Vahva, välittävä ja tiedolla johdettu Suomi

Petteri Orpon hallitusohjelma korostaa yhteiskunnallisten tietovarantojen ja tutkitun tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa, jolla pyritään tukemaan rajallisten resurssien onnistunutta kohdistamista vaikuttaviin toimiin. Ohjelma hahmottelee merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, jotka merkitsevät mahdollisesti aiempaa suuremman osan selvitys- ja tutkimustoiminnasta siirtämistä virkatyönä toteutettavaksi. On huomionarvoista, että viime vuosikymmenen aikainen tärkeä tietotuki valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta ajetaan alas. 

Hallitusohjelman vastaukset liittyvät lähinnä digitalisaatioon. Virkakunnan valmiuteen vastata kasvaviin ja monimuotoisiin tietotarpeisiin pyrittäneen vaikuttamaan valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla, jossa hyödynnetään erityisesti digitalisaation mahdollisuuksia. Hallitusohjelman mukaan kehitetään lisäksi valtioneuvoston analytiikkakyvykkyyksiä ja kiinnitetään erityistä huomioita hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön ja ilmiölähtöisyyteen, sekä temaattisesti valmiuden, varautumisen ja hallinnon resilienssin kysymyksiin. 

VN TEAS -toiminta on toki pisara valtiontalouden meressä ja suoria säästöjä sen lakkauttamisesta syntyy 9 miljoonaa euroa vuodessa. Suurimmat säästöt tehdään kuluvalla hallituskaudella sosiaaliturvasta ja -etuuksista (1,2 miljardia euroa vuoteen 2027 mennessä), sosiaali- ja terveyspalveluista (1,2 miljardia euroa 2027 mennessä) sekä indeksisidonnaisista menoista (500 miljoonaa euroa). Ohjelma-asiakirjat ja hallituksen edustajien puheenvuorot eivät vielä kerro, millaisia tekemisen tapoja tullaan hyödyntämään tiedon käytön vahvistamiseksi näissä päätöksissä. 

Tarjoaako hallitusohjelma tarpeeksi eväitä tietoperusteisen päätöksenteon mahdollistamiseksi?

Hallitusohjelma mainitsee systemaattisen arvioinnin ja tietoon perustuvan päätöksenteon, mutta niiden käytännöt ja voimavarat jäävät avoimiksi. Tätä havainnollistava piirre on jo edellä mainittu valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan lakkauttaminen. Myös ennakoiva vaikutusarviointi sekä rakenteellisten uudistusten ristikkäisvaikutusten arviointi jää vähälle huomiolle.  

Tietoperusteinen päätöksenteko tai tietoon perustuva päätöksenteko – toisinaan myös ”näyttöperusteinen päätöksenteko” – viittaa päätöksentekoon, joka tapahtuu analysoidun tiedon perusteella (Finto, suomalainen asiasanasto 2023) ja joka korostaa tieteellisillä menetelmillä kerätyn tutkimusnäytön merkitystä päätöksenteossa. Tällainen malli auttaa ihmisiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä vaihtoehdoista, tuomalla parhaan käytettävissä olevan tiedon heidän käyttöönsä ja myös toimintapolitiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon ytimeen. ¹ 

Tämä lähestymistapa eroaa mielipiteisiin tai arvoihin perustuvasta politiikasta, joka perustuu vahvasti joko tutkimustiedon ja näytön hyvin valikoivaan käyttöön (esimerkiksi yksittäisiin tutkimuksiin laadusta riippumatta) tai yksilöiden tai ryhmien testaamattomiin näkemyksiin, joiden taustalla vaikuttavat ideologiset tai arvoperusteiset lähtökohdat tai olettamukset. 

Tietoperusteisen päätöksenteon tutkimuksen piirissä on pitkään esitetty, että tietoperusteisuuden vahvistamiseksi ja turvaamiseksi tarvittaisiin tutkimustiedon arviointi- ja lukuprosessien ja taitojen vahvistamista ja institutionalisoimista, ts. vakiinnuttamista julkisen päätöksenteon ytimessä (Head, emt; Mayne 1992). Tämä vaatisi tarjontapuolen valmiuksiin satsaamista ja kapasiteettia, eli taitoja ja järjestelmiä laadukkaiden analyysien tuottamiseen sekä hallinnon sisäisiltä että ulkopuolisilta organisaatioilta. Lisäksi tämä vaatii kykyä tehdä toimeksiantoja, eli kysyntäpuolen vahvistamista. Eli muodollisia järjestelmävaatimuksia ja kannustimia tällaisten analyysien käyttöön.² Joissakin tapauksissa onkin rakennettu prosesseja, jotka tukevat tällaisen valmiuden ja kyvykkyyden laajentumista päätöksenteossa. Parhaimmillaan tiedonlukutaito, hankintaosaaminen ja tulkinnallinen ja vaikuttavuuteen liittyvä osaaminen kohtaavat, ja näin sekä tilivelvollisuus (vastuu raportoida ja perustella julkisin varoin toteutettavia tekemisiään), tehokkuus (taloudellisuus ja tuottavuus, kyky saada aikaan tuloksia kohtuullisilla voimavaroilla) vastuullisuus (käytännössä nykyisin usein kestävyytenä tulkittu valmius toimia nykyhetken tarpeiden täyttämiseksi vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä vastata omiinsa) että vaikuttavuus (valmius saada aikaan tavoiteltuja muutoksia) vahvistuvat. 

Tietoperusteisuus tukee epävarmuuden hallintaa ja ennakointia 

Vaikka tietoon perustuva päätöksenteko on laajasti hyväksytty ideaali, sen toteutus käytännössä on erittäin haastavaa. Vaikka tuskin yksikään päätöksentekijä tai viranhaltija rohkenisi irtisanoutua tietoperusteisen päätöksenteon ideaalista, arki on täynnä esimerkkejä vastakkaisesta toimintatavasta. Tutkimustiedon, arviointitulosten ja näytön hyödyntäminen yksittäisissä päätöksentekotilanteissa vaihtelee, mihin puolestaan vaikuttaa ajan puute, tiedon runsaus ja tutkimustiedon käytettävyyden rajoitteet. Tieteellinen tieto edellyttää tulkinnassa tieteellistä lukutaitoa, jota ei ole kohtuullista jokaiselta päätöksentekijältä edellyttää. Tästä syystä on pyritty luomaan tulkinnan prosesseja ja sillanrakennusta tutkimuksesta käytäntöön. Yksi tällainen prosessi ja silta on valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminta. 

Käytännössä Petteri Orpon hallituksen, kuten kaikkien sen edeltäjienkin, on elettävä epävarmuuden kanssa ja tehtävä päätöksiä epätäydellisen tiedon pohjalta. Huolimatta tutkimuksen, arvioinnin ja päätöksentekoa palvelevan tiedontuotannon monimuotoisuudesta, politiikanteon kohdalla on aina korkeita epävarmuustekijöitä siihen liittyen, mikä toimii ja kenelle, tai missä olosuhteissa (Boaz et al. 2008). Tästä syystä päätöksenteossa pyritään käyttämään parasta saatavilla olevaa tietoa ja tässä hyödylliseksi on koettu synteesien, katsausten ja yhteistä tulkintaa palvelevien selvitysten käyttö.  

Vallitseva ajattelu hallinnon ja yhteiskuntapolitiikan tutkimuksessa on jo pitkään ollut, että tietty institutionalisoituminen ja vakiintuminen tuo tehokkuus- ja vaikuttavuushyötyjä.³ Yhteisen tulkinnan ja tiedon hyödyntämisen tueksi onkin luotu yhä useammin eri maissa, ml. Suomessa, erilaisia institutionaalisia tukirakenteita, joista hyvä esimerkki on VN TEAS -toiminta. Tutkimuksessa on löydetty joukko toimenpiteitä, jotka vahvistavat päätöksentekijöiden valmiutta hyödyntää tutkittua tietoa ja kykyä koota sitä yhteen ymmärrettäviksi ja käytännössä hyödynnettäviksi kokonaisuuksiksi. Tällaisia toimia ovat mm. tiedon siirtoa ja vaihtoa koskevien tutkimuskatsauksien kokoaminen, päättäjien ja tutkijoiden välinen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen tiivistäminen, koulutustilaisuudet, verkostot, tapaamiset päättäjien ja tutkijoiden välillä, monialaiset työpajat ja keskustelut, uudenlaisten tiedon tulkintaa tukevien valmiuksien ja osaamisten vahvistaminen, sähköinen viestintä, komiteat ja muut vastaavat yhteiset tulkinnan kanavat. Monet näistä toimista on viime vuosina organisoitu VN TEAS-toiminnan yhteyteen. Millä tavalla nämä tärkeät toimet aiotaan toteuttaa jatkossa? Tutkimus- ja asiantuntijatiedon kentällä vastaus askarruttaa monia.    

Alaviitteet

[1] Ks. esim. Bowen S, Zwi AB (2005) Pathways to “Evidence-Informed” Policy and Practice: A Framework for Action. PLoS Med 2(7): e166. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.0020166; Head, Brian W. “Toward More ‘Evidence-Informed’ Policy Making?” Public Administration Review, vol. 76, no. 3, 2016, pp. 472–84. JSTOR, http://www.jstor.org/stable/24757583. Accessed 14 Aug. 2023. Giles-Corti, Billie & Moudon, Anne & Lowe, Melanie & Cerin, Ester & Boeing, Geoff & Frumkin, Howard & Salvo, Deborah & Foster, Sarah & Kleeman, Alexandra & Bekessy, Sarah & Sa, Thiago & Nieuwenhuijsen, Mark & Higgs, Carl & Hinckson, Erica & Adlakha, Deepti & Arundel, Jonathan & Liu, Shiqin & Oyeyemi, Adewale & Nitvimol, Kornsupha & Sallis, James. (2022). What next? Expanding our view of city planning and global health and implementing and monitoring evidence-informed policy. The Lancet Global Health. 

[2] John Mayne, Marie-Louise Bemelmans-Videc, Joe Hudson, and Ross Conner, eds. 1992. Advancing Public Policy Evaluation: Learning from International Experiences. Amsterdam: North-Holland. 

[3] Walter, Isabel, Sandra Nutley, and Huw Davies. 2005. What Works to Promote Evidence-Based Practice? A Cross-Sector Review. Evidence & Policy 1(3): 335–64.; Mitton, Craig, Carol Adair, Emily McKenzie, Scott Patten, and Brenda Perry. 2007. Knowledge Transfer and Exchange: Review and Synthesis of the Literature. Milbank Quarterly 85(4): 729–68.