Blogi: Kun hetki on kaunis

Tytti Isokangas

Tiedäthän sen tunteen, kun jokin kiinnostava, innostava juttu tempaisee mukaansa niin, että kaikki muu ympäriltäsi katoaa ja menettää merkityksensä. Kun jokin vie huomiosi niin, että et kuule, et näe mitään muuta. Kun yhtäkkiä on vain se hetki ja siinä kaikki.

Se on huumaava tunne se.

Siinä tunteessa on jotain maagista, jotain niin energisoivaa ja säväyttävää, että se kantaa senkin jälkeen, kun itse hetki on ohi. Voimaannuttavan ja virkistävän vaikutuksensa ansiosta noita hetkiä kannattaa tavoitella.

Hurmioituminen, hetkeen horjahtaminen on yksilöllistä. Toisille se on hiljaisuutta – erillisyyttä muista, yksinoloa. Toisille se on vilskettä ja vilinää – muiden seuraa, kohtaamisia. Toinen tarvitsee vuoren ja near death -kokemuksen, toiselle riittää inspiroiva keskustelu tai lyhyt haiku.

Tunteen saavuttamiseksi kuitenkin peruslähtökohdat ovat samat. On pidettävä silmät ja korvat auki – on oltava hereillä. On oltava avoin ja valmis antautumaan hetken vietäväksi. On oltava aikaa. Edes pieni hetki.

Meillä kaikilla on haaveita siitä, missä ja mikä olisi se THE hetki, jossa varmasti inspiroituisin, jossa aika varmasti pysähtyisi, jossa varmasti kokisin jotain, joka piirtyisi mieleeni iäksi ja ohjaisi koko loppuelämääni suuntaan, josta vain uneksin. Minä kirjoittaisin kirjan, jos saisin tehdä sen vailla arkihuolia villassa Toscanassa. Väittelisin tohtoriksi, jos jatko-opinnot veisivät Australiaan. Juoksisin maratonin, jos saisin tehdä sen New Yorkissa. Voi tyttirukkaa! Kauas pilvet karkaavat… 🙂

Onneksi totuus on tarua ihmeellisempi. Inspiraation lähteet ovat lähellä ja vaatii monesti vain melko pieniä irti riuhtaisuja omasta arjesta ja rutiineista. Minulle toiset ihmiset ovat suurin inspiraationi lähde. Hyvä, ajatuksia herättävä puheenvuoro, kolumni, kirja, biisi mielellään höystettynä vuorovaikutuksella. Koska innostun ihmisistä ja kohtaamisista, erilaiset tapahtumat, kokoontumiset, semmat ja konffat ovat minun irti riuhtaisuja arjesta ja omasta kuplasta.

Ensi viikolla aion inspiroitua toisista ihmisistä Alvar Aalto -teemaisessa Seinäjoki Pecha Kucha -illassa teatterilla.

Toukokuussa matkaan Kotkaan innostumaan ja energisoitumaan aluekehittäjäheimoni kanssa kaupunkikehittämisen foorumiin.

Hakeudu sinäkin hetkiin!

Carpe diem -terkuin,

Tytti