Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Blogisarjan ensimmäinen julkaisu: Isyys ei ole itsestäänselvyys. 

Suomen nuorten miesten ja naisten asuinpaikat eroavat toisistaan merkittävästi. Vaikka syntyvä sukupolvi jakaantuu sukupuolittain suhteellisen tasaisesti¹, esimerkiksi 25–29-vuotiaiden jakauma aluetasolla on paikoin erittäin epätasainen: keskimääräisessä kunnassa asuu 119 ikäryhmän miestä 100 naista kohden. Tämä ero loiventuu hieman iäkkäämmissä ikäryhmissä, mutta säilyy eläkeikään asti. Kuntien suhdelukujen keskiarvo on suuri verrattuna kansalliseen suhdelukuun: koko maassa 25–29-vuotiaiden ryhmässä on 106,5 miestä sataa naista kohden. Miesten suurempaa osuutta selittää syntyvyyden jakauman lisäksi maahanmuuttajien miesvaltaisuus.  

Naisten ja miesten määrässä on eniten eroja pääkaupunkiseudulla ja seutukaupungeissa

Kuntatasolla nuorten naisten määrä ylittää nuorten miesten määrän lähinnä Helsingissä, Rovaniemellä ja Jyväskylässä. Myös muutamassa kymmenessä pienessä kunnassa nuorten naisten osuus ylittää miesten osuuden, mutta määrällinen ero näissä kunnissa on hyvin pieni. Suurissa yliopistokaupungeissa on taas hieman enemmän nuoria miehiä kuin naisia, joskin vähemmän kuin koko maassa keskimäärin.

Lähes kaikissa muissa kunnissa nuorten miesten osuus on nuoria naisia suurempi: etenkin maaseutumaisissa kunnissa ja seutukaupungeissa nuoria miehiä on huomattavasti enemmän kuin nuoria naisia. Yksittäisissä kunnissa sukupuolijakaumat ovat jo hyvin poikkeavia: esimerkiksi Kuhmossa asuu 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä 142 miestä mutta vain 81 naista.  

Kuvio 1. 25–29-vuotiaita miehiä sataa naista kohden kuntatyypeittäin. Kaikki Suomen kunnat ryhmitelty yllä olevaan kuuteen ryhmään. Lähde: Data: Tilastokeskus, Statfin; luokittelu: MDI.

Sukupuolijakauma muuttuu ensimmäisen 30 elinvuoden aikana

Suhteellisen tasainen syntyneiden sukupuolijakauma muuttuu paikoin erittäin epätasaiseksi ensimmäisen 30 elinvuoden aikana. Väestönkehityksen näkökulmasta syyllinen on muuttoliike, mutta ei kansainvälinen vaan maan sisäinen muuttoliike. Nuoret naiset muuttavat aktiivisemmin ja keskittymishakuisemmin kuin nuoret miehet. Sekä nuorten opiskelijoiden että nuorten työllisten maan sisäisessä muuttoliikkeessä muuttaa huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä². Yksinkertaistettuna nuoret miehet jäävät ja nuoret naiset lähtevät.

Yksinkertaistettuna nuoret miehet jäävät ja nuoret naiset lähtevät.

Maahanmuuton vaikutus on mielenkiintoinen: maahanmuuton epätasainen sukupuolijakauma itse asiassa tasoittaa maan sisäisiä sukupuolijakauman eroja, sillä maahanmuutto kohdistuu ensisijaisesti alueille, joissa on enemmän nuoria naisia kuin miehiä. Toisin sanoen, ilman maahanmuuttoa alueelliset erot miesten ja naisten osuudessa olisivat vielä suuremmat.

Alueellisesti eriytynyt sukupuolijakauma ja syntyvyys

Kuvion 1 esittämiä sukupuolijakaumia yksinkertaistaen voisimme todeta, että seutukaupungeissa ja maaseudulla parisuhteen muodostaminen on vaikeampaa, koska naisia on merkittävästi vähemmän kuin miehiä. Vastakkainen ilmiö tapahtuu pääkaupunkiseudulla: kaikille naisille ei laskennallisesti riitä vastakkaista sukupuolta olevaa kumppania. Ilmiötä tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että läheskään jokainen 25–29-vuotias ei aktiivisesti etsi itselleen kumppania.

Koulutettu väestö keskittyy Suomessa kaupunkeihin. Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että koulutus vaikuttaa naisten lasten hankkimiseen negatiivisesti ja miesten vanhemmaksi tulemiseen positiivisesti. Tuoreessa tutkimuksessa Education, Gender, and Family Formation (Etla WP 116) ilmiö todettiin kuitenkin juuri päinvastaiseksi: koulutus lisää lasten saamista naisilla, mutta ei vaikuta perheen perustamiseen miehillä. Miesten vanhemmuustoiveet naisista erottaa se, että niin kutsuttu itsellinen vanhemmuus, eli vanhemmuus ilman kumppania, on nykyisessä muodossaan saavutettavissa käytännössä ainoastaan naisille. Miesten lasten hankkiminen on riippuvaisempi naiskumppanista kuin naisten lasten hankkiminen on mieskumppanista.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa syntyvyystarkastelu on keskittynyt pitkälti hedelmällisyyslukujen tarkasteluun. Tähän on paljon syitä, joista keskeiseksi yhteiskunnallisessa keskustelussa on nostettu muun muassa nuorten aikuisten haluttomuus vanhemmuuteen sekä kokemus taloudellisesta ja sosiaalisesta epävakaudesta lasten saamisen esteenä.

Nuorten aikuisten asettautuminen eri alueille ja siitä johtuva parinmuodostuksen haasteiden tarkastelu tuottaa uuden näkökulman syntyvyyttä koskevaan keskusteluun. Ennen kaikkea se johtaa tarkastelemaan yhteiskunnan rakenteisiin kytkeytyviä syitä yksilöiden päätösten takana. Tätä tarkastelemme keväämmällä blogisarjan kolmannessa osassa.

Blogisarja

Tämä blogi on toinen osa kolmen artikkelin sarjaa, jossa kirjoittajat pohtivat miesten ei-toivottua lapsettomuutta yhteiskunnallisena ilmiönä, sen alueellisuuteen liittyviä piirteitä sekä edellytyksiä sille, miten voisimme aluekehittämisen keinoin purkaa esteitä isyyden tieltä.

Kuvitus blogin alussa: Anssi Kumpula ja Adobe Firefly -tekoäly.

Viitteet

¹ Poikalapsiksi määriteltyjen osuus syntyneistä on hieman korkeampi kuin tyttölapsiksi määriteltyjen osuus.
² Yhtä 15–24-vuotiasta muuttavaa työllistä miestä kohden muuttaa jopa 1,5 nuorta naista; yhtä saman 15–24-vuotiaista miesopiskelijaa kohden muuttaa 1,3 opiskelevaa naista (ikävakioituna). Tätä iäkkäämmissä työllisten ryhmässä miesten muuttoalttius on hieman naisia korkeampi, mutta tämä ei ”korjaa” nuorten ryhmien eroja (opiskelijoiden ryhmässä naisten muuttoalttius säilyy korkeampana myös iäkkäämmissä ryhmissä).