Blogi: Pakenevatko korkeasti koulutetut työlliset pääkaupunkiseudulta?

Edellisen blogin keskeinen tavoite oli murtaa suhteellisen sitkeäksi osoittautunut myytti opiskelijoiden ja nuorten vähentyneistä muutoista pandemia-aikana. Opiskelijat ja nuoret ovat muuttaneet normaalisti tai lähes normaalisti vuosina 2020–2021. Maan sisäisessä muuttoliikkeessä tapahtui kuitenkin vuosien 2020–2021 aikana merkittäviä muutoksia, mutta muissa kuin opiskelijoiden ja nuorten ryhmissä.

Vaikutuksiltaan nämä muutokset ovat suurten kaupunkien näkökulmasta huomattavasti huolestuttavampia kuin oletettu opiskelijoiden ja nuorten vähentynyt muutto.

25–44-vuotiaiden muutot lisääntyivät

Taulukossa 1 on tarkasteltu ikäryhmittäin nettomuuttoa ennen pandemiaa, pandemian aikana sekä näiden välistä erotusta vuositason keskiarvoina. Koko maan kuvan tiivistämiseksi kaikki kunnat on taulukossa luokiteltu kuuteen eri saman tyyppisten kuntien ryhmään. (Pääkaupunkiseutu = Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen. Suuri kaupunki = yli 100 000as. kaupungit. Keskuskaupunki = muut maakuntakeskukset (+Porvoo ja Kotka). Kehyskunta = Kunta, jonka työllisistä yli 20 % pendelöi keskuskaupunkiin, suureen kaupunkiin tai pääkaupunkiseudulle. Seutukaupunki = viralliset seutukaupungit, aluekeskuksia. Maaseutu = muut kunnat.)

Pääkaupunkiseudun muutos on huomattava: nettomuuton vuosittainen tase heikkeni lähes 10 000 henkilöllä pandemian aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pääkaupunkiseutu olisi kärsinyt 10 000 henkilöä muuttotappioita, vaan 7 000 henkilön keskimääräiset muuttovoitot kääntyivät 3 000 henkilön tappioiksi.

Pääkaupunkiseudun nettomuuton tase heikkeni kaikissa ikäryhmissä, mutta muutos oli erityisen suuri 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä.

Lisäksi lasten ryhmässä nettomuuton tase heikkeni voimakkaasti: kyseisessä ikäryhmässä muutot linkittyvät etenkin 25–44-vuotiaiden muuttoihin, ja niitä voidaan tulkita lapsiperheiden muuttoina.

Muissa suurissa kaupungeissa nettomuuton tase heikkeni pääkaupunkiseudun tavoin 25–44-vuotiaiden ryhmässä. Muutos oli kuitenkin huomattavasti vähäisempi. Kehyskunnissa muuttovoitot taas kasvoivat voimakkaasti 25-44-vuotiaiden ja lasten ryhmässä. Seutukaupungeissa ja maaseudulla nettomuuton tase vahvistui myös samoissa ryhmissä pandemian aikana.

Taulukko 1
Nettomuutto 2015–2019/vuosi	Alle 15	15–24	25–44	45–64	Yli 65
Pääkaupunkiseutu	62	5752	2149	-664	-307
Suuri kaupunki	-886	9211	-4071	477	376
Keskuskaupunki	-340	731	-1966	-12	100
Kehyskunta	1756	-5635	4802	-243	156
Seutukaupunki	-440	-5004	-1000	217	33
Maaseutu	-152	-5054	86	225	-357
Nettomuutto 2020–2021/vuosi	Alle 15	15–24	25–44	45–64	Yli 65
Pääkaupunkiseutu	-1516	4291	-2534	-2136	-848
Suuri kaupunki	-1079	9505	-4777	315	311
Keskuskaupunki	-181	842	-1827	220	255
Kehyskunta	2385	-5666	7495	94	142
Seutukaupunki	98	-4483	304	669	285
Maaseutu	292	4489	1340	839	-145
Erotus 2020–2021/vuosi – 2015–2019/vuosi	Alle 15	15–24	25–44	45–64	Yli 65
Pääkaupunkiseutu	-1578	-1461	-4682	-1472	-540
Suuri kaupunki	-192	294	-706	-163	-65
Keskuskaupunki	159	111	139	232	155
Kehyskunta	628	-31	2693	337	-14
Seutukaupunki	538	521	1303	452	251
Maaseutu	444	566	1254	614	213

Lähde: Tilastokeskus: muuttoliike- ja väestönmuutokset -tietokanta

Kuviossa 1 on tarkennettu kuvaa pandemia-ajan muuttoliikkeestä kuvaamalla muutosta tulo- ja lähtömuutossa pandemia-aikana verrattuna vuosiin 2015–2019. Periaatteessa voisi väittää, että lisääntynyt lähtömuutto (muutto pois alueelta) 25–44-vuotiaiden ryhmässä on negatiivisempi merkki kuin vähentynyt tulomuutto (muutto alueelle), sillä tämä kertoo menettävän alueen pitovoiman heikkenemisestä: alueella jo asuva väestö kokee syystä tai toisesta kasvavaa tarvetta poistua alueelta. Alueelle muuttavien määrän muutos (eli tulomuutto) reagoi taas herkemmin esimerkiksi suhdannevaihteluihin, asuntojen saatavuuteen ja niin edelleen.

Kuvio 1. Muutos vuosien 2020–2021/vuosi ja 2015–2019/vuosi tulo- ja lähtömuutossa 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Muutos laskettu asukaslukuun suhteutetusta muuttoliikkeestä (25–44-vuotiaiden keskiväkiluvun 1 000 asukasta kohden). Lähde: Tilastokeskus, Statfin: muuttoliike.

Pääkaupunkiseudun nettomuuton taseen heikkenemistä selittää voimakkaasti lisääntynyt lähtömuutto, ei vähentynyt tulomuutto

Pandemia-aikana 25–44-vuotiaat ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle vastaavasti kuin ennen pandemiaa, mutta pääkaupunkiseudulla jo asunut samanikäinen väestö on muuttanut seudulta pois huomattavasti aiempaa aktiivisemmin.

”Pako” pääkaupunkiseudulta on ollut historiallisen suurta pandemia-aikana: asukaslukuun suhteutettuna 25–44-vuotiaita lähtijöitä oli enemmän kuin kertaakaan vuosien 1990–2019 aikana.

Kyse ei siis ole pienestä muutoksesta vaan lähihistorian merkittävimmästä muutoksesta, johon edes Nurmijärvi-ilmiön villeimmät vuodet eivät yllä.

Vuosien 2020–2021 aikana muutettiin tavallista enemmän etenkin suurten kaupunkien kehyskuntiin. Muuttoja kehyskuntiin tehtiin tavallista enemmän läheisistä suurista kaupungeista. Muuttoliike kehyskuntiin kiihtyi etenkin Helsingin seudulla, mutta myös Turun ja Tampereen seuduilla ”seutuistuminen” voimistui merkittävästi. Turun ja Tampereen nettomuuton tase ei heikentynyt merkittävästi, sillä suurten kaupunkien muuttotappiot pääkaupunkiseudulle ovat vähentyneet.

Pandemia-aikana 25–44-vuotiaat muuttivat aiempaa enemmän myös maaseutukuntiin ja seutukaupunkeihin. Kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin erittäin suuria. Pieni osa seutukaupungeista ja maaseutukunnista ovat suuria pandemia-ajan voittajia. Osassa kuntia muutokset ovat pieniä, kun taas osassa mikään ei ole muuttunut pandemia-aikana. Ei siis voida puhua yleisestä ”maallemuuttobuumista”, vaan ennemmin ”muuttobuumista” yksittäisiin maaseutukuntiin.

Työlliset ja koulutetut lähtijöinä

Vuoden 2021 osalta muuttajien ikää tarkempaa tietoa muuttoliikkeen rakenteesta on saatavilla vain hyvin rajallisesti, joten taulukossa 2 on tarkasteltu muutosta tulo-, lähtö- ja nettomuutoissa eri ryhmien näkökulmasta vuoden 2020 osalta. Koska muuttoliikkeen muutokset olivat vuonna 2021 hyvin vastaavia kuin vuonna 2020, voidaan suhteellisen luottavaisesti olettaa vuoden 2021 muutosten vastaavan vuotta 2020.

Toiminnallisen rakenteen näkökulmasta vuoden 2020 aikana suurin muutos tapahtui työllisten ryhmässä. Erityisesti pääkaupunkiseudun asema työllisten muuttoliikkeessä heikkeni. Pääkaupunkiseudulle muutti tavallista vähemmän työllisiä vuonna 2020, ja alueelta muutti pois huomattavasti enemmän työllisiä kuin aiemmin. Kehyskuntien muuttovoitot työllisten ryhmästä taas kasvoivat voimakkaasti. Negatiivinen käänne työllisten muutossa kosketti lähinnä pääkaupunkiseutua. Muissa suurissa kaupungeissa nettomuuton tase työllisten ryhmässä heikkeni vain hieman, kun taas muilla alueilla nettomuuton tase vahvistui.

Koulutuksen näkökulmasta vuoden 2020 aikana muutos on suuri etenkin toisen asteen ja korkea-asteen suorittaneiden ryhmässä. Jälleen etenkin pääkaupunkiseudun asema on heikentynyt voimakkaasti. Pääkaupunkiseudulle on muutettu kyseisissä ryhmissä aiempaa enemmän, mutta lähtömuuttajien määrä on kasvanut merkittävästi voimakkaammin.

Suurimpia voittajia toisen- ja korkea-asteen suorittaneiden ryhmässä ovat suurten kaupunkien kehyskunnat sekä osa seutukaupungeista ja maaseutukunnista.

Vain perusasteen suorittaneiden ryhmässä muutokset olivat saman suuntaisia, mutta määrällisesti vähäisempiä.

Taulukko 2
Muutos tulomuutossa (2020/vuosi – 2015–2019/vuosi)	Työlliset	Perusasteen suorittaneet	Toisen asteen suorittaneet	Korkea-asteen suorittaneet
Pääkaupunkiseutu	-1060	474	128	1828
Suuri kaupunki	-87	366	943	641
Keskuskaupunki	-223	37	405	416
Kehyskunta	3692	602	2293	2735
Seutukaupunki	335	-114	52	480
Maaseutu	648	-169	345	812
Muutos lähtömuutossa (2020–2021/vuosi – 2015–2019/vuosi)	Työlliset	Perusasteen suorittaneet	Toisen asteen suorittaneet	Korkea-asteen suorittaneet
Pääkaupunkiseutu	3555	1545	2807	4266
Suuri kaupunki	482	60	798	1306
Keskuskaupunki	-397	-222	-77	615
Kehyskunta	1254	632	1593	1063
Seutukaupunki	-849	-444	-459	-232
Maaseutu	-739	-375	-498	-106
Muutos nettomuutossa (2020–2021/vuosi – 2015–2019/vuosi)	Työlliset	Perusasteen suorittaneet	Toisen asteen suorittaneet	Korkea-asteen suorittaneet
Pääkaupunkiseutu	-4614	-1071	-2679	-2438
Suuri kaupunki	-569	306	145	-665
Keskuskaupunki	175	259	481	-199
Kehyskunta	2438	-30	700	1671
Seutukaupunki	1184	330	510	712
Maaseutu	1386	206	843	918

Lähde: Tilastokeskus: muuttoliike- ja väestönmuutokset -tietokanta; muuttaneiden taustatiedot -tietokanta.

Mitä vuosien 2020–2021 muuttovirroissa todella tapahtui?

Tiivistettynä pandemia-ajan suurin muutos tapahtui 25–44-vuotiaiden sekä heidän mukanaan muuttaneiden lasten ikäryhmässä. Pandemian aikana muuttamaan innostuneet (nuoret) aikuiset olivat ensisijaisesti työllisiä ja koulutettuja. Matalasti koulutettujen, työttömien sekä opiskelijoiden ja nuorten muuttoliikkeessä tapahtuneet muutokset olivat paljon vähäisempiä.

Muutosten ajurina toimii voimakkaasti lisääntynyt lähtömuutto pääkaupunkiseudulta, mikä näkyy tulomuuttojen kasvuna muussa maassa. Vaikka seutuistuminen eli muutto kehyskuntiin lisääntyi myös osassa muita suuria kaupunkeja, vahvistunut asema suhteessa pääkaupunkiseutuun tasapainotti suurten kaupunkien nettomuuton tasetta.

Pandemia-ajan muuttoliikkeen ylivoimaisesti suurin häviäjä olikin pääkaupunkiseutu. Kaikki muut alueet siis ovat joko pandemia-ajan voittajia tai sinnittelijöitä – yksittäisiä poikkeuksia tietenkin löytyy. Suurimpina voittajina voi pitää suurten kaupunkien kehyskuntia, mutta myös osaa maaseutukunnista ja seutukaupungeista. Esimerkiksi Tampereen seudun asema on vahvistunut.

Pääkaupunkiseudun näkökulmasta muutokset ovat dramaattisia. Voimakkaasti kasvanut lähtömuutto on huono merkki. Merkittävästi kasvanut joukko pääkaupunkiseudun asukkaista koki tarvetta lähteä alueelta, tai pandemia-ajan muutokset mahdollistivat pidempään kyteneen lähtöhalun toteutuksen. Muuttoliikkeen rakenteellinen muutos on pääkaupunkiseudulla erityisen haastava. 2010-luvulla pääkaupunkiseutu sai valtavan kilpailuedun muuhun maahan verrattuna, sillä alue sai vuosittain suuria muuttovoittoja muussa maassa koulutetuista alueelle muuttavista työllisistä. Nyt tilanne on päinvastainen – pääkaupunkiseutu ja etenkin Helsinki kärsii muuttotappioita kaikissa elinvoiman kehityksen kannalta tärkeissä ryhmissä.

Kehä kolmosen ulkopuolisen Suomen näkökulmasta pandemia-ajan muutoksia voi pitää positiivisina. Keskittyvän muuttoliikkeen tasaantuminen ja muuttovoittojen tasaisempi jakaantuminen myös muihin maan keskuksiin voi toimia edellytyksenä aiempaa laaja-alaisemman elinvoiman kehittymiseen myös Uudenmaan ulkopuolella. Osassa maaseutukuntia pienetkin muuttovoitot nuorista aikuisista ja lapsiperheistä valavat myös tulevaisuuden uskoa.

Toisaalta ehkä keskeisin pandemian aikana voimistunut ilmiö on seutuistuminen (eikä maallemuutto). Kaupunkiseutujen tasaisempaa kehitystä voi pitää hyvänä ilmiönä, mutta Helsingin seudun seutuistumisessa on sosiaalisesti ja taloudellisesti huolestuttavia piirteitä.

Hyväosaisten merkittävästi lisääntyvä muutto kehyskuntiin ei johda aiempaa tasaisempaan kehitykseen vaan aiempaa epätasaisempaan kehitykseen.

Koronan jäljiltä suurissa kaupungeissa on merkittäviä sosiaaliseen ja taloudelliseen huono-osaisuuteen liittyviä ongelmia. Muuttoliikkeen mukana näiden ongelmien ratkaisuun tarvituista veroeuroista yhä suurempi ja suurempi osa siirtyy muuttoliikkeen mukana kehyskuntiin, joista osa ei kanna vastuutaan saman kaupunkialueen sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista.

Lopuksi on tärkeä huomioida, että pandemia-ajan muutokset muuttoliikkeessä eivät vaikuta kovin merkittävästi minkään alueen kehitykseen, jos muutokset jäävät vain yksittäisten vuosien oikuiksi. Aiemmat merkittävät kriisit ovat laukaisseet pidempiaikaisia muutoksia maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Esimerkiksi 1990-luvun laman ja 2000-luvun finanssi- ja eurokriisejä seurasi voimakas keskittyvän kehityksen kausi: nopeammin toipuneiden suurten kaupunkien imu oli sekä 1990-luvulla että 2010-luvulla huomattava. Pandemian akuuteimman vaiheen jälkeen juuri suurissa kaupungeissa toipuminen on ollut hidasta. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy 2020-luvun tulevassa muuttoliikkeessä.