Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen: Sattuman kautta innovaatioon – Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmässä kaikki ovat voittajia

Sattuman voimaa ei koskaan kannata aliarvioida. Lapsena pääsin tutustumaan kotimaani Japanin moniin paikkakuntiin. Mieleeni on jäänyt etenkin matka talviselle Hokkaidolle, Japanin pohjoisimmalle saarelle. Tokiolaiselle pikkupojalle valtava luonto, lumi ja pakkanen tarjosivat aivan uusia elämyksiä. Vaikka nämä olivat hyvin vieraita asioita kotikaupunkiini Tokioon verrattuna, loputtomiin jatkuva lumimaisema tuntui hämmästyttävän tutulta. Jälkeenpäin ajateltuna oli se tuolloin ehkä kohtaloksi määrätty, että asetun aikuisena Suomeen asumaan. Sitä en olisi kuitenkaan uskonut, että 20 vuotta myöhemmin tutkisin Japanin furusato noozei -kotiseutulahjoitusjärjestelmää Helsingin yliopistossa.

Eipä olisi kukaan muukaan uskonut, sillä kotiseutulahjoitusjärjestelmä ei ollut tuolloin vielä käytössä Japanissa. Mutta olisiko kukaan edes osannut kuvitella, että 20 vuotta myöhemmin seitsemän miljoonaa japanilaista lahjoittaa yhteensä yli viisi miljardia euroa kunnille ja maakunnille? Tämän järjestelmän suosio on kasvanut niin vauhdikkaasti, ettei edes järjestelmän suunnittelija eli valtiokaan olisi osannut sitä ennakoida. Sattuman kauppaa kylläkin – mutta miten?

Miten furusato noozei on kehittynyt?

Japanin furusato noozei -kotiseutulahjoitusjärjestelmä käynnistyi vuonna 2008 osana silloisen hallituksen aluepolitiikkaa. Furusato tarkoittaa japaniksi kotiseutua ja noozei puolestaan veronmaksua. Järjestelmän alkuperäisenä ideana oli, että Japanin kansalaiset voisivat siirtää osan veroistaan kotiseudulleen maksettavaksi. Monien mutkien kautta järjestelmä päätyi verovähennykseen perustuvaan lahjoitusjärjestelmään, jossa kansalaiset voivat tehdä lahjoituksen mille tahansa asuinkuntansa ulkopuoliselle kunnalle tai maakunnalle. Järjestelmän tavoitteet ovat sikäli kunnianhimoisia, että järjestelmän kautta pyritään saamaan kunnat kilpailemaan keskenään, kansalaiset tietoisemmiksi omien verovarojensa käytöstä sekä vielä aluepoliittiset tavoitteet toteutettua, kuten pienten kuntien elävöittäminen.

Järjestelmä tunnettiin aluksi huonosti ja osallistujia oli vähän. Tilanne muuttui vuonna 2014, jolloin yksityiset alustayritykset alkoivat tarjota verkkoalustoja lahjoitusten tekemiseen. Lahjoitussumma onkin noussut vuosien 2014–2021 välillä jopa 2034 %. Siis 21-kertaiseksi!

Pelkkä helppokäyttöisyys ei kuitenkaan selitä järjestelmän suosiota. Osallistumiseen tarvitaan kannustinrakenne.

Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmässä verovähennyksen lisäksi vastalahjat ovat tehokkaita kannustimia. Järjestelmässä lahjoittajat saavat lahjoitusten vastineiksi kuntien tarjoamia vastalahjoja, jotka useimmiten ovat paikallisesti tuotettuja elintarviketuotteita, mutta ne voivat olla myös palveluita, kuten matkailutuotteita. Verovähennys oli järjestelmään alun perinkin kuulunut ominaisuus, mutta vastalahjat tulivat vasta myöhemmin mukaan.

Aluksi kunnat tarjosivat vastalahjoja vapaaehtoisesti kiitoksen osoituksena lahjoittajille, mutta alustayritysten mukaantulon jälkeen ne liitettiin osaksi järjestelmää. Nykyään lahjoittajat voivat selailla kuntia ja vastalahjoja alustoilla sekä lahjoittaa helposti ikään kuin ostaisivat verkkokaupasta tuotteita.

Alussa mainitsemallani Hokkaidon kaltaisella alueella on kotiseutulahjoitusjärjestelmässä valttikortti, sillä monipuolinen luonto tarjoaa vahvan perustan elintarvikkeiden tuotannolle. Ei ihme, että Hokkaidon kunnat ovat kärkisijoilla kotiseutulahjoitusjärjestelmässä eniten lahjoituksia saaneiden kuntien listassa.

Valtion, kuntien ja yritysten yhteistyö ekosysteemissä hyödyttää kaikkia osapuolia

Alustayritysten mukaantulon myötä kotiseutulahjoitusjärjestelmään on muodostunut toimijaverkosto, jossa rahaa ja tavaraa virtaa eri suuntiin. Alustayritykset välittävät ihmisten tekemiä lahjoituksia kunnille. Ne välittävät myös tietoa lahjoitusten käyttökohteista kunnassa. Rahaa ohjataan paikallisille pienille ja keskikokoisille yrityksille vastalahjatilauksina. Alustayritykset jäsentävät kotiseutulahjoitusjärjestelmässä tapahtuvaa vaihdantaa, mutta lopulta järjestelmän toimintaa ohjaa valtio.

Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmässä kaikki ovat voittajia: alustayritykset saavat tuottoa käsittelykuluina, kunnat saavat lahjoituksia kehittämishankkeiden tukemiseen ja lisää tunnettuutta, paikalliset yritykset saavat lisää tilauksia sekä lahjoittajat saavat tuettua kotiseutuaan ja verovähennyksellä tuettuja edullisia vastalahjoja. Lisäksi valtio saa toteutettua aluepoliittisia päämääriään.

Viime vuonna julkaistussa raportissamme kutsuimme tällaista alustayritysten ympärille muodostunutta asetelmaa alustaekosysteemiksi. Ja se on – kuten ekosysteemi luonnossa – syntynyt osittain sattuman kautta. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella toimijalla on syy osallistua eli järjestelmässä on vahva ja toimiva kannustinrakenne. Osallistuminen kannattaa!

Systeemitason innovaatiokin voi joskus syntyä sattuman kautta. Innovaatiot syntyvät tuskin tiukalla, ennakoivalla ohjauksella, minkä seurauksena innovaatioyritys usein näivettyy. Innovaation syntymiseen tarvitaan uskallusta ja ehkä myös ripaus onnea – kuten minunkin kohdallani, kun aikoinani uskalsin lähteä Japanista maailmalle.