Tulevalla hallituskaudella kuntarakenne jatkaa mullistumistaan, mutta se tulee tapahtumaan aluehallinnon uudistumisen kautta. Kunnat tulevat lähivuosina muuttumaan enemmän kuin mitä ne ovat muuttuneet historiansa aikana. Hyvin monet kuntien kontolla olevat tehtävät muuttuvat alueellisiksi vaikuttaen olennaisesti siihen, mikä on kunnan tehtävä ja rooli. Aluehallinnon uudistamisessa yhdistyy valtion aluehallinnon uudistaminen Keskustan maakuntamalliin.
Sote-uudistusjuna lähtee taatusti asemalta liikkeelle, jahka uudet poliittiset valmistelijat on lastattu kyytiin. Samalla käynnistyy keskustelu siitä, mitä muita tehtäviä siirretään aluetasolle ja mitä jätetään lähikuntiin. Aluetasolle on tyrkyllä laajempia ja strategisempia kehitystehtäviä, lähikuntiin lähiperuspalveluja ja lähikehittämistä. Alueellista verotusta ei todennäköisesti ole tulossa, mutta veikkaisin, että kevään 2017 vaalit ovat sekä kunta- että aluevaalit, ainakin jollakin alueilla.
Kuntapolitiikassa kuskin paikalla tulee olemaan luonnollisesti keskusta, repsikkana perussuomalaiset. Kokoomus tyytyy huutelemaan takapenkiltä. MDI:n toteuttaman kasvukyselyn vastaukset kertoivat, että keskustan ja perussuomalaisten kannattajat ovat pienimpien kuntien kannattajia (ks. kuva alla).
Toisaalta molemmista puolueista löytyy myös todella uudella tavalla ajattelevia. Tuleva pääministeri on itse peräänkuuluttanut kokeilujen kautta etenemistä. Kainuun kuntarakenneselvityksessä olemme yllätykseksemme huomanneet, että perussuomalaiset ovat olleet äänekkäimpiä yhden kunnan Kainuun kannattajia. Kokoomusleirin rivit kuntapolitiikassa edelleen rankasti keskenään ristiriitaisia.
Alkava hallituskausi on todennäköisesti useiden erilaisten kokeilujen aikakautta. Kokeiluihin kannustettaneen myös kuntarakenteessa. Teoreettisesti voi nähdä viisi erilaista tiekarttavaihtoehtoa kuntarakenteen uudistuksille:
- Isoja monikuntaliitoksia, jotka voivat olla vaikka koko maakunnan kokoisia.
- 2-taso-malli, jossa isot tehtävät ja työkalut olisivat maakunnallisia, mutta lähikunnat olisivat olemassa. Keskustan maakuntamalli on tämän tiekarttavaihtoehdon pohjana.
- Sopimusmalli, jossa sopimuksella haetaan sitovampaa yhteistyötä kuntien välillä, eli tehdään ”aluesopimus”, jossa sovitaan suurten tehtävien hoitamisesta alueellisesti yhdessä. Keskeiset tehtävät ja työkalut olisivat edelleen lähikuntien tasolla.
- Nykymalli, eli jatketaan nykyisellä kuntarakenteella tai joidenkin kuntien liitoksilla ja yhteistyöllä. Tämä voi johtaa pahimmillaan myös eristäytyviin ja koteloituviin kuntiin, joiden keskinäinen yhteistyö hiipuu.
- Pilkkoutuvat kunnat, jossa kuntaliitoksia puretaan tai nykyisiä kuntia jaetaan pienempiin kuntiin. Ruotsissa tehtyjä kuntaliitoksia on purettu. Tässä skenaariossa elinvoimaisten ja kurjistuvien alueiden kehitys erkaantuu yhä nopeammin toisistaan.
Näistä skenaarioista ykkönen ja vitonen ovat epätodennäköisiä alkavalla hallituskaudella. Vaihtoehdoista nelonen olisi helpoin vähimmän vastuksen tie, mutta se johtaa pidemmän päälle umpikujaan, kun kuntien väliset kehityserot ja sitä kautta edellytykset kestävälle elinvoimapolitiikalle heikentyvät. Suurin mielenkiinto tulevalla kaudella kohdistuu tiekarttavaihtoehtoihin kaksi ja kolme. Todennäköisesti luvassa on kakkosvaihtoehdon kokeiluja esimerkiksi Lapissa ja vähintään kolmosvaihtoehtoa on rakennettava todellisen kasvun aikaansaamiseksi ja seudullisen kasvuyhteistyön liikkeelle saattamiseksi.
Jokin tiekartoista on valittava – Suomella ei ole enää toista kertaa varaa pyöriä hallituskautta kunta- ja aluerakenteen suhteen lähtöruudussa.
t janne a