Vihreän murroksen muutosmahdollisuus

Pohjoismaisen tasa-arvorahaston rahoittama AGDA-hankkeemme jalkautui marraskuun alussa Tampereen maantieteen päiville. Kokosimme erätauko-dialogiin tutkijoita ja asiantuntijoita keskustelemaan moninaisuuden ja tasa-arvon suhteesta innovaatiotoimintaan. Tässä blogissa kiteytämme keskustelun mielenkiintoisimmat havainnot.

Lähikuva huurteessa olevista kasveista, jonka taustalla on järvimaisema.

Muutos alkaa tiedostamisesta ja halusta toimia

Viime vuosina on tutkittu runsaasti moninaisuuden merkitystä liiketoiminnan kannattavuuden, kilpailukyvyn ja arvonluonnin kannalta. Diversiteettiä tarvitaan, koska se johtaa parempiin tuloksiin, esimerkiksi oivaltavampiin tuotteisiin, parempaan asiakasymmärrykseen ja laajempiin markkinoihin.  Yhteiskunnassa moninaisuuden ajurina toimivat laaja-alaista kestävyyttä kannattavat arvot kuten yhdenvertaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Yritykset ovat alkaneet kiinnostua osallisuudesta ja monimuotoisuudesta kilpailuedun lähteenä ja kasvun mahdollistajana. Monimuotoisuus vaikuttaisi luovan paitsi parempaa yhteiskuntaa, myös kilpailukykyisempää yritystoimintaa. Vaikka tieto tästä voittavasta yhtälöstä on lisääntynyt, edistyminen käytännössä on ollut hidasta.

Innovaatio on muutakin kuin teknologiapöhinää

Ymmärrys innovaatioista ja niiden merkityksestä on Suomessa edelleen suhteellisen yksipuolista. Innovaatioajattelu lipsuu herkästi teknologiseen kontekstiin, vaikka myös sosiaaliset innovaatiot ovat olennainen osa kokonaisuutta. Vihreitä innovaatioita voivat esimerkiksi olla paitsi vihreän energian lähteet, myös tavallista arkeamme helpottavat innovaatiot kuivauskaapeista ja tekstiililaastareihin. Juuri tällaiset arkipäivän läheiset, feminiinisiksikin nimetyt innovaatiot eivät saavuta samaa huomiota kuin sellaiset, joiden kehittämisessä liikkuu enemmän investointeja ja rahaa. Innovaation katveita on myös kokonaisilla toimialoilla: hoiva-alalle ja muille perinteisesti naisenemmistöisille aloille ei saada riittävästi miesten panosta ja näkökulmaa. Sukupuolen lisäksi innovaatiotoiminta jää Suomessa yksipuoliseksi myös, koska innovaatiotoiminta ei tavoita kaikkia ihmisryhmiä ja/tai rajoittuvat heille annettuihin rajallisiin rooleihin. Eri innovaatioiden käyttäjäryhmät eivät tule kuulluiksi ja nähdyiksi toimintapolitiikan kehittämisessä ja rahoituksessa. Samoin keskustelu  “kansainvälisestä talentista” ohittaa sen, että meillä on jo ennestään paljon lahjakkaista ja osaavia ihmisiä moninaisista kulttuuritaustoista. Heistä liian monen näkemykset eivät koskaan välity asiantuntijavetoiseen ja elitistiseen innovaatiotoimintaan ja -politiikkaan. 

Naiset eivät ole riskin arvoisia?

Monimuotoinen innovaatiopolitiikka ei synny vain kuulemalla, vaan myös rahalla.  Segregoitunut rahoitus on yksi sukupuolittuneista käytännöistä, joka sulkee ulos naisten innovaatiopotentiaalia. Yksityisten rahoittajien investointeja ja yritysten riskirahoitusta tarkasteltaessa kuva on häkellyttävän eriytynyt. Unconventional Ventures-yritys (UV) on koonnut jo neljänä peräkkäisenä vuonna rahoitusraportin pohjoismaisesta uusyritysrahoituksen kentästä. Yrityksen mukaan monet ideat, yrittäjät ja ratkaisut jäävät huomiotta ja vaille tukea, koska ne eivät vastaa perinteiseen riskisijoittamisen ideaalia ja toimijoita. Innovaatiorahoituksen prosessi ei tältä osin ole itse innovatiivinen. Ilmiö turhauttaa, sillä usein innovaatiot ja uudistukset löytyvät odottamattomista suunnista ja yllättävistä yhdistelmistä.

UV:n raportin mukaan uusyritysrahoituksen kenttä on erittäin sukupuolittunut. Kaikkialla Euroopassa vähintään 85 % rahoituksesta osoitetaan miesten perustamille ja johtamille yrityksille.  Pohjoismaissa 1 % rahoituksesta menee naisperustajille. Suomessa pääomaa kohdennetaan seka- ja naisperustajatiimeille enemmän kuin keskimäärin: yhteensä 14,2 ja 2,4 %. Lisäksi etniset vähemmistöt kohtaavat kaksinkertaiset esteet ja rahoitusosuus on minimaalinen. Vaikka yrittäisimme selittää ilmiötä naisten haluttomuudella ottaa riskejä tai opinto- ja työvalintojen kulttuurisilla eroilla, selvää on, myös rahoituksen rakenteet ylläpitävät eriytyneisyyttä. Paljon potentiaalia jää hyödyntämättä. Rahoituksen jakamisen kriteerit tulee arvioida uudelleen.

Arvo- vai normiperusteista kehittämistä?

Yksityisen sektorin valinnoissa talouden reunaehdot ja kasvuodotukset näyttävät supistavan innovaationäkökulmaa. Mutta näin on myös julkisella sektorilla. Tällä hetkellä uudet innovaatiot hyödyttävät useimmiten jo ennestään hyväosaisia ryhmiä (Policy brief 2/2022. Business Finland & Vaasa University). Näin ollen innovaatioiden potentiaali yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden parantajana jää puolitiehen.

Arvoperusteinen johtaminen tarkoittaa investointikäsitteistössä investointien suuntaamista niille sektoreille ja niihin yrityksiin, joilla luodaan eniten lisäarvoa. Lisäksi pyritään käyttämään mahdollisimman edullista rahoitusta yritystoiminnassa. Toisin sanoen arvo tarkoittaa tässä taloudellista lisäarvoa. Lisäarvosta saattaa kuitenkin jäädä osa saavuttamatta, kun kapeakatseisesti kehitetään innovaatioita rajatun teknologia- ja talousnäkökulman ohjaamina. 

Normiperusteisessa yhteiskuntapolitiikan kehittämisessä on kyse pelisäännöistä, lainsäädännöllisistä valinnoista ja painopisteistä, joilla ohjataan yritystoimintaa sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja sen rahoitusta. Julkisen sektorin rahoituksessa on asetettu tiettyjä normeja, joiden avulla otetaan huomioon tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Normiperusteista kehittämistä haastaa radikaalin siirtymän ihannointi. Vaaditaanko yhteiskunnalliselta kehittämiseltä enenevissä määrin perustavaa laatua olevaa muutosta? Esimerkiksi monessa vihreän siirtymän uudistuksessa ja energiapolitiikan merkittävässä uudelleenarvioinnissa piilee radikaalin muutoksen mahdollisuus. Pelkän energiateknologian uudistamisen sijaan voimme luoda muutoksen, joka sysäisi muutoksen energian synnyttämiseen ja hyödyntämiseen kokonaisuudessaan. Muutoksen, joka ei merkitsisi ainoastaan asteittaista tai pienimuotoista parannusta nykyisten yhteiskunnallisten reunaehtojen sisällä, vaan suoranaista vallankumousta.

Vihreästä siirtymästä kolmoissiirtymään?

Eurooppalaisella politiikka-agendalla on harvoista asioista puhuttu viime vuosina enemmän kuin vihreästä siirtymästä. Vihreän siirtymän rinnalle on joissakin keskusteluissa nostettu digitaaliset ratkaisut rinnakkaisena, ns.  kaksoissiirtymänä (Towards a green and digital future – Key requirements for successful twin transitions in the European Union).  AGDA-hankkeessa kysymme, voisiko kaksoissiirtymän rinnalla viedä läpi myös sosiaalisen kestävyyden ja osallisuuden siirtymää, diversiteettiä. Kolmoissiirtymä tuottaisi aidosti uuden yhteiskunnallisen perustan kestävälle, tasapainoiselle yhteiskunnalle. 

Kolmoissiirtymän taustalla on ajatus siitä, ettei diversiteetille sokea muutos tuota tarvittavaa ja tarpeellista muutosta muissakaan siirtymissä. Maaliskuussa 2022 Friedrich-Ebert-Stiftungin tutkimuskeskus julkaisi raportin käyttäen ekofeminististä menetelmäkehikkoa. Raportissa pyrittiin tunnistamaan puutteita ja kehityskohteita kolmella Euroopan vihreän kehityksen avainalueella: energia, liikenne ja maatalous. Raportti on osa tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on nostaa esille konkreettisia ideoita siitä, miten EU:sta voisi tulla entistä merkittävämpi toimija globaalissa politiikassa.

Yksi analyysin keskeisistä havainnoista oli, että vihreän siirtymän avainalueiden näkökulmasta muutoksen mahdollisuuksiin ei ole tartuttu. Uusista tulevaisuuden toimintaa ja valintoja ohjaavista tärkeimmistä EU strategioista ja laeista useimmat ovat joko täysin sukupuolisokeita tai eivät perustu riittävästi sukupuolidataan.

Emme vielä tiedä, miten moninaisuus saataisiin muutosvoimaksi. Mutta tiedämme, että tarvitsemme tästä parempaa ja johdonmukaisempaa tietoa. Raportti peräänkuuluttaakin EU:n vihreän kasvustrategian uudelleenmuotoilua, joka luopuisi BKT:n kasvun ensisijaisuudesta ja asettaisi tavoitteekseen uuden ideaalin, jonka onnistumista mitattaisiin sen ekologisilla ja sosiaalisilla saavutuksilla. Tällaisessa kolmoissiirtymässä voitaisiin myös uudelleen määritellä innovaatiot ja esimerkiksi tarkastella naisten tekemää palkatonta ja järjestelmällisesti alipalkattua hoito- ja hoivatyötä osana talouden kokonaisuutta. Tämä uudelleenarvio voisi antaa myös miehille monimuotoisemman roolin ja mahdollisuuden tulla sosiaalisten innovaatioiden tekijöiksi.

Ei voi odottaa muutosta ja samalla pysyä mukavuusalueilla

Erätauko-keskustelussamme viitattiin yhdysvaltalaiseen kirjailija, professori ja aktivisti Bell Hooksin toteamalla, että muutos on väistämättä kiusallista ja asettaa meidät epämukavaan tilaan. Keskustelijat onnistuivatkin haastamaan myös AGDA-hankkeen ja sen tutkijat: mekään emme voi pysytellä ainoastaan TKI-rahoituksen käytännöissä ja niiden muotoilussa. Meidän on altistettava myös AGDA kriittiselle ja moninaisemmalle tarkastelulle, turvallisen tutkija- ja asiantuntijakentän ulkopuolella. Ehkä kohtaamme sinutkin sillä kentällä.

Julkishallinnon systeeminen ohjaus ja politiikan tekemisen uudistuslupaukset:
kaksoissiirtymästä julkisen johtamisen neloslutziin?

Oletko koskaan ajatellut, miten paljon yhteistä julkisella johtamisella ja politiikalla on urheilun ja taiteen kanssa? Politiikka on “mahdollisen taidetta” — se rajautuu siihen, mikä kulloinkin kyetään viemään yhteiselle agendalle ja toteutukseen. Kompromissien takia sinne harvoin päätyy äärisaavutuksia tai tajunnanräjäyttäviä taidonnäytteitä.

Lue lisää Julkishallinnon systeeminen ohjaus ja politiikan tekemisen uudistuslupaukset:
kaksoissiirtymästä julkisen johtamisen neloslutziin?

Mitä yhteiskunnalliset asiantuntijat ajattelevat työelämästä?

Haastattelin MDI:n työntekijöitä alkusyksystä koulutehtävääni varten. Halusin selvittää, mitä on yhteiskunnallinen asiantuntijuus ja millaisia ihmisiä kyseisen nimikkeen alla työskentelee. Jututin yhteensä 12 midiläistä ja kyselin heidän työhistoriastaan, arvoistaan työtä kohtaan sekä heidän asiantuntijuudestaan yhteiskunnassa.

Lue lisää Mitä yhteiskunnalliset asiantuntijat ajattelevat työelämästä?