Blogi: Suomen Chicago selvisi etsikkovuosistaan ja kiilasi ympäristökaupunkien kärkeen

Mitä sinulle tulee mieleen Lahdesta? Itselleni tulivat mieleen muun muassa seuraavat vakiintuneet instituutiot: lihamuki, Cheek, Lahti Blogi, Jari Litmanen, mäkihyppy ja lahtelaiset huonekalut. Mitään näistä ei tosin tässä blogissa valitettavasti käsitellä. Kuitenkin edellä mainittujen asioiden lisäksi minulle, ja nykyisin myös aika monelle muullekin tulee Lahdesta mieleen edistyksellisyys ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa – tästä osoituksena juuri kaupungin pokkaama Euroopan ympäristöpääkaupunki -palkinto vuodelle 2021.

Ennen kuin mennään varsinaiseen asiaan, onnistunut kaupunkistrategia ja -brändi osana kaupungin uudelleen määrittämistä, sukelletaan Lahden kaupunkistrategioiden ja -markkinoinnin historiaan, johon mahtuu pari hutia, mutta myös mainittu erityisonnistuminen.

Lahti on verrattain nuori suomalainen kaupunki (sai kaupunkioikeudet vuonna 1905), joten  sitä sanotaankin nuorimmaksi niin sanottujen vanhojen kaupunkien joukosta. Nuori kaupunginkloppi tietysti kärsii kasvaessaan monenmoisista kasvukivuista ja oman identiteetin hapuilevista etsinnöistään, jotka tietysti kuuluvat osaksi kunkin kaupungin kasvutarinaan. Lahti muistetaan yhä nyt jo hilpeyttä herättävistä “Suomen Chicago” ja Business City -brändeistään, joista ainakin jälkimmäinen on syntynt kaupungin virallisen strategiapohdinnan tuloksena. Suomen Chicago -hokemalla on ikävä kaiku, jolla viitattiin kaupungin korkeisiin henkirikoslukuihin ja myös amerikkalaisen elämäntavan ihailuun, jossa yksityisautoilulla oli tietysti tärkeä rooli.

Sittemmin Lahden kaupunkibrändiä on saatu monipuolistettua korostamalla muita tunnettuja lahtelaisia instituutioita, kuten tuomalla esiin vahvan urheilukaupungin status sekä viemällä maailmalle Lahden sinfoniaa ja rakentamalla Sibeliustalo. Myös muotoiluinsituutti ja seudullinen elinkeinopolitiikka (ml. Lahti Business Region ja elinkeinoyhtiö Ladec Oy) ovat auttaneet päivittämään Lahdesta syntyviä mielikuvia.

Nykyisellään kaupungin nettisivuilta ei löydy häivähdystäkään Suomen Chicago- tai Business City -nolouksista, vaan näiden tilalla hehkutetaan lähinnä ilmastonmuutoksen vastaista toimintaa, kuten esimerkiksi tuomalla esiin kaupungin kasvava cleantech-sektori, kertomalla vakuuttavasti erilaisista kierrätysprosesseista sekä henkilökohtaisesta päästökaupasta, ja tietysti selkeimpänä ekokaupungin virstanpylväänä sivuilla komeilee jo mainittu Euroopan ympäristöpääkaupunki -palkinto.

Nykyisessä gloriassa paistatellessaan Lahdessa helposti unohtuvat aiemmat kompuroinnit. Niiden kautta voisi kertoa vaiherikkaan ja innostavan kaupunkistrategian ja -brändäyksen tarinan, joka on johtanut tavallisten lahtelaisten kiinnostukseen ympäristöasioihin ja tuonut kansainvälisiä delegaatioita ja yrityksiä opintomatkalle kaupunkiin. Ennen kaikkea strategia on tuonut ympäristönäkökulman kokonaisuudessaan esille, ei pelkästään pakollisena kulueränä ja keskinäistä eripuraa synnyttävänä ilmiönä, vaan ennen kaikkea kaupungin toimintaa läpileikkaavana asiana, jonka avulla kaupunki nousi viimeistään teollisen rakennemuutoksen kourista.

Olisi myös erittäin mielenkiintoista kuulla, kuinka Lahdessa on pystytty luomaan konsensus kaupungin poliittisella kentällä ilmastonmuutoksesta strategisena valintana, jonka avulla kaupunki menestyy ja erottuu jatkossa toisista vastaavanlaisista suomalaisista ja ulkomaalaisista kaupungeista. Ilmastonmuutoksen vastainen toiminta on tietysti jo itsessään äärimmäisen tärkeää, mutta se voi muodostaa myös vahvan brändin. Rakennemuutoksesta selviäminen ja kaupunkina itsensä uudelleenmäärittäminen ei nimittäin ole helppo tai yksinkertaisesti ratkaistava asia – tätä sopii kysyä useammastakin suomalaisesta kaupungista, joissa ei olla päästy yhteisymmärrykseen tulevaisuuden suunnasta.