Ranta: Joku muuko muka?

”Näitä sisältöjä pitäis kyllä skarpata.” ”Yrityksetkin pitäis saada tähän mukaan.” ”Miksei ne tee tätä, tämähän on niiden tehtävä.” Niinpä niin. Liian usein palavereissa, työpajoissa ja puheessa ideoidaan ja heitellään asioita ilmaan miettimättä, kuka ideat lopulta toteuttaa. Luotetaan sokeasti siihen, että joku tekee. Ulkoistetaan oma tekeminen. Tai ei ainakaan olla itse valmiita tarttumaan toimeen ja panemaan töpinäksi. Ruotsinkielisillä on tähän jopa oma isminsä, nånannanism.

Elokuussa Cheek räppäsi stadikalla kukamuumukaa ja jengi ulvoi mukana. Äkkiseltään ajatellen kotimaisen musiikin kesäisestä suurilmiöstä on matkaa alueiden kehittämiseen. Mutta Cheek tietää. Kun karsii tekstistä muijat ja muodin ja muun räppäriuhon ja tulkkaa biisin pääsanomaa tavallisen tekemisen näkökulmasta, päästään itse asiassa myös aluekehittämisen ytimeen. Kuka muu muka kehittäisi kylääsi, kaupunginosaasi tai kaupunkiasi sinun puolestasi?

Vaimoni lokakuinen visiitti Zimbabween vahvisti entisestään myös omaa käsitystäni yksilöiden vastuusta – ja voimasta. Hararessa ei ole kunnollista julkista jätehuoltoa, vaan katujen varret tuppaavat täyttymään jätteistä. Kaupunki tai kukaan muu ulkopuolinen taho ei hoida jätekasoja pois. Eräänä päivänä kaupunginosan asukkaat tarttuivat itse toimeen ja hävittivät roskat – kuljettamalla osan kaatopaikalle ja polttamalla loput. Maasta puuttuu sosiaalinen turvaverkko, eikä kenelläkään ole mahdollisuutta heittäytyä yhteiskunnan varaan. Siksi kaikki yrittävät. Ihmiset toimivat samaan aikaan useassa eri ammatissa, myyvät omia käsitöitään tai taidetta, viljelevät hedelmiä ja auttavat toinen toisiaan.

Myös Suomessa viriää positiivista aktiivisuutta. MDI:n kaupunkipolitiikan neuvonantajana elokuussa aloittanut Timo Hämäläinen on mukana kollektiivissa, joka esitti viime viikolla oman ehdotuksensa Helsingin yleiskaavaksi. Ryhmä aktiivisia kaupunkikehittäjiä tarttui toimeen ja teki itse varjoyleiskaavan. Moni tyytyy haukkumaan viranhaltijoiden esityksiä, harva esittää niille konkreettisia vaihtoehtoja. Urban Helsinki -kollektiivin kaltaisia aktiivisia kehittäjäheimoja soisi näkevänsä muuallakin Suomessa. Hienoa!

Me MDI:ssä toteutimme syyskuussa koko maan kattavan kyselyn kuntien kasvunäkymistä. Saimme koottua yli 2 300 valtuutetun ja viranhaltijan näkemykset, kiitokset siitä! Ensi viikolla tulemme ulos kyselyn tulosten kanssa. Haluamme virittää keskustelua kuntien elinvoimasta ja kammeta huomion rakenteen sijaan kuntien menestymisen eväisiin. Näihin talkoisiin saavat muutkin osallistua!

Kun sinä olet ensi kerran palaverissa, jossa mietitään seuraavia toimenpiteitä, mieti mitä olet itse valmis tekemään asian eteen ja sano se ääneen. Lupaa tehdä jotakin ja kerro se muille. Kun on itse konkreettisesti luvannut tehdä jotain yhteisen tavoitteen eteen, voi vaatia samaa myös muilta. Tai annat heidän pitää nånannanisminsa.

Kysy lisää

Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Isyys ei ole itsestäänselvyys, totesimme isyyttä koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa, jossa pohdiskelimme syntyvyyttä ja ennen kaikkea miesten tahatonta lapsettomuutta alueellisena ilmiönä. Maantieteellisen ilmiön isyydestä tekee ennen kaikkea nuorten aikuisten muuttoliike.

Lue lisää Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Oletko koskaan miettinyt, mistä kunnan, maakunnan tai muun alueen kehityksen kannalta tärkeät ideat tulevat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa? Tiedämme, että alueille on jaettu aluekehittämisen pelilaudalla erilaiset pelimerkit. Toisilla on paremmat lähtökohdat ja toisilla on heikommat kortit, mutta tästäkin huolimatta pelin lopputulos voi yllättää. Näemmekö ja havaitsemmeko ympärillämme olevat mahdollisuudet eri tavoin ja mistä se johtuu?

Lue lisää Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?

Juupajoen otteena on ollut avoin ja yhteisöllinen ennakointi: mitä tullaan tekemään eri vaiheissa, kun lasten määrä vähenee. Perinteisesti kouluverkkoja suunnitellaan kapasiteettitarkasteluilla, poliittisella keskustelulla ja kuntalaisten kuulemisella, mutta Juupajoella mukana ovat olleet myös henkilökunta, vanhemmat, kiinnostuneet kuntalaiset sekä myös koulun varsinaiset asiakkaat, lapset.

Lue lisää Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?