Etusivu Ajankohtaista Blogi Blogi: Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisempia kuin toiset? Blogi: Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisempia kuin toiset? 20.6.2017 Timo Aro Kirjoittajan muut artikkelit Jokainen alue haluaa olla elinvoimainen, vetovoimainen, houkutteleva, kiinnostava tai muuten vaan viettelevä muiden silmissä. Mutta mistä me oikein puhumme, kun puhumme alueiden elinvoimasta ja vetovoimasta? Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisempia kuin toiset? Entä mihin vetovoima perustuu? Lähtökohta on yksinkertainen: alueen menestyminen tai menestymättömyys perustuu kasvuun. Ei ole vetovoimaa ilman kasvua, eikä ole kasvua ilman vetovoimaa! Kasvun osatekijät liittyvät väestökasvuun, muuttovoittoisuuteen, työpaikkakehitykseen, yritysperustaan ja yrityskannan kasvuun, investointien ja pääoman lisääntymiseen, matkailija, vierailija- ja tapahtumakävijöihin tai opiskelijoihin. Mitä enemmän alueella on positiivisia kasvutekijöitä, sitä parempi alueen kannalta. Alue voi olla vetovoimainen useasta eri näkökulmasta. Vetovoimaisten alueiden taustalta on tunnistettavissa säännönmukaisuuksia. Olen jakanut vetovoimatekijät kuuteen toisiaan täydentävään kategoriaan riippumatta kunnan koosta, sijainnista tai kasvuvauhdista. 1. Kovat vetovoimatekijät 2. Sijaintitekijät 3. Pehmeät vetovoimatekijät 4. Mainetekijät 5. Identiteetti- tai sydäntekijät 6. Villit kortit Kovat vetovoimatekijät liittyvät kasvuun ja alueen yleiseen kehitykseen. Keskiössä on alueen työllisyys- ja työpaikkakehitys sekä potentiaaliset työpaikka-avaukset. Hyvä yritysdynamiikka ja -ilmapiiri luovat myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Alueen avainyritykset sekä niiden ympärille muodostuneet keskittymät ja verkostot luovat ankkurin kasvulle. Koulutustarjonta kattaa kaikki koulutusasteet. Korkeakoulut ovat alueen keuhkot ja korvaamaton mainetekijä ulkopuolisten silmissä. Osaamis-, innovaatio- ja kehitysympäristöjen ja keskittymien rooli korostuu. Alueen riittävä koko on itsessään kova vetovoimatekijä. Positiivisen kasvun kierteessä yksi myönteinen kasvutekijä johtaa yleensä toiseen, se taas kolmanteen jne. Sijaintitekijät liittyvät kirjaimellisesti sijaintiin. Alueella on puolellaan joko sijaintietu tai -haitta. Sijaintietua tuottaa asema suuren kasvukeskuksen läheisyydessä tai pääliikenneväylien varrella ja vaikutusalueella. Alueen vetovoima on castellsilaisessa hengessä riippuvainen sijainnista suhteessa tiedon, osaamisen, talouden, tuotannon ja logistiikan solmupisteisiin. Hyvät, toimivat ja sujuvat liikenneyhteydet nousevat keskiöön kaikessa kehittämisessä. Liikennepoliittiset ratkaisut stimuloivat muuta aluekehitystä. Alueen ulkoinen ja sisäinen saavutettavuus on iso kilpailukykytekijä. Sujuva arkinen liikkuvuus on kaiken A ja O. Pehmeät vetovoimatekijät liittyvät alueen ilmapiiriin, tunnelmaan, fiilikseen, paikan henkeen ja mukavuuteen. Alueen tarinalla, kulttuurilla ja identiteetillä, historialla ja monikerroksisuudella on väliä. Pehmeä vetovoima voidaan jakaa moderniin ja perinteiseen. Modernia pehmeää vetovoimaa ovat hyvät vetovoimapalvelut, jotka liittyvät kulttuuriin, liikuntaan ja vapaa-aikaan sekä urbaaniin kaupunkikulttuuriin ja -aktivismiin. Tapahtumien ja elämysten merkitys kasvaa. Suuret tapahtuma-ankkurit herättävät alueeseen liittyvän mielenkiinnon ja luovat ympärilleen houkuttelevan aluskasvillisuuden. Houkutteleva WOW-arkkitehtuuri, isot investoinnit kaupunkikuvaan ja muut urbaanit maamerkit lisäävät kiinnostusta. Luova miljöö korostaa vaihtoehtoisuutta, merkityksellisyyttä, suvaitsevaisuutta ja avoimuutta. Perinteinen pehmeä vetovoima liittyy sekä matkailu- ja luontokohteisiin että asumiseen ja asuinympäristön laatuun. Tärkeässä roolissa on merellisyys, järvet, kansallis- ja kaupunkipuistot, luonnon maamerkit jne. Alueen pehmeää vetovoimaa voivat olla myös hyvät ja toimivat peruspalvelut esimerkiksi lapsiperheille tai senioriväestölle. Pehmeissä vetovoimatekijöissä korostuu halu erottautua, merkityksellisyys ja uudet kohtaamispaikat. Mieli- ja mainekuvien merkitystä ei kannata väheksyä. Ei ole sattuma, että esimerkiksi Tampere on toistuvasti kärjessä alueiden maineeseen, vetovoimaan, matkailuun tai muuttohalukkuuteen liittyvissä kyselyissä. Mainekuva on alueen ulkopuolisten asukkaiden, matkailijoiden, tapahtumakävijöiden, yritysten, sijoittajien tai investoreiden muodostama käsitys alueesta. Olennainen kysymys on Timo Halosen (2016) väitöskirjaan viitaten, onko mielikuva paikata = totuus? Mainekuva voi olla myönteinen, kielteinen tai neutraali, ja vaikuttaa sitä kautta alueen tulevaan kehitykseen ja kiinnostavuuteen. Kun työpaikka, asuminen ja vapaa-aika kietoutuvat yhteen, paikkaan liittyvien mielikuvien merkitys korostuu. Työpaikan sekä asuin- ja elinympäristön on oltava samanaikaisesti houkutteleva ja joustava. Paikkaa ei ole olemassa, ellei se herätä tunteita! Identiteetti- tai sydäntekijät ovat suomalainen erityispiirre. Tähän liittyy vahva henkinen side ja samaistuminen syntymä-, koti- ja opiskelupaikkaan. Henkilökohtaisella tasolla olevat siteet ja kytkökset liittyvät sekä ihmisiin (perhe, sukulaiset, ystävät, tuttavat jne.) että paikkaan (kotiseutu, lapsuuden tai nuoruuden kasvuympäristö, kylä tai kaupunginosa jne.). Identiteetti- ja sydäntekijöihin liittyy myös alueellisuutta korostavat erityispiirteet, kuten historia, kulttuuri, kieli, tavat, merkkihenkilöt ja muut paikkaan liitetyt tekijät. Villit kortit liittyvät johonkin paikalliseen erityispiirteeseen tai erottautumiseen. Pienestä tai vähäpätöisestä asiasta voi kasvaa ajan mittaan suurta ja merkittävää. Sattumien ja onnen merkitystä ei kannata väheksyä. Ilkeästä rakennemuutoksesta tai radikaalista ulkoisesta shokista voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja menestystarinoita. Heikkoudet kääntyvät vahvuudeksi. Villit kortit ovat ennakoimattomia ja yllättäviä tekijöitä. Vetovoimatekijöiden jokerikortti on Eero Holstilaa lainaten naiset! Paikkaan liittyvien valintojen kannalta kriittisin ryhmä ovat 25–34-vuotiaat nuoret aikuiset. Ne alueet, johon nuoret aikuiset muuttavat ja asettuvat, saavat ylimääräisen vetovoimapiikin. Ja varsinkin sinne minne naiset asettuvat, tulevat miehet perässä – ennemmin tai myöhemmin. Kysymys kuuluu, mistä löytyy se rohkea kunta, joka nostaa johtotähdekseen feministisen elinvoimapolitiikan? Alueen voi tehdä houkuttelevaksi jokin yksittäinen tekijä tai useat tekijät yhdessä. Eniten kasvavien alueiden vetovoima perustuu useisiin tai kaikkiin vetovoimatekijöihin. Kovat vetovoimatekijät ovat peruslähtökohta, mutta se ei yksin riitä ”paikkojen sotaan” liittyvässä kilpailussa. Väitän, että jokaiselta alueelta löytyy jokin positiivinen vetovoimatekijä. Joskus alueen pitää keksiä itsensä uudelleen vetovoiman tunnistamiseksi. Haastan jokaisen alueen koosta, sijainnista ja kasvuvauhdista riippumatta testaamaan seuraavat Richard Floridan ajattelusta mukaillut teesit. 1. Mitä siellä on? 2. Keitä siellä on? 3. Mitä siellä tapahtuu? 4. Miten sinne pääsee? 5. Mitä sinne tulee? Viiden yksinkertaisen kysymyksen vastaukset kertovat olennaisen alueen vetovoimasta ja tulevaisuuden suunnasta. Kysy lisää Timo Aro Neuvonantaja VTT 045 657 7890 timo.aro@mdi.fi Profiili: Twitter Linkedin Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Mitä meidän tulisi oppia 2010-luvun talouskehityksestä? Blogi 21.9.2023 Valtteri Laasonen Parhaillaan on käynnissä mittava ja kokonaisvaltainen muutos fossiilitaloudesta kohti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, kestävään tuotantoon ja kulutukseen perustuvaa biotaloutta.Laajemmin Euroopan unionin… Lue lisää Mitä meidän tulisi oppia 2010-luvun talouskehityksestä?
Suuret pienet kaupungit Blogi 12.9.2023 Henri Helve Timo Hämäläinen Valtion suunnitelma perustaa uusi yhteistyöallianssi suurien kaupunkien kesken kirvoitti keskustelun siitä, miten suuri kaupunki tulisi määritellä. Kaupunkien koon määrittely ei kuitenkaan ole yksioikoista eikä perustu ainoastaan asukaslukuun. Määrittelyssä on tärkeää ottaa huomioon myös paikallinen konteksti. Lue lisää Suuret pienet kaupungit
Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla? Blogi 7.9.2023 Rasmus Aro Sodat, pandemiat, nälkävuodet ja suuret ikäluokat ovat aiheuttaneet muutoksia Suomen syntyvyydessä läpi historian. Mullistusten ajankohdat ovat osoitettavissa tilastojen pohjalta laadituissa kuvaajissa. Kuitenkin 2010-luvulta alkaen on tapahtunut jotain, mille ei ole annettavissa yksiselitteistä syytä. Syntyvyys on romahtanut ja yhtä vähän lapsia syntyi Suomessa viimeksi vuonna 1833. Lue lisää Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?