Sopimuksellisuus alue- ja kaupunkikehittämisessä -selvitys on valmistunut

Etenkin MAL-sopimuksilla, mutta myös ekosysteemisopimuksilla, on vahva mielikuva-asema ”aitoina sopimuksina”. Ulosjäänti näistä sopimuksista koetaan suurena haasteena.

Selvityksen tilasi Työ- ja elinkeinoministeriö, ja työn toteuttivat Ilppo Soininvaara, Petri Kahila, Timo Hirvonen, Sinikukka Pyykkönen ja Minna Mayer.

Yhteenveto

Sopimuksellisuus on tuloksellinen, mutta myös raskas ja monimutkainen yhteistyön muoto. Näin ollen sopimusten ei katsota voivan resurssien puolesta muodostaa aluekehittämisen yhteistyön ydintä. Sopimuksia tulee kehittää kumppanuuden alueellisesti kohdennettuina erityistoimenpiteinä. Niiden vaikuttavuutta, strategisuutta, arviointia ja mittarointia tulee myös kehittää.

Valtion ja suurten kaupunkiseutujen ekosysteemisopimukset sekä MAL-sopimukset ovat vaikuttavimmat ja pisimmälle jalostuneet sopimukset. Etenkin MAL-sopimuksilla, mutta myös ekosysteemisopimuksilla, on vahva mielikuva-asema ’aitoina sopimuksina’. Ulosjäänti näistä sopimuksista koetaan suurena haasteena. Muut työkalut ja yhteistyön muodot jäävät nykyisellään näiden sopimusten varjoon. Laventamisen sijaan tulee syventää ja tehdä tunnetuksi muita mahdollisuuksia.

Sopimuksellisuuden merkittävyys ja vaikuttavuus pohjautuvat toimenpiteiden räätälöintiin ja alueelliseen kohdentamiseen. Valtion tulee syventää laajempaa kumppanuuspolitiikkaa ja tasaveroista vuorovaikutusta alueiden kanssa sekä viestiä erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikuttavuudesta. Sopimusten tulee säilyä yhteistyön keinovalikoimassa, mutta niitä ei ole syytä mieltää yleiseksi ja kaikkiin tilanteisiin soveltuvaksi työkaluksi.

Yleiset suositukset

Suositus 1. Eri ministeriöiden ja valtion virastojen ohjauksen moniäänisyyteen on kiinnitettävä huomiota sopimusperustaisen yhteistyön kehittämisessä ja sopimusneuvotteluissa.

Valtionhallinnon moniäänisyys tunnistetaan lukuisten eri vastaajien mielestä yhdeksi keskeisimmistä haasteista sopimuksellisuuden ja kumppanuuden kehittämisessä ja toteuttamisessa. Toisaalta sopimuksellisuuden nähdään myös tarjoavan jonkinlaisia mahdollisuuksia tämän moniäänisyyden ja ohjauksen ristiriitaisuuksien lievittämiseen. Tässä selvityksessä ei ole tuotettu mainittavia konkreettisia suosituksia siitä, millä tavalla eri ministeriöiden ja sektoreiden yksiäänisyyttä lisättäisiin tai miten toisaalta ministeriöiden ja ELY-keskusten ohjauksen ristiriitoja hälvennettäisiin. Joka tapauksessa on selvää, että moniäänisyyteen ja ristiriitaiseksi koettuun ohjaukseen on syytä kiinnittää huomiota, esimerkiksi eri sopimusneuvotteluihin valmistautuessa.

Suositus 2. MAL-sopimusten ja ekosysteemisopimusten roolia ja niiden alueellisen kohdentamisen perusteita osana muuta kumppanuuspolitiikkaa tulee terävöittää. Niiden asema aluekehittämisen ja aluesuunnittelun kokonaisuudessa on perusteltava ja siitä on viestittävä selväsanaisesti.

Yksi sopimuksellisuuden legitimiteetin haasteista linkittyy vahvasti MAL-sopimusten ja innovaatioekosysteemisopimusten asemaan dominoivina sopimusmalleina, tai jonkinlaisina kasvusopimuksina. Muut kumppanuuden ja sopimuksellisuuden keinot ja päämäärät peittyvät niiden määräävän aseman alle, mikä määrittää erilaisten kaupunkien ja kuntien pyrkimyksiä myös sen kaltaisissa tilanteissa, joissa näiden todelliset tarpeet ovat kenties muun kaltaisissa yhteistyön muodoissa. Sopimusten päämääriä ja niihin liittyviä valikointeja tulee siis perustella selkeämmin, kuin viittaamalla 100 000 asukkaan kriteeriin tai yliopisto- tai yliopistokeskusasemaan. Niiden tarkoitusperistä kaupunkiseutujen kasvun hallinnassa ja innovaatiopolitiikassa pitää siis viestiä tehokkaammin.

Suositus 3. Kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen pohjautuvaa kumppanuutta on perusteltua harjoittaa kaikkien alueiden ja kaupunkien kanssa.

Sopimusperustaisuuden legitimiteettihuolet eivät poistu vain MAL-sopimusten ja innovaatioekosysteemien roolin selkeyttämisellä. Niiden lisäksi tulee tarjota aitoja ja tuntuvia sekä hyväksyttäviä keinoja osallistua kumppanuusperustaiseen aluekehittämiseen. Yksilöityjä ja raskaita sopimuksia ei voida solmia kaikkien kaupunkien ja alueiden kanssa, mutta näille on tarjottava jonkinasteisia syvempään kumppanuuteen tai kevyeen sopimiseen liittyviä välineitä, kuten teemaverkostoja, syvällisempiä aluekehittämiskeskusteluja ja mahdollisuuksien mukaan myös jonkinlaisia muita rahoitusmuotoja.

Myös suuret kaupungit tulee ottaa mukaan laajempaan kumppanuuskeskusteluun valtion keskushallinnon kanssa. Aluekehittämiskeskusteluja, tai vastaavia menettelyjä, voidaan kehittää keskeisinä kumppanuuspolitiikan kärkinä. Niitä voidaan myös kehittää seutukaupunkien ja valtion kumppanuuden tapaan rullaavina menettelyinä, ja niiden koordinoinnissa voidaan hyödyntää erilaisia teema- tai alueperustaisia ryhmittelyjä.

Suositus 4. Erilaisia konkreettisia sopimuksia ja sopimusmalleja tulee jatkossakin tarpeen mukaan kehittää ja hyödyntää.

MAL-sopimusten vahvan brändin lisäksi tulee tehdä selväksi, mitä erilaisia yhteistyön muotoja ja mahdollisuuksia valtion keskushallinnon ja alueiden sekä kaupunkien kumppanuusyhteistyö voi pitää sisällään. Legitimiteettihuolia taklataan tarjoamalla aidosti vaikuttavaa yhteistyötä syventämällä kumppanuutta. Vaikka laveampaa kumppanuuspolitiikkaa ja sen erilaisia muotoja tulee kehittää kaikkien kaupunkien ja alueiden kanssa, myös sopimisen on syytä säilyä aluekehittämisen keinovalikoimassa, mutta sitä tulee käyttää harkiten.

Suositus 5. Eri sopimusten ja yleisen kumppanuuden strategisuutta tulee kehittää.

Vastaajat ovat laajalti huolissaan sopimuksellisuuden kyvystä huomioida esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvää varautumista, ehkäistä aidosti asuinalueiden eriytymistä tai kaupunkirakenteen hajautumista, tai varmistaa innovatiivisuuden kehittyminen muuttuvassa globaalissa kilpailussa ja teknologiaympäristössä. Sopimusten toivottaisiin olevan kevyempiä, joustavampia ja vaikuttavampia, ja ennakoivan ja mukautuvan tulevaan aiempaa paremmin. Pysyville ja pitkäjänteisille sopimuksille on paikkansa, mutta sopimisen ja kumppanuuden tulee kehittyä entistäkin strategisempaan ja ilmiölähtöisempään suuntaan, ja aluekehittämisen kykyä varautua nopeisiinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin on alati vahvistettava.

Suositus 6. Sopimuksellisuuden käsitteistöä on selvennettävä ja käsitteiden käyttöä on yhdenmukaistettava.

Vaikka sopimuksellisuus nähdään toimivana yhteistyön muotona, sopimuksellisuuteen liittyy epäselvyyttä, mitä tulee eri päämäärien ja laajan keinovalikoiman kokonaisuuteen. MAL- ja ekosysteemisopimukset määrittävät liikaa alue- ja kaupunkikehityksen raameja, ja niistä on muodostunut referenssi muille alueille ja kaupungeille näiden oman edunvalvontatyön keskiöön. Aluekehittämisessä tuleekin jossain määrin tehdä pesäeroa sopimuksellisuuden ja laajemman kumppanuuden välille. Esimerkiksi on vältettävä puhumasta sopimusperustaisesta aluekehittämisestä silloin, kun sopimukset eivät muodosta aluekehittämisen ydintä.

Raportti

Viharikosten ja syrjinnän vastaisen työn osaamiskeskustoiminnan konseptointi -raportti valmistui oikeusministeriölle

Viharikosten ja vihatekojen ilmiö on monimuotoinen, ja siihen pureutuminen edellyttää yhteisiä toimia monilta eri yhteiskunnan osa-alueilta. Oikeusministeriö on kuluvalla hallituskaudella…

Lue lisää Viharikosten ja syrjinnän vastaisen työn osaamiskeskustoiminnan konseptointi -raportti valmistui oikeusministeriölle

Puu- ja hybridirakentamisen strategiat Kainuun kunnille

Puurakentaminen on nostettu yhä useampiin valtakunnallisiin ohjelmiin, tiekarttoihin ja toimenpidelinjauksiin. Puurakentaminen on osa kestävyyssiirtymää ja ilmastovelvoitteiden saavuttamisen edellyttämiä keinoja hiilineutraalisuuden ja ympäristökestävän Suomen tulevaisuutta. Kainuun metsäbiotalouden uusi ekosysteemi -hanke tilasi vuonna 2022 MDI:ltä selvitystyön laatia kuntakohtaiset puu- ja hybridirakentamisen strategiat Kainuun kunnille.

Lue lisää Puu- ja hybridirakentamisen strategiat Kainuun kunnille