Strategia-RKS: Segregaatio ja kansainvälistyminen

Marraskuun lounasseminaarissa käsiteltiin aiheita, joita kaupunkien ja kuntien olisi hyvä huomioida tulevalla strategiakaudella. Midin asiantuntija Nanna Nieminen kertoi aluksi edellisellä strategiakaudella puhuttaneista aiheista, joita olivat esimerkiksi uusien asukkaiden houkuttelu, etätyön tarjoamat mahdollisuudet, sote-uudistuksen tuomat muutokset ja kestävä talous.  

Lounasseminaarissa syvennyttiin sitten Midin muiden asiantuntijoiden tarjoamiin tietoiskuihin aiheista, joita ei ainakaan tulisi ohittaa tulevalla strategiakaudella. Asiantuntijat puhuivat segregaatiosta, kansainvälistymisestä, kestävyyssiirtymästä ja uudistuvasta taloudesta. Lounasseminaarin juonsi Midin asiantuntija Sara Anttila.

Tässä ensimmäisessä osassa teemme katsauksen segregaation ja kansainvälistymisen teemoihin. Toisessa osassa jatkamme kestävyyssiirtymän ja uudistuvan talouden teemoihin.

Rasmus Aro

Asiantuntija, MDI

Segregaatio ja eriytyminen – ymmärrämmekö oikein kasvavaa haastetta? 

Julkista keskustelua hallitsee toistuvasti puhe etnisestä segregaatiosta, jossa alueiden eriytyminen liitetään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden keskittymiseen tiettyihin kaupunginosiin suurilla kaupunkiseuduilla. Alueiden segregaatiota eli eriytymistä ja eriarvoistumista tulisi kuitenkin tulkita laajemmin huono-osaisuuden tai huono-osaisuusriskin keskittymisenä tietylle alueelle ja huono-osaisuuden eriävänä kehityksenä. Segregaatio ei myöskään ole vain kaupungeissa havaittava ilmiö. 

Alueiden eriytymiskehityksen taustalla on useita tekijöitä, joita ovat esimerkiksi asuntokanta, alueen koetut mainekuvat, syrjäinen sijainti ja valikoiva muuttoliike eli se, että alueelta ja alueelle muuttavat valikoituvat tietyin piirtein.  

Segregaation näkökulmasta erityisesti tuloköyhyyden kasvu ja keskittyminen on kasvava haaste. Kustannusten kasvu (asuminen, peruselintarvikkeet, liikkuminen) verrattuna pieniin palkkoihin ja tukiin on ollut 2020-luvulla huomattavaa. Maahanmuuttajataustaisten osuuden kasvu pienituloisten ryhmässä on myös haaste suurissa kaupungeissa.  

Pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi työkyvyttömien, de facto työkyvyttömien ja työvoiman ulkopuolisen väestön määrän ja osuuden kasvu nousevana haasteena korostuu esimerkiksi yksittäisissä kaupunginosissa. Lisäksi koulusegregaation riski alkaa olla todellinen kaupungeissa, kun osassa kouluja yhdistyvät sekä huonot sosioekonomiset lähtökohdat että korkea maahanmuuttajataustaisten osuus, mitä koulushoppailu ruokkii. 

On hyvä kiinnittää huomiota siihen, millaisilla mittareilla alueiden eriytymistä ja eriarvoistumista mitataan. Oikein tulkittuna yksittäinen indikaattori auttaa tunnistamaan potentiaalisia näkökulmia ilmiöön, mutta ei yksin riitä mittaamaan ilmiötä. Huono-osaisuus ei ole kuitenkaan yhdellä mittarilla mitattava määre vaan moninainen sosiaalinen ilmiö, johon liittyy taloudellisia, sosiaalisia sekä yksilöllisiä piirteitä.  

Erityisen tärkeää on tarkastella sitä, ollaanko alueiden kehityksessä menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Kehitystä tulee tarkastella myös suhteessa vertailualueeseen: alue voi kehittyä positiivisesti ja samalla eriytyä muusta alueesta, jos muun alueen kehitys on vahvempaa. Eriytymiskehitystä on lopulta helpompaa ja halvempaa torjua alueella, jossa kehitys ei ole vielä pitkällä. 

Laura Koivisto-Khazaal

Johtava asiantuntija, MDI 

Kansainvälisty tai kuihdu? 

Suomen väestö vanhenee ja syntyvyys on pysynyt matalana. Työikäistä väestöä tarvitaan tulevaisuudessa yhä lisää, jotta Suomen kilpailukyky säilyy. Maahanmuuton avulla Suomen on mahdollista vastata väestönmuutoksen luomiin haasteisiin.

Tutkimuksissa on todistettu maahanmuuton paitsi lisäävän innovointia, myös vähentävän yrityksen toimintojen siirtämistä muualle – eli takaavan työpaikkojen paremman säilymisen Suomessa. Maahanmuuttoon ilmiönä liittyy kuitenkin negatiivisia tuntemuksia ja pelkoja siitä, että Suomi ei enää olisi Suomi.  

On totta, että maahanmuutto muuttaa Suomea. Mitä tämä muutos oikeastaan tarkoittaa ja millainen rooli kunnilla voi olla tässä muutoksessa?  

Data auttaa ymmärtämään 

Kuntien kannattaa hyödyntää saatavilla olevaa dataa ja tarkastella tulevaisuudenkuvia sen kautta: kuinka paljon verotuloja tai kuinka monta veronmaksajaa tarvitaan, jotta kunnan palvelut voidaan säilyttää tai niitä voidaan peräti parantaa?  

Koska kunta on ihmisille koti, on tärkeää kuunnella kuntalaisia – niin kantasuomalaisia kuin maahanmuuttaneitakin – ja heidän näkemyksiään esitetystä datasta. Mitkä asiat huolestuttavat kotikunnan kuihtumisessa ja mitkä maahanmuutossa? Mikä on vaihtoehto, jos se ei ole maahanmuutto?  

Kohtaamisten merkitys 

Monessa kunnassa suhtaudutaan suopeasti maahanmuuton tuomiin mahdollisuuksiin, ja paikalliset yrittäjät ovat jo voineet rekrytoida moniakin maahanmuuttaneita. Mutta elämässä tarvitaan muutakin kuin työtä – tarvitaan ystäviä. Monelle maahanmuuttajalle yksi suurin haaste voikin olla uusien ystävien, etenkin kantasuomalaisten ystävien löytäminen. 

Kunta voi edistää vanhojen ja uusien kuntalaisten kohtaamisia taiteen, urheilun tai ruuan kautta. Myös juhlimalla eri juhlia – joulua, ramadania, diwalia ja hanukkahia – tarjotaan mahdollisuuksia tutustua paremmin vanhojen ja uusien kuntalaisten perinteisiin. Voidaan myös luoda uusia yhteisiä perinteitä, ja rakentaa yhteisöllisyyttä, niin että jokainen kuntalainen – oli sitten siellä syntynyt tai sinne muuttanut – voi oikeasti tuntea kunnan kodikseen. 

Suomalaisuus kansainvälistyy entisestään 

Yhdessä voidaan myös pyrkiä luomaan uusia kuntaidentiteettejä ja vahvistaa kotikuntaylpeyttä. Mitä tarkoittaa olla hollolainen, järvenpääläinen tai imatralainen? Entä jos identiteettinä onkin kenialaishollolainen, lapualaisjärvenpääläinen tai ruotsalaisimatralainen? 

Vaikka Suomi kansainvälistyy maahanmuuton kautta, ei se tarkoita, että jokaisen kantasuomalaisen tulee kansainvälistyä. Jokaisen kantasuomalaisen olisi kuitenkin hyvä hyväksyä se, että suomalaisuuden identiteetti kansainvälistyy, entisestään.  

Monen kunnan olemassaolon tulevaisuudessa ratkaisee se, kuinka kunta onnistuu maahanmuuttajien veto- ja pitovoimassa. Olisiko teidän kuntanne edelläkävijä, josta muutkin voivat ottaa mallia?