Etusivu Ajankohtaista Blogi Blogi: Uusi tietoperusteinen päätöksenteko murtaa valtarakenteita, osa 1/2 Blogi: Uusi tietoperusteinen päätöksenteko murtaa valtarakenteita, osa 1/2 9.4.2019 Jaakko Huttunen Kirjoittajan muut artikkelit Kaisa Lähteenmäki-Smith Kirjoittajan muut artikkelit Kirsi Siltanen Kirjoittajan muut artikkelit Samuli Manu Kirjoittajan muut artikkelit Tutkimustiedon ja päätöksenteon vuoropuhelu ja tutkijoiden asema päätöksenteossa synnyttävät vilkasta keskustelua. Kaikenmaailman dosentit ja twiittailevat professorit ovat vuoronperään liian korkeassa norsunluutornissa tai liikaa sotkeutumassa päivänpolitiikkaan. Tutkijoiden yhteiskunnallisen roolin lisäksi myös tiedon käytön rakenteet mietityttävät. Kuten Sitran Hannu-Pekka Ikäheimo on oivallisesti kiteyttänyt: keskustelu kohdistuu liian usein tietoa välittävän toiminnan tehostamiseen, kun huomio pitäisi kohdistaa uuden tiedon luomiseen, myös yhdessä kansalaisten kanssa. Tiedon “syöttäminen” päätöksentekoon kun ei näytä olevan mahdollista. Yksi keskeinen syy on se, että itse kysymykset ja niiden luonne vaatisivat lisähuomiota. Tilanteessa, jossa monien erilaisten näkökulmien ja vuoropuhelujen tarve on sananmukaisesti huutava, huutaminen kovempaa ei ole ratkaisu. Pitää oppia myös kuuntelemaan paremmin, tekemään syöttöjä taitavammin ja pohdiskella syitä, seurauksia ja toimenpidevaihtoehtoja avoimemmin, jolloin sekä tutkijoita että kansalaisia kuullaan ja kunnioitetaan. Hienovaraista yhteistä ymmärryksen rakentamista ja uudelleen tulkintaa, sekä tutkijoiden oivallusten välittämisen ja yhteensovittelun tasapainottelua tarvitaan rikastettaessa tietoa päätöksenteon käyttöön. Tätä tarkoittaa ns. tietoperusteinen tai näyttöön pohjautuva päätöksenteko. Samalla, kun käytössämme on yhä massiivisempi määrä rekisteriaineistoja, tietoa ja dataa, yhä merkityksellisemmäksi ja haastavammaksi taidoksi on noussut tämän tiedon osien yhdisteleminen ilmiöiksi ja kokonaisuuksiksi. Ison datan ja pienten ihmiskohtaloiden kutominen ja keriminen auki tarinoiksi, jotka eivät ainoastaan vakuuta (faktoillaan), vaan myös koskettavat (inhimillisyydellään) edellyttää moninäkökulmaisuutta ja yhdessä tuotettua ymmärrystä. Analyysipohjaisen tiedolla johtamisen lisäksi tarvitaan myös inhimillisempää tietoa, sen levittämisen uusia tapoja ja eri yhteiskunnan aloilla syntyvien ymmärrysten ja tietovarantojen välisen vuorovaikutuksen ja yhdyspintojen ymmärrystä. Tällainen toiminta voi tarkoittaa edelläkävijyyteen pohjautuvaa verkostomuotoista muutoksentekemistä ja agenttitoimintaa. Se voi olla työnohjausta, valmennusta tai jopa ryhmäterapiaa lähestyvää empaattista fasilitointia tai rauhanvälitystehtävää muistuttavaa tulkintojen yhteensovittamista. Klikkijournalismille, yksinkertaistuksille ja vastakkainasetteluille pohjautuvassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tällaisille dialogisille valmiuksille on ollut viime aikoina erityistä kysyntää. Tällaista moniaineksista ja moninäkökulmaista, empaattisuudelle ja inhimilliselle vuorovaikutukselle rakentuvaa ja jatkuvasti rikastuvaa kollektiivista älykkyyttä ei tekoäly ainakaan toistaiseksi kykene ottamaan haltuun. Tietoa tuotetaan ja käytetään yhä monisyisemmässä järjestelmässä. Tiedon moninaista käyttöä tarvitaan myös siksi, että osaisimme tehdä toimivaa ja vaikuttavaa toimintapolitiikkaa erilaisilla välineillä. Pelkästään UK PolicyLabin tuottamassa koosteessa julkisen vallan ohjausvälineiden moninaisuudesta on tunnistettu 28 erilaista intervention tapaa. Erilaisilla ohjauspolitiikan muodoilla syntyy parhaimmillaan joustavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä – ja samalla valtava rikkaus yhteisten asioiden hoitamisen tapoihin. Samalla nämä menetelmät edellyttävät uudenlaista tietokäsitystä. Esimerkiksi kokeilevaan kehittämiseen ja nopeaan pilotointiin tukeutuminen edellyttää syvällistä tutkimuksellista perustaa. Lainsäädännön vaikutusarvio monipuolisin tutkimusperustein on osa päätöksenteon ohjauksen työkalupakin oivallisista menetelmistä. Ne vastaavat eri vaiheissa uudistusprosesseja jaetun ymmärryksen pohjalta kumpuaviin yhteisiin kysymyksiin siitä, mikä kulloinkin toimii. Perusteltu, ihmisten tärkeiksi kokemiin kysymyksiin vastaava tieto on hyvän päätöksenteon ydin. Blogisarjan toinen osa julkaistaan huomenna 10.4. Lisätiedon lähteitä Kontekstista, kontingenssista ja rakenteista – päätöksenteon viitekehys (Paul Cairney 2018): https://paulcairney.wordpress.com/2014/03/25/policy-concepts-in-1000-words-context-events-structural-and-socioeconomic-factors/ Kompleksisista järjestelmistä (Paul Cairney 2018): https://paulcairney.wordpress.com/2013/11/01/policy-concepts-in-1000-words-complex-systems/ Kompleksisuudesta ja yhteiskunnallisten ominaispiirteistä, Jalonen, Raisio & Uusikylä (2018): https://www.sitra.fi/julkaisut/kesy-sotkuinen-vai-pirullinen-ongelma/ Kysy lisää Jaakko Huttunen Kaisa Lähteenmäki-Smith Kirsi Siltanen Asiantuntija HM 040 667 4678 kirsi.siltanen@mdi.fi Profiili: twitter Samuli Manu Asiantuntija YTM 050 356 3980 samuli.manu@mdi.fi Profiili: twitter Linkedin Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Mitä meidän tulisi oppia 2010-luvun talouskehityksestä? Blogi 21.9.2023 Valtteri Laasonen Parhaillaan on käynnissä mittava ja kokonaisvaltainen muutos fossiilitaloudesta kohti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, kestävään tuotantoon ja kulutukseen perustuvaa biotaloutta.Laajemmin Euroopan unionin… Lue lisää Mitä meidän tulisi oppia 2010-luvun talouskehityksestä?
Suuret pienet kaupungit Blogi 12.9.2023 Henri Helve Timo Hämäläinen Valtion suunnitelma perustaa uusi yhteistyöallianssi suurien kaupunkien kesken kirvoitti keskustelun siitä, miten suuri kaupunki tulisi määritellä. Kaupunkien koon määrittely ei kuitenkaan ole yksioikoista eikä perustu ainoastaan asukaslukuun. Määrittelyssä on tärkeää ottaa huomioon myös paikallinen konteksti. Lue lisää Suuret pienet kaupungit
Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla? Blogi 7.9.2023 Rasmus Aro Sodat, pandemiat, nälkävuodet ja suuret ikäluokat ovat aiheuttaneet muutoksia Suomen syntyvyydessä läpi historian. Mullistusten ajankohdat ovat osoitettavissa tilastojen pohjalta laadituissa kuvaajissa. Kuitenkin 2010-luvulta alkaen on tapahtunut jotain, mille ei ole annettavissa yksiselitteistä syytä. Syntyvyys on romahtanut ja yhtä vähän lapsia syntyi Suomessa viimeksi vuonna 1833. Lue lisää Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?