Blogi: Koronan jälkeen globaalit etätyömarkkinat?

Me emme vielä tiedä, miten koronaepidemia vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen, koska tarina ei ole vielä päättynyt. Jotain voin kuitenkin spekuloida silläkin uhalla, että kahden vuoden kuluttua tälle nauretaan.

Yhteiskunnan digiloikka on valtaisa. Etäkokousten teknologia on ollut tarjolla jo jonkin aikaa, mutta nyt se myös osataan.

Muuttotappioalueilla haaveillaan tämän kääntävän kehityksen suunnan, kun työn perässä ei tarvitse enää muuttaa kasvukeskuksiin. Voi käydä toisinkin. Voimistuvan paikallisuuden tilalle voi tulla voimistuva kansainvälisyys. Jos työtä voi tehdä missä päin Suomea hyvänsä, sitä voi tehdä missä päin maailmaa hyvänsä, vaikkapa Kreetalla. Muutto etätöihin etelään on houkutteleva vaihtoehto. Onhan jo nyt Espanjan aurinkorannikolla iso suomalainen siirtokunta.  Puoli vuotta riittää siihen, että siirtyy toisen maan veronmaksajaksi. Suomalainen palkkataso yhdistettynä kreikkalaiseen verotukseen, hintatasoon ja ilmastoon tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon. Suomalaista peruskoulua siellä ei tietenkään ole, joten ei lapsiperheille. Sellaista työtä voidaan ulkoistaa vaikka Intiaan, jossa Suomen kielen taito ei ole välttämätöntä.

Yliopistoissa on opeteltu etäluentoja, ja ne sujuvat kuulemma yllättävän hyvin. Aalto-yliopistossa maisteriopinnot käydään jo englanniksi. Miksi siis kuunnella suomalaisen proffan huonoa englantia, kun voi kuunnella Harvardin professorin hyvää englantia. Koulutusmarkkinat ottavat ison loikan kohti globaalia kilpailua. Siinä voi pienen Suomen yliopistojen käydä ikävästi tai sitten ne verkottuvat ulkomaisten yliopistojen kanssa.

Etäkokoukset tulevat vähentämään myös liikematkailua. Olen jo mennyt sekaisin laskuissa, kuinka monta hotellihanketta Helsingissä on, mutta monta. Moni niistä taitaa karsiutua.

Työn riippumattomuus paikasta koskee työtä, jonka tulos on siirrettävissä bitteinä paikasta tai maasta toiseen. Sen sijaan tämä kriisi on opettanut, kuinka suuria taloudellisia riskejä liittyy monimutkaisiin alihankintaketjuihin. Paljon tuotantoa palaa nyt Kiinasta Eurooppaan ja Suomeen. Konepajoilla tulee menemään hyvin. Se vahvistaa maakuntia.

Eero Holstila pohti sitä, tuottaako korona uuden Nurmijärvi-ilmiön, koska tiiviistä kaupungista tulee tällainen taudin pesä. Voi olla, jos aletaan pelätä infektiota yleensä, mutta koronaa ei pääse pakoon Nurmijärvellä, eikä elämä koronan kanssa ole siellä sen helpompaa. Pikemminkin päin vastoin.

Meillä Kruununhaassa on kävelymatkan päässä kymmenen ravintolaa, josta voi hakea lounasruuan, minkä lisäksi fillaria polkeva Wolt-kuski on yleinen näky. Jos ei uskalla käydä kaupassa, ruoka tulee pienestä maksusta oven eteen.  Tämä pelaa kaupungissa paljon paremmin.

Jos voi tehdä kaksi päivää viikossa etätöitä, työmatka Nurmijärveltä helpottuu 40 %, mutta eivät nuoret työn perässä Kallion hipsterikortteleihin muuta.

Tilanne on aivan toinen, jos tulee helpommin tarttuvia infektiota tai jos antibioottien teho menetetään ja esimerkiksi tuberkuloosi tulee takaisin. Silloin elämä tiiviisti asutuissa kaupungeissa muuttuu vaaralliseksi. Silloin korttelikaupungin edut menetetään.

Jotkut uumoilevat, ettei koronaan saa immuniteettia sairastamalla. Jos näin on, ei saa rokottamallakaan. Silloin virus jää pysyväksi seuralaiseksemme, ja koko elämänmuotomme on mullistuksen edessä. Minä en kuitenkaan tähän usko.