Blogi: Uusi tietoperusteinen päätöksenteko murtaa valtarakenteita, osa 1/2

Tutkimustiedon ja päätöksenteon vuoropuhelu ja tutkijoiden asema päätöksenteossa synnyttävät vilkasta keskustelua. Kaikenmaailman dosentit ja twiittailevat professorit ovat vuoronperään liian korkeassa norsunluutornissa tai liikaa sotkeutumassa päivänpolitiikkaan. Tutkijoiden yhteiskunnallisen roolin lisäksi myös tiedon käytön rakenteet mietityttävät.

Kuten Sitran Hannu-Pekka Ikäheimo on oivallisesti kiteyttänyt: keskustelu kohdistuu liian usein tietoa välittävän toiminnan tehostamiseen, kun huomio pitäisi kohdistaa uuden tiedon luomiseen, myös yhdessä kansalaisten kanssa. Tiedon “syöttäminen” päätöksentekoon kun ei näytä olevan mahdollista. Yksi keskeinen syy on se, että itse kysymykset ja niiden luonne vaatisivat lisähuomiota. Tilanteessa, jossa monien erilaisten näkökulmien ja vuoropuhelujen tarve on sananmukaisesti huutava, huutaminen kovempaa ei ole ratkaisu. Pitää oppia myös kuuntelemaan paremmin, tekemään syöttöjä taitavammin ja pohdiskella syitä, seurauksia ja toimenpidevaihtoehtoja avoimemmin, jolloin sekä tutkijoita että kansalaisia kuullaan ja kunnioitetaan.

Hienovaraista yhteistä ymmärryksen rakentamista ja uudelleen tulkintaa, sekä tutkijoiden oivallusten välittämisen ja yhteensovittelun tasapainottelua tarvitaan rikastettaessa tietoa päätöksenteon käyttöön. Tätä tarkoittaa ns. tietoperusteinen tai näyttöön pohjautuva päätöksenteko. Samalla, kun käytössämme on yhä massiivisempi määrä rekisteriaineistoja, tietoa ja dataa, yhä merkityksellisemmäksi ja haastavammaksi taidoksi on noussut tämän tiedon osien yhdisteleminen ilmiöiksi ja kokonaisuuksiksi. Ison datan ja pienten ihmiskohtaloiden kutominen ja keriminen auki tarinoiksi, jotka eivät ainoastaan vakuuta (faktoillaan), vaan myös koskettavat (inhimillisyydellään) edellyttää moninäkökulmaisuutta ja yhdessä tuotettua ymmärrystä.

Analyysipohjaisen tiedolla johtamisen lisäksi tarvitaan myös inhimillisempää tietoa, sen levittämisen uusia tapoja ja eri yhteiskunnan aloilla syntyvien ymmärrysten ja tietovarantojen välisen vuorovaikutuksen ja yhdyspintojen ymmärrystä. Tällainen toiminta voi tarkoittaa edelläkävijyyteen pohjautuvaa verkostomuotoista muutoksentekemistä ja agenttitoimintaa. Se voi olla työnohjausta, valmennusta tai jopa ryhmäterapiaa lähestyvää empaattista fasilitointia tai rauhanvälitystehtävää muistuttavaa tulkintojen yhteensovittamista. Klikkijournalismille, yksinkertaistuksille ja vastakkainasetteluille pohjautuvassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tällaisille dialogisille valmiuksille on ollut viime aikoina erityistä kysyntää. Tällaista moniaineksista ja moninäkökulmaista, empaattisuudelle ja inhimilliselle vuorovaikutukselle rakentuvaa ja jatkuvasti rikastuvaa kollektiivista älykkyyttä ei tekoäly ainakaan toistaiseksi kykene ottamaan haltuun.

Tietoa tuotetaan ja käytetään yhä monisyisemmässä järjestelmässä. Tiedon moninaista käyttöä tarvitaan myös siksi, että osaisimme tehdä toimivaa ja vaikuttavaa toimintapolitiikkaa erilaisilla välineillä. Pelkästään  UK PolicyLabin tuottamassa koosteessa  julkisen vallan ohjausvälineiden moninaisuudesta on tunnistettu 28 erilaista intervention tapaa. Erilaisilla ohjauspolitiikan muodoilla syntyy parhaimmillaan joustavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä – ja samalla valtava rikkaus yhteisten asioiden hoitamisen tapoihin.

Samalla nämä menetelmät edellyttävät uudenlaista tietokäsitystä. Esimerkiksi kokeilevaan kehittämiseen ja nopeaan pilotointiin tukeutuminen edellyttää syvällistä tutkimuksellista perustaa. Lainsäädännön vaikutusarvio monipuolisin tutkimusperustein on osa päätöksenteon ohjauksen työkalupakin oivallisista menetelmistä. Ne vastaavat  eri vaiheissa uudistusprosesseja jaetun ymmärryksen pohjalta kumpuaviin yhteisiin kysymyksiin siitä, mikä kulloinkin toimii. Perusteltu, ihmisten tärkeiksi kokemiin kysymyksiin vastaava tieto on hyvän päätöksenteon ydin.

Blogisarjan toinen osa julkaistaan huomenna 10.4.

Lisätiedon lähteitä

Kontekstista, kontingenssista ja rakenteista – päätöksenteon viitekehys (Paul Cairney 2018):   https://paulcairney.wordpress.com/2014/03/25/policy-concepts-in-1000-words-context-events-structural-and-socioeconomic-factors/

Kompleksisista järjestelmistä (Paul Cairney 2018): https://paulcairney.wordpress.com/2013/11/01/policy-concepts-in-1000-words-complex-systems/

Kompleksisuudesta ja yhteiskunnallisten ominaispiirteistä, Jalonen, Raisio & Uusikylä (2018): https://www.sitra.fi/julkaisut/kesy-sotkuinen-vai-pirullinen-ongelma/

Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Isyys ei ole itsestäänselvyys, totesimme isyyttä koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa, jossa pohdiskelimme syntyvyyttä ja ennen kaikkea miesten tahatonta lapsettomuutta alueellisena ilmiönä. Maantieteellisen ilmiön isyydestä tekee ennen kaikkea nuorten aikuisten muuttoliike.

Lue lisää Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Oletko koskaan miettinyt, mistä kunnan, maakunnan tai muun alueen kehityksen kannalta tärkeät ideat tulevat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa? Tiedämme, että alueille on jaettu aluekehittämisen pelilaudalla erilaiset pelimerkit. Toisilla on paremmat lähtökohdat ja toisilla on heikommat kortit, mutta tästäkin huolimatta pelin lopputulos voi yllättää. Näemmekö ja havaitsemmeko ympärillämme olevat mahdollisuudet eri tavoin ja mistä se johtuu?

Lue lisää Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?

Juupajoen otteena on ollut avoin ja yhteisöllinen ennakointi: mitä tullaan tekemään eri vaiheissa, kun lasten määrä vähenee. Perinteisesti kouluverkkoja suunnitellaan kapasiteettitarkasteluilla, poliittisella keskustelulla ja kuntalaisten kuulemisella, mutta Juupajoella mukana ovat olleet myös henkilökunta, vanhemmat, kiinnostuneet kuntalaiset sekä myös koulun varsinaiset asiakkaat, lapset.

Lue lisää Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?