Vieraskynä: Yhteiskunnallisten muutosten dynamiikka, kokonaiskuva ja tavoiteltava suunta

Maailman muutokset haastavat kansalaisten, yritysten ja poliittis-hallinnollisten instituutioiden itsestäänselvyyksiksi muodostuneita toimintatapoja, tulkintakehyksiä ja ongelmanratkaisumalleja. Nykyisellään yrityksemme vastata muutoksiin ja aikaansaada tarvittavia uudistuksia pirstaloituvat toisaalta toiminnallisesti hallinnon raja-aitoihin ja toisaalta ajallisesti hallituskausien sykleihin.

Yhteiskuntaa muuttavat ilmiöt eivät ole yksittäisten instituutioiden hallittavissa, koska muutokset ovat yhä useammin systeemisiä, maantieteelliset ja institutionaaliset rajat ylittäviä. Muutoksia ei voi hallita vain säädöspohjaisesti määriteltyjen instituutioiden ja niiden toimivaltuuksien mukaiseen työnjakoon perustuen.

”Muutokset ovat yhä useammin systeemisiä, maantieteelliset ja institutionaaliset rajat ylittäviä.” Kuva: Anssi Kumpula.

Vastuu tulevaisuudesta painaa hallinnossa. Usein sen mukana tulee ajatusharha, että vaikutukset ja vaikuttavuus syntyvät hallinnon toimesta. Yhteiskunnassa muutosten ja uudistusten vaikuttavuus luodaan yhdessä kaikkien toimijoiden kesken. Merkittävät yhteiskunnalliset muutokset muodostuvat osatekijöistä, joiden väliset yhteydet ja dynamiikka haastavat sekä ihmisiä että instituutioita siirtämään huomion tämän hetken jatkuvuuden ylläpitämisestä muutosten ennakointiin, opitusta luopumiseen ja uuden oppimiseen sekä kokeiluun.

Tätä siirtymää voimme tukea varmistamalla, että yhteiskunnan eri toimijoilla, kansalaisilla, järjestöillä ja yrityksillä, on mahdollisuus olla mukana tulevaisuuden muutosten pohdinnassa ja uudistusten valmistelussa merkittävästi nykyistä enemmän.

Maapallon kestävyyden kokonaiskuva syntyy maanosien ja niihin sisältyvien valtioiden ja niiden sisältämien kaupunkien kestävyyden sosiaalisesta, ekologisesta ja taloudellisesta osakokonaisuudesta. Suomen kestävyyden kokonaiskuvan pohjalta voidaan tarkastella tilannekuvaa eli missä olemme kestävyyden osalta tässä hetkessä? Tilannekuvan pohjalta voimme edelleen kysyä tavoitelähtöisesti suuntaa, jonne haluamme kestävyyden kehittyvän: Mikä on se muutos, jonka yhdessä haluamme tapahtuvan nykyhetkestä tulevaan?

Haaste on pöydällä. Olisiko Suomessa mahdollista saavuttaa reiluun kestävyyssiirtymään perustuva strateginen tavoitteisto, joka nojaa perustavaan konsensukseen eli yhteiskunnallisesti laajasti jaettuun ylivaalikautiseen tahtotilaan tavoitteiden toteuttamiseksi? Olisiko nöyrän ohjauksen malli mahdollinen tapa vastata haasteeseen?

Kirjoittajat

Katju Holkeri, yksikön päällikkö
VM, Valtionhallinnon kehittämisosasto
Hallintopolitiikkayksikkö

Seppo Määttä, osastopäällikkö
VNK, Strategiaosasto

Vieraskynä-blogikirjoitus on kirjoitettu Ohjaus2020-hankkeen inspiroimana.