*Teksti on julkaistu alun perin Pohjois-Karjalan liiton vieraskynänä.*
Kullakin ajalla on käsitteensä. Tämän ajan innovaatiopolitiikan käsitteistöön kuuluvat ekosysteemit. Nykyisessä hallitusohjelmassakin ekosysteemit nostetaan elinkeino- ja innovaatiopolitiikan avainkäsitteiden joukkoon. Tavoitteeksi on asetettu uusien “miljardiluokan” ekosysteemien syntyminen Suomeen sekä nykyisten ekosysteemien vahvistuminen. Poliitikot, virkamiehet sekä konsultit ja tutkijat saattavat puhua korkealentoisilla ja vaikeilla käsitteillä, mutta yhteisen käsitteistön tarkoitus on kuitenkin luoda yhteisiä ymmärryksen saaria, joiden kautta vaikeita ja kompleksisia asioita voidaan ymmärtää sekä luoda kokonaan uusia tulkintoja ja sanoituksia muuttuneesta maailmasta. Käsitteiden tarkoitus on myös antaa muotoa toimintapolitiikalle, joka on aika- ja paikkariippuvaista [1].
Ekosysteemin käsitettä käytetään usein varsin väljänä metaforana enemmänkin kuin selvänä organisoitumisen rakenteena. Tästä huolimatta ekosysteemien merkitys on kasvanut innovaatiotoiminnan ymmärtämisessä, ja enenevässä määrin ekosysteemit mielletään myös politiikassa kehittämisen ja hallinnan kohteena. Lopulta kyse on kuitenkin arkisista ja arkijärjellä ymmärrettävistä asioista. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) kun on lopulta kyse ihmisten ja organisaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta, vuorovaikutuksessa syntyvästä lisäarvosta ja eri tahojen keskinäisestä riippuvuudesta. Nämä tahot voivat olla yrityksiä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia, julkisen sektorin organisaatioita (kuntia, liikelaitoksia, valtiohallintoa) tai järjestöjä ja kuluttajia. Mikään menestyksekäs innovaatio – oli se sitten tuote, palvelu, teknologia tai prosessi – ei synny tyhjiössä.
Millainen ekosysteemi menestyy?
Mikä sitten ratkaisee menestyksen ekosysteemeissä? Teimme opetus- ja kulttuuriministeriölle selvityksen, jossa tarkasteltiin yhdeksän erilaisen tapaustutkimuksen avulla eri tyyppisten innovaatioekosysteemien ja -ympäristöjen syntyä ja kehitystä, sekä tunnistimme menestystekijöitä näiden taustalla. Osa caseista liittyi pidemmän kehityskaaren tarkasteluihin siitä, miten vaikkapa Ouluun on syntynyt maailmanluokan keskittymä langattoman viestinnän ja IT-alan osaamisen ympärille, mitä toimijoita sekä toisistaan riippuvia ja yhteen kytkeytyviä toimenpiteitä ja tapahtumia tämä on matkan varrella edellyttänyt ja miten tätä kertynyttä osaamista hyödynnetään nyt muilla aloilla. Osassa taas pyrittiin luotaamaan orallaan olevia ja potentiaalisia yhteistyön kokonaisuuksia, joissa on edellytyksiä syntyä uusia kansainvälisiä innovaatiotoiminnan menestystarinoita (kuten kiertotalouteen liittyvät ekosysteemit tai vaikkapa biotalouden alueella toimiva “GreenHUB“).
Tiivistettynä innovaatioekosysteemien menestyksen takana ovat
- monitoimijainen yhteistyö
- yhteinen tavoite ja erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen
- monitoimijaisen yhteistyön fasilitointi ja yhteistyötä tukevat rakenteet
- organisaatiorajat ylittävä uudistumiskyky sekä
- kehityksen mahdollistaneiden politiikkatoimien jatkuvuus ja johdonmukaisuus.
Selvityksessä korostui myös tarve tunnistaa paremmin ekosysteemilähestymistavan lisäarvo. Ekosysteeminen tarkastelu on ulotettava organisaatiokaavioita tai yksinkertaista verkostokarttaa syvemmälle. Parhaimmillaan analyysi auttaa eri organisaatioita tunnistamaan ja analysoimaan paremmin omia tavoitteitaan ja kyvykkyyksiä verkostomaisessa TKI-toiminnassa ja osana laajempaa ekosysteemiä. Lisäksi hienojakoisempi ekosysteemien tarkastelu tulee ulottaa toimijoiden muodostaman kokonaisuuden vahvuuksien ja mahdollisten kehityksen pullonkaulojen sekä julkisen sektorin (interventioiden) merkityksen ja toimenpiteiden mahdollisuuksien tunnistamiseen. Aivan kuten luonnossa, myös inhimillisessä toiminnassa monimuotoisuus on ekosysteemejä määrittävä tekijä. Mikäli ekosysteemiä kyetään hahmottamaan tarkasteltavasta ilmiöstä tai yhteiskunnallisesta ratkaisua janoavasta ongelmasta käsin, ekosysteemin syvällisempi hahmottaminen nostaa tarkasteluun myös epäviralliset valtasuhteet, toimintakulttuurin luonteen ja vielä sanoittamatta jääneet keskinäisriippuvuudet ja syy-seuraussuhteet.
Yhteistyön ja kanssakäymisen merkitys korostuu
Pitäisikö siis alkaa myös toimia kuten ekosysteemiretoriikka viestittää? Tällöin tulisi siirtyä “kasvottomasta” kansallisesta innovaatiojärjestelmäpuheesta ihmisten ja erilaisten toimijoiden väliseen kanssakäymiseen. Myös TKI-toiminta on viime kädessä inhimillistä ja vuorovaikutteista. Lisäksi yritteliäisyyttä tarvitaan kaikilla sektoreilla, ei vain yrityksissä. Ihmiset rakentavat tavoitteita ja luovat yhteistä arvoa, ihmiset rakentavat merkitykselliset ja tarkoituksenmukaiset käytännön yhteistyön rakenteet, käytännöt ja onnistumiseen tarvittavan luottamuksen ja ihmisten välinen kanssakäyminen mahdollistaa parhaimmillaan jatkuvalle uteliaisuudelle perustuvan oppimisen ja uudistumisen. Mitä siis kuuluu omalle ekosysteemillesi?
Kuvittele, että olet tilanteessa, jossa pitäisi rakentaa eri organisaatioiden väliselle yhteistyölle yhteinen tulevaisuudennäkymä ja yhteen kokoava ja motivoiva jaettu käsitys polusta sinne. Tämä edellyttää yhteisiä nimittäjiä ja luottamusta – löytyykö omistajuutta ja johtajuutta ottaa ohjat yhteisiin käsiin vai jääkö ratkaisu odottamaan seinien ulkopuolelle “jollekin muulle”. Onko valmiutta avata yhteistyön polku, vaikka sen lopputulema ei ole vielä selvä ja epävarmuuksia liittyy niin henkilö- kuin organisaatiotasonkin onnistumiseen? Entä mitä kuuluu yhteisiin ohjausryhmiin, projekteihin ja palaverikäytäntöihin – vahvistetaanko niillä riittävää vuorovaikutusta ja löytyykö sosiaalisia yhteen liimaavia näkökulmia ja luottamusta rakentavaa käytännön tekemistä? Löytyykö yhteistyön rakenteita, jotka keskittävät huomion puuduttavista palavereista innostaviin yhteisiin tekoihin? Mitä teet, kun kohtaat uusia mahdollisuuksia, tartutko niihin vai tunnistatko vain ongelmia ja palautat mieliin vanhoja totuuksia ja päädyt toistamaan aikaisempia epäonnistumisia?
Ekosysteemi haastaa meidät avoimempaan kulttuuriin. Mihin sinä annat organisaatiosi johdattaa? Mihin sinä voit vaikuttaa ja mihin asetat rajat mahdollisuuksille (ja ekosysteemillesi)?
[1] Jakob Edler & Jan Fagerberg (2017): “Innovation policy: what, why, and how”, Oxford Review of Economic Policy, Volume 33, Number 1, 2017, pp. 2–23.
Kirjoittajat
Valtteri Laasonen ja Kaisa Lähteenmäki-Smith
Kirjoittajat ovat tukeneet Pohjois-Karjalan ekosysteemien kehitystä yhteistyössä Älykkäät ekosysteemit Pohjois-Karjalassa -hankkeen kanssa vuonna 2019.