Kunta ilman kulttuuria on vetovoimainen, jos… 

Tarvitseeko kunta kulttuuria? Voiko taiteen ulkoistaa suurille kaupungeille ja kulttuurin kirjastolle? Onko vetovoima riippuvaista vilkkaan kulttuurielämän sykkeestä, vai riittäisikö tavalliselle suomalaiselle kunnalle vähän vähempikin? Tällaisia kysymyksiä lienee luvassa juhannuksen jälkeen Suomi-Areenassa, jonka keskiviikkoaamun paneelissa asian äärelle kokoontuvat taiteen ja kulttuurin, kuntatalouden, aluekehittämisen ja kaupungin johtamisen ammattilaiset.  

Aluekehittäjän näkökulmasta vastaus kysymykseen, voiko kunta olla vetovoimainen ilman kulttuuria, on varovainen ehkä. Kunta voi periaatteessa olla vetovoimainen ilman merkittävää taidetta ja kulttuuria, kunhan sillä on muita vetovoiman piirteitä. Kunta voi siis olla vetovoimainen  jos… 

…sillä on hyvä tarina. 

Paikan tarina on muuta kuin kunnan hiottua brändiä. Tarina kerrostuu maineesta ja mielikuvista, identiteetistä ja omaleimaisuudesta: tekijöistä joilla paikka erottautuu muista. Tarinaa eivät kerro vain asukkaat, vaan esimerkiksi yritykset toiminnallaan ja vieraat kokemuksillaan. Tarinaa kirjoittavat myös uutiset, elokuvat, somepersoonat ja sosiaalisen median paikkakuntakeskustelut.  

Useimmat median ja ihmisten tuottamat mielikuvat eivät vastanne kuntien brändikäsikirjoja.  Mainetta ja tarinoita ei voi kovin pitkälle hallita, mutta hyvien ainesten tarjoilu helpottaa hyvien tarinoiden syntyä. Kulttuuri on tähän oiva keino: kiinnostavat tapahtumat kokoavat satoja, tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä positiivisten kokemusten äärelle. Eikä aina tarvitse tulla edes paikalle: yksi paikkakunnalla kuvattu tv-sarja voi tuottaa mainetta ja tunnettuutta pitkäksi aikaa kansallisesti ja jopa kansainvälisesti.  

Mutta muitakin keinoja on kuin kulttuuri. Urheilutapahtumat, luontokohteet tai edistyksellinen ja eteenpäin katsova kehittämisote ja siihen liittyvät uutiset tuottavat tarinoita, kunhan ne herättävät tunteita. Kuten Timo Aro on todennut, paikkaa ei ole olemassa, ellei se herätä tunteita! 

…jos siellä voi elää arvojensa mukaista elämää. 

Mikäli kunta haluaa houkutella muuttajia, on syytä kuunnella millaista elämää he haluavat elää. Keskusteluissa poismuuttaneiden, paluumuuttaneiden ja muuttoa harkitsevien ihmisten kanssa kaksi asiaa on noussut yli muun: oman alan työpaikka ja arvojen mukainen elämä. Työpaikkojen merkitys vetovoiman lähteenä tunnetaan kunnissa hyvin, mutta arvojen mukaisen elämän merkitys nousee harvemmin keskustelun aiheeksi. Naisnäkökulmaa Kainuun elinkeinopolitiikkaan -hankkeessa arvojen mukaista elämää nuorille naisille edustivat esimerkiksi kestävä elämäntapa, mielekkäät harrastukset ja itsen oloiset ihmiset.  

Keskusteluissa poismuuttaneiden, paluumuuttaneiden ja muuttoa harkitsevien ihmisten kanssa kaksi asiaa on noussut yli muun: oman alan työpaikka ja arvojen mukainen elämä.

Suomen kulttuurirahaston suurtutkimuksessa suomalaisten kulttuurisuhteesta kulttuurista nauttivat kaikki. Muuttoliikkeen kannalta merkityksellistä on, että naisia kulttuuririennot kiinnostavat enemmän ja heidän harrastustaan haittaavat useammin käytännölliset seikat, kuten etäisyydet, pääsymaksujen kalleus tai mieleisen seuran puute. Kulttuuri ei välttämättä ole kynnyskysymys arvojen mukaiselle elämälle – kunhan paikkakunnalta löytyy itsen oloisia ihmisiä, jotka jakavat omat arvot. Esimerkiksi urheilun, uskonnon tai luonnon ympärille voi syntyä hyvä elämä. Jos tähtäimessä on esimerkiksi nuorten naisten paluumuuton vahvistaminen (kuten monella kunnalla olisi syytä), on arvojen mukaisen elämän osatekijöitä kysyttävä nimenomaan heiltä.  

…jos siellä ihmiset tarttuvat itse toimeen. 

Pehmeä vetovoima on nimestään huolimatta kovinta saada aikaan. Tarvitaan niitä ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen. Hyvällä talkooperinteellä ja vahvoilla tekijöillä syntyy luonteikkaita tapahtumia ja tekemistä, joista riittää kerrottavaa. Kaikkeen ei tarvita kunnan rahaa tai taiteen ja kulttuurin ammattilaisia. Vapaaehtoistoiminnan merkitys on Suomessa edelleen suuri. Ikääntyvissä ja harvenevan asutuksen kunnissa (joita Suomen kunnista on suurin osa), vapaaehtoisten voimia tarvitaan moneen muuhunkin asiaan, kuten turvallisuuden ylläpitämiseen ja yhteisöllisyyteen.     

Kulttuuri ja taide innostavat erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä toimimaan: Suomen kesä aina suurista festareista paikallisiin kesäteattereihin on riippuvainen vapaaehtoisista ja heidän panoksestaan. Pelkkien vapaaehtoisten varassa kulttuuritoiminnan ei kuitenkaan tarvitse toimia. Kulttuuritoimintaan on tarjolla täydentävää rahoitusta ja se myös tuottaa rahavirtoja: kiinnostavasta kulttuurista ollaan myös valmiita maksamaan. Jos kulttuuri ei olekaan itsessään aina hyvää bisnestä, niin se tuottaa muille. Esimerkiksi itse museokäyntiin käytetty raha voi olla pieni, mutta käynti tuottaa tuloja matkailu- ja ravintolapalveluiden kautta. Eikä unohtaa sovi taiteen ja kulttuurin ammattilaisten energiaa ja osaamista. Monista sirpaleista koostuva elanto on taiteen ja kulttuurin saralla tavanomaista, ja siksi alan ihmiset tarttuvat toimeen ja luovat itse työnsä edellytyksiä. Taiteen ja kulttuurin kentällä on tekemisen meininkiä, mutta ammattilaiset tarvitsevat siitä myös palkkansa.

Voiko siis kunta, jossa kulttuuri ja luova talous riutuvat, olla ilmapiiriltään moninainen, luonteikas ja vetovoimainen?  

Tämä on pääkysymys keskiviikkona 28.6. Suomi-Areenan paneelissa, jossa yhteiseen keskusteluun antautuvat niin taiteen ja kulttuurin, kuntatalouden, aluekehittämisen kuin kaupungin johtamisen ammattilaiset. Tule kuulolle, mitä mieltä muut keskustelukumppanit ovat, syntyykö tällä reseptillä toimivia vetovoimaisia kuntia – ilman kulttuuria?  

Kunta syöksykierteestä kulttuurin kukoistukseen 

28.06.2023 klo 10:00-10:45 

Kaupungintalon pihan lava, Hallituskatu 12