Blogi: Sote- ja maakuntauudistus ja sukupuoli

Samuli

MDI toteutti loppukeväästä laajan kansalaiskyselyn sote- ja maakuntauudistukseen liittyen. Olen tahkonnut viime aikoina kyselyn tuloksia läpi ja monet niistä ovat olleet odotettavissa. Muun muassa vastaajan koulutustaso ja elämäntilanne vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisena vastaaja pitää palveluiden nykytilaa ja millaisia vaikutuksia vastaaja odottaa uudistuksella olevan. Sen sijaan vastaajan sukupuolen merkittävä vaikutus siihen, miten uudistuksen odotetaan vaikuttavan oman kotikunnan asioihin, yllätti minut. Vastaus – En osaa sanoa – oli tässä kysymyksessä suhteellisesti lähes kaksi kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä.

Olin hieman aiemmin tutustunut Fountain Parkin, sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön toimeksiannosta, toteuttaman henkilöstökyselyn tuloksiin. Kyselyn tavoitteena oli ”Selvittää sote- ja maakuntauudistuksessa mukana olevien ammattilaisten ajatuksia uudistuksen onnistuneesta toteuttamisesta.” Kysyttäessä mielikuvaa uudistuksesta yleisimmät vastaukset olivat keskeneräinen ja sekava, tiedon puute sekä epävarma tulevaisuus. Tätä kautta asia alkoi käydä järkeen. Suurin osa sote- ja maakuntauudistuksessa mukana olevista ammattilaisista työskentelee sote-alalla, ja suurin osa sote-alan työntekijöistä on naisia. Varovainen tulkintani on, että naisten miehiä suurempi epävarmuus uudistuksen vaikutuksista perustuu siihen, että monet heistä ovat oman ammattinsa kautta saaneet reaalisesti kokea muutokseen liittyvän epävarmuuden ja sen ympärillä pyörivät vastauksetta jääneet kysymykset.

Sote- ja maakuntauudistus on olennaisesti sukupuolikysymys. Kriittisimmissä puheenvuoroissa on esitetty, että uudistuksen merkitystä sukupuolten tasa-arvolle ei ole täysin ymmärretty (esim. Tasa-arvovaje; Tehostamistalous). Kritiikeissä esitetään paljon mielenkiintoisia huomioita. Tasa-arvo ja sukupuoli eivät ole, havaintojeni perusteella, olleet näkökulmina erityisen vahvassa asemassa uudistuksesta käytävässä julkisessa keskustelussa. Myös sote- ja maakuntauudistuksen henkilöstövaikutusten ennakkoarviointi käytännössä sivuuttaa sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmat täysin. Lähimmäksi näitä teemoja pääsee puhe palveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta.

Toisaalta maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi laaditun hallituksen esitysluonnoksen sukupuolivaikutuksia on arvioitu. Tasa-arvokysymyksiin on herätty myös uudistuksen valtakunnallisten valmistelijoiden ja johtajien keskuudessa, kuten tästä sukupuolten tasa-arvoa sote- ja maakuntauudistuksessa käsittelevästä paperista voidaan huomata.

On hienoa, että käsittelemiäni teemoja on jo huomioitu käsitteellisellä ja dokumentaarisella tasolla. Todellinen haaste on kuitenkin se, miten tavoitteet saadaan toteutettua käytännössä. Taitaa olla niin, että maailmassa on usein enemmän kaunista puhetta ja vähemmän todellisia tekoja. Sote-alan sukupuolittuneisuus itsessään osoittaa sen, että sukupuolten tasa-arvo on viime kädessä monimutkainen rakenteellinen kysymys. Tästä syystä myös tasa-arvo-ongelmien ratkaiseminen on monimutkaista ja vaatii ihmisiltä aitoa mielenkiintoa aiheeseen sekä silmien avaamista eriarvoistaville käytännöille ja rakenteille.

Samuli Manu