Blogi: Isyys ei ole itsestäänselvyys

Ketkä miehistä haluavat isiksi ja ketkä saavuttavat isyyden? Ketkä miehistä jäävät lapsettomiksi omasta tahdostaan ja ketkä tahtomattaan? Nämä ovat paitsi inhimillisiä, myös syvästi yhteiskunnallisia kysymyksiä. Isyyden muutokset kertovat meille jotain oleellista niistä edellytyksistä, joita yhteiskuntana isyydelle annamme. Yksilöllisen kysymyksen sijaan kyse on suurelta osin rakenteellisista ja kulttuurisista ilmiöistä, joilla on myös alueellinen ulottuvuutensa.

Graafinen kuva mieshahmosta, joka seisoo pellon reunalla. Taustalla näkyy rakennuksia.

Suomalaisten miesten isyys ja vanhemmuus ylipäätään ovat kokeneet viime vuosikymmeninä radikaalin muutoksen, jonka voidaan katsoa alkaneen sotien jälkeen. Isät ovat tiiviimmin mukana perheen arjessa, ja vastuu lastenhoidosta jakautuu koko ajan tasaisemmin miesten ja naisten välillä. Tästä huolimatta lapsia toivovat miehet ovat korostuneen riippuvaisia heteronormatiivisesta parisuhteesta verrattuna naisiin. Keskustelu itsellisistä äideistä on paljon pidemmällä kuin itsellisistä isistä. Isyyden muutospuheen paradokseja ovatkin vähäinen argumentointi miehen edun kannalta ja miesten itsensä vähäinen osallistuminen julkiseen keskusteluun (Huttunen 2014, 179). Isyydestä on tarpeen puhua myös itsenäisenä ilmiönä. 

Yhä suurempi osa suomalaisista miehistä on tällä hetkellä lapsettomia, ja heistä merkittävä osa vastoin tahtoaan. 

2010-luvulta alkaen Suomessa yksi keskeisin yhteiskuntaan vaikuttava demografinen ilmiö on ollut syntyvyyden merkittävä lasku. Syntyvyys on pudonnut ennätyksellisen alas pienen koronaelpymän jälkeen. Alkuvuonna 2023 syntyneiden määrä oli koko 123-vuotisen mittaushistorian pienin. Väestöliiton tuoreimman perhebarometrin mukaan 85 % 20–45-vuotiaista suomalaisista toivoisi tai olisi toivonut lapsia ihanteellisessa versiossa elämästään. Yhä suurempi osa suomalaisista miehistä on tällä hetkellä lapsettomia, ja heistä merkittävä osa vastoin tahtoaan. Esimerkiksi 40–44-vuotiaista miehistä vuoden 2021 tietojen perusteella 31 % oli lapsettomia, heistä 64 % tahattomasti. Lukumääränä tahaton lapsettomuus koskettaa pelkästään tässä ikäryhmässä lähes 40 000 miestä.  

Ei-toivotulla lapsettomuudella viitataan tilanteeseen, jossa henkilö toivoisi saavansa lapsia, mutta jostain syystä toive ei ole toteutunut. Syitä ei-toivottuun lapsettomuuteen ovat toisaalta lääketieteelliset lapsettomuuden syyt, toisaalta elämäntilannelapsettomuus, kuten kumppanin puute tai esimerkiksi taloudelliset, työtilanteeseen liittyvät tai sosiaaliset syyt. Tässä kirjoituksessa keskitymme miesten ei-toivottuun elämäntilannelapsettomuuteen sekä erityisesti kumppanin puutteeseen lapsettomuuden keskeisenä syynä. 

”Miesten hedelmällisyysluku” vertailee syntyvyyttä miesten näkökulmasta 

Syntyneiden lasten määrä on suhteessa kahteen asiaan: toisaalta siihen, montako lasta vanhemmille keskimäärin syntyy ja toisaalta siihen, montako hedelmällisessä iässä olevaa henkilöä tarkasteltavassa ryhmässä on. Alueiden välisiä demografisia eroja korjataan vertailussa laskemalla ns. kokonaishedelmällisyysluku, joka kuvaa keskimääräiselle naiselle koko hedelmällisen kauden aikana syntyvää lapsilukua, jos syntyvyys säilyisi kyseisen vuoden tasolla.1

Aluetasolla kokonaishedelmällisyysluku kertoo alueiden välisistä syntyvyyden eroista. Suomessa, kuten useimmissa maissa, kaupunkimaisilla alueilla syntyvyys on matalampaa kuin maaseutualueilla (ks. Esim. Kulu 2013). Kokonaishedelmällisyysluku mittaa kuitenkin syntyvyyttä suhteessa alueella asuvien naisten määrään. Se ei kerro siitä, kuinka moni miehistä on isä. Miesten isyydestä ei tällä hetkellä ole saatavilla kuntatason tietoa. Teimme kokeeksi laskelman ”miesten hedelmällisyysluvusta”, jossa syntyneiden lasten määrää jakavaksi luvuksi vaihdetaan naisten määrän sijaan saman ikäisten miesten määrä. 

Luku on ennemmin ajatusten herättäjä kuin tarkka alueen tunnusluku. Tilastollisista syistä saatavilla ei ole tietoa syntyneistä isän iän mukaan, vaan jaettavana on yhä syntyneet synnyttäjän iän mukaan. Miesten hedelmällisyysluku on siis vain suuntaa antava mittari. Se kuitenkin tuo ilmi alueiden eroja siinä, kuinka moni miehistä päätyy isäksi.  

Syntyvyydessä on merkittäviä alueellisia eroja 

Syntyvyys on perinteisesti Suomessa ollut suurempaa maaseudulla kuin kaupungeissa. Tämä ero säilyy, kun verrataan miesten hedelmällisyyslukua perinteiseen, naisten määrän mukaan laskettuun hedelmällisyyslukuun (kuvio 1). Pääkaupunkiseudulla syntyvyys vaikuttaa jopa hieman suuremmalta suhteutettaessa syntyvyyttä miehiin naisten sijaan. Muissa suurissa kaupungeissa ero on vähäinen. Maaseutualueilla ja seutukaupungeissa taas miesten määrän pohjalta laskettu syntyvyys näyttäytyy huomattavasti matalammalta. Tämä viittaa siihen, että näillä alueilla useampi nainen on äiti kuin mies on isä. 

Kuvio 1. Todellinen ja ”miesten hedelmällisyysluku” kuntaryhmittäin vuosien 2010–2022 aikana.

Kuntakartalla (kartta 1) ero perinteisen, naisten perusteella lasketun hedelmällisyysluvun ja miesten hedelmällisyysluvun välillä tuo näkyviin aiemmin näkemättömiä eroja. Ero seuratuissa kokonaishedelmällisyysluvussa ja miesten määrään suhteutetussa hedelmällisyysluvussa on erityisen suuri syrjäisemmissä maaseutukunnissa ja pienissä kaupungeissa, etenkin Keski- ja Itä-Suomessa. Näissä kunnissa miesten todennäköisyys päätyä isäksi vaikuttaa olevan selvästi pienempi kuin naisten todennäköisyys päätyä äidiksi.

Suomen kartta, jossa näkyvillä maan kuntarajat. Kunkin kunnan väri kuvaa eroa miesten hedelmällisyysluvussa ja todellisessa hedelmällisyysluvussa.
Kartta 1. ”Miesten hedelmällisyysluvun” ero suhteessa todelliseen hedelmällisyyslukuun vuosien 2010–2022 arvoilla. Lähde: Tilastokeskus, statfin syntyneet. Kartta ja luokittelut: MDI.

Pääkaupunkiseudulla syntyvyys vaikuttaa jopa hieman suuremmalta, kun syntyvyyttä lasketaan suhteessa miehiin naisten sijaan.

Ero todellisessa hedelmällisyysluvussa ja miesten määrään suhteutetussa hedelmällisyysluvussa on erityisen suuri syrjäisemmissä maaseutukunnissa ja pienissä kaupungeissa, etenkin Keski- ja Itä-Suomessa.

Tilastojen valossa isyys ei ole itsestäänselvyys. Kokeellisen miesten hedelmällisyysluvun tarkastelu avaa kuitenkin uusia keskustelun paikkoja siitä, millaiset edellytykset annamme isyydelle yhteiskuntana. Miesten hedelmällisyysluvun tarkastelu olisi vielä hyödyllisempi ja mielenkiintoisempi mittari, jos meillä olisi tilastotietoa isyyksistä iän mukaan lapsen syntymävuodelta. Tällä hetkellä tällaista tietoa ei ole saatavilla. Tämä syventäisi myös ymmärrystä alueellisuuden vaikutuksista.

Näyttää siltä, että Suomessa on alueita, joissa naisen on helpompi haluta äidiksi kuin miehen isäksi. Alueiden merkittävät erot miesten ja naisten hedelmällisyysluvuissa kaipaavat syvemmälle menevää analyysia siitä, millaiset tekijät muovaavat aluetason edellytyksiä vanhemmuuteen.


Blogisarja

Tämä blogi on ensimmäinen osa kolmen artikkelin sarjaa, jossa pohdimme miesten ei-toivottua lapsettomuutta yhteiskunnallisena ilmiönä, sen alueellisuuteen liittyviä piirteitä sekä edellytyksiä sille, miten voisimme aluekehittämisen keinoin purkaa esteitä isyyden tieltä.

Kuvitus blogin alussa: Anssi Kumpula ja Adobe Firefly -tekoäly.

Lähteet

Huttunen, J. (2014) Isyyden muutos ja tulevaisuus. Teoksessa Petteri Eerola & Johanna Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Helsinki: Gaudeamus, 178–196.

Kulu, H. (2013) Why Do Fertility Levels Vary between Urban and Rural Areas. Regional Studies, 47(6), 895–912.

1Kokonaishedelmällisyysluku muodostetaan laskemalla ensin erikoishedelmällisyysluvut ikäryhmittäin jakamalla kyseiselle ikäryhmälle syntyneiden lasten määrä kyseisen ikäryhmän naisten määrällä.

Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Isyys ei ole itsestäänselvyys, totesimme isyyttä koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa, jossa pohdiskelimme syntyvyyttä ja ennen kaikkea miesten tahatonta lapsettomuutta alueellisena ilmiönä. Maantieteellisen ilmiön isyydestä tekee ennen kaikkea nuorten aikuisten muuttoliike.

Lue lisää Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Oletko koskaan miettinyt, mistä kunnan, maakunnan tai muun alueen kehityksen kannalta tärkeät ideat tulevat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa? Tiedämme, että alueille on jaettu aluekehittämisen pelilaudalla erilaiset pelimerkit. Toisilla on paremmat lähtökohdat ja toisilla on heikommat kortit, mutta tästäkin huolimatta pelin lopputulos voi yllättää. Näemmekö ja havaitsemmeko ympärillämme olevat mahdollisuudet eri tavoin ja mistä se johtuu?

Lue lisää Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa