Blogi: Vegaaninen kouluruoka on pitkän tähtäimen elinvoimapolitiikkaa

Seinäjoen kaupunginvaltuuston päätös (pdf) palauttaa valmisteluun nuorisovaltuuston aloite vegaani- ja kasvisruoan lisäämisestä kouluissa on saanut suurta valtakunnallista huomiota niin sosiaalisessa mediassa kuin perinteisemmisäkin medioissa. Seinäjoki ei ole ainoa kunta, jolle vegaaniruoka on ollut vaikea kysymys. Ainakin Oulun ja Kajaanin päätöksenteosta on uutisoitu valtakunnallisesti, ja paikallistasolla päätöksiä on veivattu lukuisissa kunnissa. Usein kysymys on ollut kustannuksista, mutta myös muun muassa ravitsemuksesta ja siitä, pitäisikö vegaaniruoka määritellä eettiseksi ruokavalioksi vai ei.

Perinteisessä ruokamaakunnassa ja kuntavaalien alla Seinäjoen kaupunginvaltuuston päätöksestä kehkeytyi kuitenkin myös arvo- ja maailmankuvakysymys, jossa keskustelua levittivät niin vegaaniruokaa ajatuksena karsastavat kuin ekologisempia ja eettisempiä ruokavalioita kannattavat.

Poliitikka on klassisen määritelmän mukaan “arvojen auktoritatiivista allokointia”. Poliittisen päätöksenteon tehtävä on arvojen pohjalta tehtävä päätöksenteko. Vegaani- ja kasvisruokakeskustelussa on olennaista huomata, että kyse on enemmän kuin yhdestä arvosta. Vegaaniruoan kaltainen kysymys kytkeytyy moninaistuvien arvojen, sukupolvien välisen ymmärryksen, osallisuuden ja mielikuvien kautta muiden muassa muuttoliikkeeseen, aluekehitykseen ja suoraan alueen elinkeinoelämän tulevaisuuteen.

Kilpailu nuorista kiihtyy

MDI:n tuore väestöennuste ennakoi alueiden välisen kilpailun kiihtyvän ja kiristyvän niukkenevista resursseista: nuorista ja nuorista aikuisista, osaajista ja työvoimasta, yrityksistä ja investoinneista, näkyvyydestä ja huomioarvosta. Väestön ennustetaan kasvavan merkittävästi vain suurimmilla kaupunkiseuduilla. Vaikka useimpien maakuntakeskusten, kuten Seinäjoen, ennustetaan silti saavan lisää väkeä jatkossakin, on kilpailu pois muuttavista nuorista maakuntakeskuksissakin vakava paikka. Siksi nuorten äänen ja tarpeiden ymmärtäminen on kriittistä pitkällä tähtäimellä.

Erityisesti nuoret naiset ovat elinvoiman kannalta olennainen ryhmä, koska heidän muuttoliikkeensä on keskittyneempää kuin nuorten miesten. Tuore selvitys Kainuun elinvoimapolitiikan naisnäkökulmasta korosti, että nuoret naiset haluavat asuinpaikaltaan kiinnostavaa työtä ja arvojensa mukaista elämää. Arvojen mukaisen elämän nähtiin edellyttävän, että alueella kuunnellaan nuoria naisia päätöksenteossa ja suhtaudutaan heidän näkemyksiinsä vakavasti. Arvojen mukainen elämä tarkoittaa heille esimerkiksi sitä, että paikkakunnalla ollaan aktiivisesti mukana ratkaisemassa mm. ilmastonmuutosta, monimuotoisuuskatoa ja muita yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ovat nuorille naisille korostuneen tärkeitä.

Pian julkaistava Lapin poismuuttoa koskeva selvitys nostaa samoja asioita korostaen pitkän tähtäimen tulevaisuuden näkymiä ja asenneilmapiiriä muuttopäätöksen perustana. Vahvasti luonnonläheisyyteen profiloituneille maakunnille on pohdinnan paikka, miten eri sukupolvet luonnonläheisyyden tulkitsevat. Maakunnasta muuttaneet kokevat suurten kaupunkien tarjoavan paremmat mahdollisuudet elää ekologisesti ja epäitsekkäästi. Ristiriita luonnon riistokäyttöön koetaan liian perustavanlaatuiseksi ongelmaksi. Samoin Lapissa korostuu kokemus, että muualta muuttaneet mielipiteineen eivät ole tervetulleita.

Mielikuvat ja arvot ohjaavat muuttoliikettä

Kun työtä ja elämisen paikkoja on muuallakin, kokemus arvojen mukaisesta elämästä nousee olennaiseksi. Muuttaja haluaa olla muutakin kuin veronmaksaja ja ikärakenteen pelastaja. Jopa puolet Kainuusta ja Lapista poismuuttaneista on kyselyjen mukaan valmis harkitsemaan paluumuuttoa, mutta tilastojen mukaan todeksi muuttoajatus muuttuu harvoin. Työvoimapulasta kärsivätkään alueet eivät houkuttele, jos työ ja elämäntapa eivät ole sitä, mitä mahdolliset paluumuuttajat haluavat. Mielikuvien vaikutus muuttoliikkeeseen on suuri. Lapissa esimerkiksi kuntapäätöksenteon kulttuuri vaikuttaa jo muuttajien mielikuviin alueesta kiinnostavana asuinpaikkana.

Se, ettei nuorten ääntä oteta vakavasti, on jo itsessään särö alueen elinvoiman kannalta. Sen lisäksi on riski unohtaa, että nuorten näkemykset ovat viestejä markkinoiden tulevaisuuden trendeistä. Jopa suhteellisen konservatiivinen World Economic Forum julkaisi vuonna 2019 proteiinitransition tiekartan, jossa muistutetaan proteiinilähteisiimme liittyvän väistämättömän siirtymän välttämättämyydestä, mutta myös siirtymän kulttuuristen ja emotionaalisten tekijöiden aiheuttamasta muutosvastarinnasta ja kitkasta. Emme ole näistä vapaa edes puhtaan ruuan Pohjolassa.

Tulevaisuuden kuntalaisten lisäksi elinvoima syntyy yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Siitäkään näkökulmasta tulevaisuuden muutostrendien kuunteleminen on tärkeää. Kunnat käyttävät vuosittain jopa 20 miljardia euroa julkisiin hankintoihin. Näistä osa suuntautuu julkisten keittiöiden kautta, tarjoavathan koulut vuodessa lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta.

Potentiaali vaikuttaa lähiruuan, vastuullisen tuotannon ja myös terveellisen ruuan monipuoliseen tutuksi tekemiseen koululaisille on sekin iso ja vastuullinen tehtävä, ja tarjoaa ruokamaakunnalle tulevaisuuden tekijän paikan. Kasvis- ja vegaaniruokavalio ovat tulevaisuutta ja myös tämän päivän valtavirtaa. Mitä nopeammin kunnat ja niiden elinkeinoelämä tämän oivaltavat, sitä paremmat lähtökohdat heillä on vastata kansainväliseen kilpailuun.

Kohu kantaa kauas

Sosiaalisen median aikakaudella mielikuvien syntyminen on kiihkeää, eikä aina käännettävissä paremmillakaan päätöksillä. Siinä missä Kainuun vegaaniruoan epäämistä koskeva uutinen levisi laajasti, sitä muutaman kuukauden päästä seurannut uutinen vegaaniruokakokeilusta ja sen vakiinnuttamisesta ei levinnyt yhtä laajasti.

Seinäjoen kaupungin twiitti, jossa oiotaan tietoja tehdyn päätöksen luonteesta ja vegaaniruoan kustannuksista on saanut tätä kirjoittaessa yhdeksän tykkäystä, kun taas asiaa suoraan, ohi ja virheellisestikin uutisoivat twiitit ovat keränneet satoja tykkäyksiä ja jakoja. Lyhyelläkin poliittisella leimahduksella voi olla pitkät seuraukset.

Arkinen kouluruokakysymys on sukupolvien välisen arvostuksen, osallisuuden, erilaisten arvojen, maailmankatsomusten ja mielikuvien ryydittämää pitkän tähtäimen elinvoimapolitiikkaa, jossa vaakakupeissa on monia tekijöitä, myös kasvamassa olevien nuorten sijoittuminen ja alueiden elinvoima. Nuorten äänen kuunteleminen on viisasta politiikkaa myös elinvoiman uusien avausten oivaltamisessa.