Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Kuva: David Carpenter / Unsplash

Alueiden mahdollisuuksien tilat on käsite, joka kuvaa alueiden potentiaalia tarttua avautuviin tulevaisuutta koskeviin mahdollisuuksiin. Tällöin nähdään ilmiöt ajan virrassa ja tunnistetaan niihin liittyvät oman alueen vahvuudet. Mahdollisuuksien tilat ovat osin rakenteellisia (kuten osaava työvoima, luonnonvarat, sijainti, yritykset jne.), mutta niissä on kyse myös näkemisestä ja mahdollisuuksien havaitsemisesta sekä niiden eteen tehtävästä työstä.

Esimerkiksi pohjoisruotsalainen pikkukaupunki Skellefteå onnistui hankkimaan gigaluokan Norhvoltin akkutehtaan, vaikka kyseinen paikka ei alun perin ollut edes Norhvoltin vaihtoehtojen joukossa. Miksi? Kuihtuvan kaupungin osallistavassa strategiatyöpajassa joku keksi, että paikkaan pitäisi saada iso akkutehdas, koska akut ovat tulevaisuuden iso juttu. Kaupunki tarttui ideaan. Edellytykset olivat olemassa. Etenkin Pohjois-Ruotsin edullinen vihreä sähkö herätti Northvoltin kiinnostuksen. Norhvoltiin otettiin yhteyttä ja loppu on historiaa. Eri puolella Suomeakin on meneillään vastaavia pyrkimyksiä.

Kehittämisen linssien optiikkaa

Kun alueiden toimijat kuten kehittäjät ja yritykset pohtivat tulevaisuutta, heillä on usein silmillään tietynlaisen linssit. Linssit ovat hioutuneet aikojen kuluessa tietynlaiseksi ja linssien optiikassa vaikuttaa usein myös alueen oma kehityshistoria. Samalla tietenkin jokaisella yksittäisellä ihmisellä on yksilöllinen tapansa hahmottaa tulevaisuutta. Kuitenkin varsinkin isompien hankkeiden tavoittelu edellyttää kollektiivista hyväksyntää ja yhteistä pyrkimystä. Kehittämisen linssit määrittävät sitä, mikä on alueen toimijoiden näkemyksen mukaan tavoiteltavaa, suotuisaa, kannattavaa ja mahdollista ja mikä puolestaan ei.

Kehittämiskiikarin linssit (ns. sosiaaliset filtterit) voivat ohjata huomiota laveaan etsintään tai kapeaan sektoriin, polttopiste voi olla lähitulevaisuudessa tai kaukana, etsinnässä voivat olla isot megaluokan hankkeet tai pienet askeleet, katse voidaan suunnata lähialueelle tai kaukaisempiin kumppanuuksiin. On hyvä välillä kiinnittää huomiota myös omaan havainnointiin. Mihin oikeastaan olemme suunnanneet kiikarimme ja mitä sen ulkopuolelle jää?

Näiden kehittämiskiikareiden linssien hiontaa on nyt tutkittu Tampereen yliopistossa Alueiden mahdollisuuksien tilat Suomessa -tutkimushankkeessa. Aineistosta osa kerättiin MDI:n ja Kuntaliiton kuntakyselyn 2023 yhteydessä kuntapäättäjiltä. Erilaisten kehittämisväittämien avulla hahmoteltiin kehittämisnäkemysten seitsemää eri ulottuvuutta ja niiden alueellisia eroja. Väittämillä tutkittiin, oliko vastaajille mieluisampaa 1) kasvun alueellinen endogeenisyys (sisäsyntyisyys) vs. eksogeenisyys (ulkosyntyisyys), 2) erikoistuminen tiettyihin toimialoihin vai laaja toimialavalikoima, 3) yhteistyön suuntautuminen alueellisiin kumppanuuksiin vai alueen ulkopuolelle, 4) aikaperspektiivin suuntautuminen lähitulevaisuuteen vai pitkälle tulevaisuuteen, 5) isot kehitysaskeleet vai pienten askelten politiikka, 6) reagoiminen muuttuviin tilanteisiin vai ennakoiva toimintatapa ja 7) tunnettujen ideoiden ja kehittämismallien hyödyntäminen vai uuden kehittäminen.

Onko kehittämisajattelussa eroja kuntien välillä?

Endogeeninen kasvuajattelu oli ylivoimaisesti suositumpaa kuin eksogeeninen kaiken kokoisissa kunnissa eli omiin toimintamahdollisuuksiin on vahvaa uskoa ja alueen tulevaisuuden talouskehityksen nähdään vahvasti olevan eniten alueen toimijoiden oman toiminnan tulosta. Pienemmissä kunnissa koettiin kuitenkin ymmärrettävästi hieman voimakkaammin ulkopuolisten tekijöiden vaikuttavan alueen kohtaloon, esimerkiksi valtion päätöksillä on pienten kuntien kannalta suuri merkitys.

Mitä pienempi kunta oli, sitä enemmän ajateltiin paikallisen ja alueellisen yhteistyön ja tekemisen olevan tärkeämpää kuin alueen rajat ylittävän yhteistyön. Suurissa kaupungeissa kuitenkin tunnistettiin paremmin ulospäin kurkottavien verkostojen merkitys. Tässä ulottuvuudessa olikin merkittävin ero kuntakoon mukaan tarkasteltuna. Onko niin, että pienissä kunnissa yritysten, kehittäjien ja julkisen sektorin toimijat eivät aina ehdi katsoa etäämmälle? Uskoa paikalliseen tekemiseen ja osaamiseen saa ja pitää olla, mutta se ei tarkoita yksin puurtamista vaan parhaiden kumppanien hakemista myös lähipiiriä kauempaa, oli kyseessä sitten valtio, yksityinen investoija, yliopisto tai yritysten hankinta- ja asiakasverkosto.

Suuremmissa kunnissa mahdollisuuksia kiikaroidaan myös pidemmällä aikahorisontilla, kun taas pienemmissä kunnissa eletään enemmän kädestä suuhun välitöntä hyötyä arvostaen, eikä tulevaisuutta aina pystytä katsomaan kovin pitkälle. Samankaltaisia viitteitä on nähtävissä myös siinä, että kaiken kokoisissa kunnissa kyllä suositaan inkrementaalista kehitystä eli pienten askelten politiikkaa, mutta pienemmissä kunnissa voimakkaammin. Suuria riskejä ja haaveita ei pienillä resursseilla välttämättä uskalleta tai voida tavoitella.

Kuntapäättäjien keskuudessa vallitsi laajasti näkemys, että monialaisuus on parempi ratkaisu kuin tiukka tiettyyn toimialaan erikoistuminen. Mahdollisuuksien ikkunoita halutaan pitää avoinna moniin suuntiin. Tämä siitäkin huolimatta, että viime vuosikymmenien aikana erilaisia alueellista erikoistumista painottavia toimintapolitiikkoja on harjoitettu laajasti. Monenlaiset viime vuosikymmenten turbulenssit ovat ehkä opettaneet sen, että yhden tai muutaman tukijalan varassa seisominen on ollut riskialtista, mikä on nähty monien erikoistuneiden teollisuuspaikkakuntien kohtaloissa. Samoin vastaajat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että toiminnan pitäisi olla etupainotteista, ei vain impulsseihin reagointia sekä uutta kehittävää, eikä vain aiemmin keksityn hyödyntämistä. Se, ovatko nämä toimintatavat kuitenkaan aina alueellista todellisuutta, on eri kysymys.

Mitä kehittämiskiikarissanne näkyy?

Kehittämisen linssit vaikuttavat siis kehittämisajattelumme taustalla. Onko teidän kunnassanne tai alueellanne kiikarissa erityisesti isoja vonkaleita vai verkollinen pienempiä? Mietitäänkö päätöksiä seuraavan sukupolven vai ensi vuoden kannalta? Missä tärkeimmät kumppaninne ovat? Keskitetäänkö paljon panokset tietylle kortille vai hajautetaanko riskiä? Onko tähtäyspisteessä mieluummin tuttua ja turvallista vai uutta ja erikoista? Näistä päätöksistä muodostuvat alueenne mahdollisuuksien tilat, tulevaisuuden rakennuspalikat.

Lisää tutkimustuloksia aiheesta tullaan julkaisemaan tutkimushankkeen nettisivuilla: www.tuni.fi/fi//tutkimus/alueiden-mahdollisuuksien-tilat-suomessa

Lue lisää alueiden mahdollisuuksien tiloista aiemmista tutkimuksista

• Kurikka, H., Kolehmainen, J., Sotarauta, M., Nilsson M., & Nielsen H. (2023). Regional opportunity spaces – Observations from Nordic regions. Regional Studies 57, 8, 1140-1452. https://doi.org/10.1080/00343404.2022.2107630
• Sotarauta, M., Kurikka, H., Kolehmainen, J., & Sopanen, S. (2021). Toimijuus ja mahdollisuuksien tilat aluekehityksessä. Sente-julkaisuja 35/2021, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/134569
• Grillitsch, M., & Sotarauta, M. (2020). Trinity of change agency, regional development paths and opportunity spaces. Progress in Human Geography, 44(4), 704-723. https://doi.org/10.1177/0309132519853870

Kirjoittaja

Heli Kurikka, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen tutkimusryhmä