään askelmerkit lakialoitteille, joilla turvataan esimerkiksi työntekijän mahdollisuus olla työnantajan tavoittamattomissa työajan ulkopuolella sekä oikeus neuvotella työnantajan kanssa etätyöskentelyn järjestämisestä. Tämän lisäksi verovähennyksiin ja taloudellisiin kannustimiin hahmotellaan etätyötä tukevia muutoksia.

Strategiassa etätyöinfrastruktuuria pyritään puolestaan kehittämään kansallisella etätyökeskusten verkostolla ja laajakaistayhteyksien parantamisella. Erityisesti panostukset etätyökeskuksiin vaikuttavat kiinnostavilta. Nykyistä 330 etätyökeskuksen verkostoa pyritään laajentamaan ja luomaan edellytykset etätyölle kaikilla alueilla. Etätyökeskukset on hahmoteltu konttorimaiseksi ympäristöksi, jotka olisivat saatavilla ympäri Irlannin saarta ja vähentäisivät paikkasidonnaisuutta työpaikan keskussijaintiin. Vuoden 2021 budjetissa on korvamerkattu 5 miljoonaa etätyökeskusten edistämiselle. Etätyöskentelyä koskevia käytäntöjä ja kansallisia ohjeita pyritään edistämään puolestaan viranomaisten yhteistyöllä sekä satsaamalla kattavan tietopohjan luomiseen.

Etätyön edistämiseen tarvitaan yhteinen näkemys

Myös Suomessa etätyön nähdään tuovan mahdollisuuksia työntekoon – sekä alueiden kehitykseen. Etätyö ja monipaikkaisuus noussevat tärkeiksi kuntavaaliteemoiksi ja tavoitteiksi uusiin kuntastrategioihin. Useat kunnat ovat perustaneet etätyöpisteitä tai maaseutuhubeja tai kampanjoineet etätyölomilla ja -kokeiluilla. Etätyökeskuksia on perustettu niin hankkeilla (Leader, EAKR, Interreg), oppilaitosten tai olemassaolevan kuntainfran yhteyteen sekä, erityisesti kaupungeissa, markkinavetoisesti.

Etätyöinfrastruktuuriin on siis panostettu, erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia on aiheen tiimoilta tehty, mutta koordinoitu näkemys ja yhteinen tahtotila etätyön tulevaisuudesta Suomessa puuttuu vielä. Nyt olisikin oivallinen hetki miettiä etätyön tulevaisuutta koko Suomelle: Kuinka paljon etätöitä tullaan tekemään koronan jälkeen? Ketkä etätöitä tekevät? Missä etätyötä tehdään? Miten sitä voidaan edistää valtion, alueiden, kuntien, organisaatioiden ja yritysten yhteistyöllä? Mitä muutoksia etätöiden yleistyminen tarkoittaa työelämälle ja aluekehitykselle? Missä määrin etätyötä yleensä halutaan edistää? Tämä on se pohdinta, mitä Irlannissa on jo tehty, ja mitä Suomessa tarvittaisiin. Pirstaloituneen kehittämisen sijaan tarvitaan yhteistä näkemystä ja tavoitteita, jotta etätyön tulevaisuutta voidaan edistää resurssiviisaasti ja vaikuttavasti.

MDI tekee Syken ja Luken kanssa valtioneuvoston kanslian tilaamaa ”Elinvoimainen ja kestävä monipaikkainen Suomi” -tutkimushanketta.

Lue lisää monipaikkaisuudesta: https://www.mdi.fi/monipaikkaisuus/