Keskisuurten kaupunkien tie – kuihtuminen vai kukoistus?

Muuttuva tilannekuva

Suomen kaupungistumisessa on 2020-luvun alussa nähty selvä murros. Koronapandemian aikana pääkaupunkiseutu koki historiallista muuttotappiota, kun taas voittajia ovat olleet monet kehyskunnat ja useat keskisuuret kaupungit. On herännyt toiveita, että käynnissä olisi pysyvämpi kaupungistumisen suunnan kääntyminen.

MDI:n uuden vuoteen 2040 ulottuvan väestöennusteen mukaan kaupungistumisen iso kuva näyttäisi kuitenkin säilyvän lähes ennallaan. Suurimmat kaupungit jatkavat kasvuaan, jonka perustan luovat syntyvyyden enemmyys ja erityisesti ulkomainen muuttovoitto. Vastaavasti useimmilla keskisuurilla ja pienillä paikkakunnilla väestörakenne painottuu vanhempiin ikäluokkiin, mikä tarkoittaa kuolleiden enemmyyttä syntyneisiin nähden. Usein huomattavakaan muuttovoitto ei riitä kääntämään väkilukua kasvuun. Kotimaisten muuttovirtojen käänne osoittaa kuitenkin, että monilla keskisuurilla kaupungeilla on mahdollisuuksia pärjätä omilla vahvuuksillaan alueellisessa kilpailussa.

Keskisuurten kaupunkien renessanssi -raportissa on tarkasteltu 15 kaupungin joukkoa, joista suurin on Pori ja pienin Kajaani. MDI:n väestöennusteen mukaan nämä kaupungit jakautuvat kolmeen ryhmään: kasvavat, paikallaan pysyvät ja väestöään menettävät. Kasvaviin kuuluvat Pohjanmaan voimakaksikko Vaasa ja Seinäjoki sekä metropolialueen vaikutuspiirissä olevat Porvoo ja Hyvinkää. Maakuntakeskukset Hämeenlinna, Joensuu, Kokkola, Lappeenranta ja Rovaniemi säilyttäisivät suunnilleen nykyisen väestömääränsä. Muut kuusi kaupunkia menettävät väestöään vuoteen 2040 mennessä kaikissa ennusteen vaihtoehtoisissa skenaarioissa. Näitä ovat Kajaani, Kouvola, Kotka, Mikkeli, Pori ja Salo.

Ennusteen tekijän Rasmus Aron sanoin kaupunkipolitiikan tehtävänä on osoittaa ennuste vääräksi. Kotimaisten muuttovirtojen käänne kertookin, että monilla keskisuurilla kaupungeilla on tähän aidosti mahdollisuuksia. On joka tapauksessa selvää, että jatkossa kaupunkien kasvu tulee olemaan aikaisempaa enemmän ulkomaisen muuttoliikkeen varassa. Toistaiseksi maamme kolme suurinta kaupunkiseutua ovat ottaneet ulkomaisesta muuttovoiosta ylivoimaisesti suurimman osan. Kaupunkipolitiikan kannalta keskeinen kysymys kuuluu, miten maakuntakeskukset ja keskisuuret kaupungit kykenevät kansainvälistymään.

Kaupunki oman onnensa seppänä

Suomella on edessä pitkä kansainvälistymisen tie ja iso elämäntapojen kulttuurinen muutos, johon erityisesti kaupunkien on kyettävä valmistautumaan. Tämä koskee erityisesti keskisuuria korkeakoulukaupunkeja, koska ulkomaiset opiskelijat tulevat olemaan kansainvälistyminen avainryhmä.

Pandemia on aiheuttanut muutoksen asumispreferensseihin. Lisätila asunnon sisällä ja väljyys ulkopuolella ovat korostuneet. Etätyön valtavirtaistuminen lisää ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Asumispolitiikka ja maankäytön ratkaisut nousevat keskisuurten kaupunkien toiminnan keskiöön. Esimerkiksi Hämeenlinna aikoo aktiivisesti hyödyntää sijaintiaan Helsingin ja Tampereen työmarkkinoiden vaikutuspiirissä.

Menestyvät yritykset ja työpaikkakehitys luovat perustan kaupunkien pidemmän aikavälin vetovoimalle. Keskisuurten kaupunkien joukossa on havaittavissa monia rohkeita ja lupaavia elinkeinopoliittisia avauksia. Esimerkiksi Lappeenranta aikoo profiloitua vihreän siirtymän kärkikaupunkina yhdessä LUT-yliopiston ja paikallisten yritysten kanssa. Kotkan-Haminan seudulla on jo merkittäviä näyttöjä digi- ja akkuteollisuuden alueena. Vaasa kehittää määrätietoisesti energiaklusteriaan.  Rovaniemi jatkaa pitkäjännitteistä ja onnistunutta profiloitumistaan maailmanluokan matkailukaupunkina.

Sote-taakan siirtyminen hyvinvointialueille muuttaa merkittävästi kaupunkien toiminnan painopistettä. Koulutuksen elintärkeä rooli korostuu etenkin keskisuurissa kaupungeissa, joilla on kykyä hoitaa asioita itsenäisesti. Varsinainen jokerikortti voisi olla taide- ja kulttuuripolitiikka, joka on talousahdingossa jäänyt monissa kaupungeissa katveeseen. Olisiko nyt paikka auki Suomen johtavalle taidekaupungille, joka ottaisi lumovoimapolitiikkansa keskiöön tämän käyttämättömän kortin?

Pandemian aikana kaupunkikeskustojen näivettyminen ponnahti näkyväksi ongelmaksi monissa kaupungeissa. Keskustojen eläväisyyden turvaaminen on nousemassa kaupunkipolitiikan keskiöön useimmissa keskisuurissa kaupungeissa. Keskustojen vetovoiman aineksia ovat monipuoliset lähipalvelut, viihtymisen paikat kuppiloista elokuvateattereihin, puistot ja muut lähivirkistysalueet sekä eri ikäisistä rakennuksista välittyvä kaupungin tarina. Toimiva keskusta on myös liikenteen solmupiste, joka on houkutteleva autoilijoiden lisäksi myös pyöräilijöille ja kävelijöille.

Miten kaupunkipolitiikka reagoi?

Kumppanuuden näkökulmasta keskisuuret kaupungit ovat ajautuneet paitsioon suhteessaan valtiovaltaan. Suurilla kaupunkiseuduilla on MAL-sopimusten myötä vakiintunut sopimusmenettely valtiovallan kanssa. Seutukaupungit ovat kyenneet neuvottelemaan räätälöidyt kumppanuusrakenteensa, joka perustuu ministeriöiden kanssa laadittuun seutukaupunkiohjelmaan. Ekosysteemisopimukset tavoittavat joitakin keskisuuria kaupunkeja, mutta niiden fokus jää kapeaksi, kun etsitään keinoja keskisuurten kaupunkien tulevaisuuden haasteisiin.

Keskisuurten kaupunkien osalta tarvitaan uusia avauksia kumppanuuden vahvistamiseksi valtiovallan kanssa. Se voisi syntyä uudenlaisen joustavan sopimusinstrumentin muodossa, joka koskisi koordinoidusti useita ministeriötä ja muita valtiotoimijoita ja soveltuisi ratkaisemaan 50 – 100 000 asukkaan kaupunkien elinvoimahaasteita.

Uuden sopimusinstrumentin tulisi olla joustava siten, että sen sisältö voi vaihdella kaupunkiseudulta toiseen. Näin mahdollistetaan kaupunkien itse valitsemien strategisten tavoitteiden toteutuminen. Mahdollisia vaihtoehtoisia sisältöalueita voisivat olla esimerkiksi kaupunkikeskustojen kehittäminen, kulttuurimatkailun edistäminen, kestävän liikkumisen ratkaisut, alueen yritysten saavutettavuus- ja logistiikkatarpeet, asuntomarkkinoiden tasapaino ja segregaation torjuminen, työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen sekä koulutus- ja kulttuuripalvelujen edellytysten vahvistaminen. Uuden kumppanuusinstrumentin kehittäminen vaatii ministeriöiden entistäkin tiiviimpää kaupunkipolitiikan yhteistyötä. Eräs instrumentti tähän voisi olla vuonna 2023 päättyvän Kestävä kaupunki -kumppanuushankkeen työkalujen räätälöinti keskisuuren kaupunkien tarpeisiin. Vastaavasti keskisuurten kaupunkien tulee kyetä valmistelussa uudenlaiseen yhteistyöhön ja edunvalvontaan.

Tarvitaan yhteistä edunvalvontaa

Keskisuurten kaupunkien tulee tehostaa keskinäistä yhteistyötään ja rakentaa huomattavasti entistä vahvempaa yhteistä edunvalvontaa valtiovallan suuntaan. Mallia voi aluksi ottaa vaikkapa seutukaupungeilta tai suurten kaupunkien MAL-verkostosta.

Keskisuuret kaupungit toimivat usein erilaisista lähtökohdista ja niillä on esimerkiksi kulttuuriin, elinkeinorakenteeseen ja saavutettavuuteen liittyviä yksilöllisiä vahvuuksia. Jotta keskisuuret kaupungit voivat vahvistaa pitovoimaansa ja selviytyä globaalien muutosvoimien ja kansallisten velvoitteiden tuomista uusista haasteista, tarvitaan valtion ja keskisuurten kaupunkien välille uudenlaista ketterää yhteistyörakennetta ja tiiviimpää dialogia.

totesi Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Olli-Poika Parviainen kaupunkipolitiikan tiekartan julkistamistilaisuudessa 10.8.2022. Hän onkin jo kutsunut keskisuurten kaupunkien kollegansa koolle uutta yhteistyömallia virittelemään.

”Keskisuurten kaupunkien renessanssi”- Kaupunkipolitiikan tiekartta VI on syntynyt vuoden 2022 aikana kumppanuusprosessissa, johon ovat osallistuneet Kuntaliiton, Rakennusteollisuus ry:n, Hypo-pankin ja Hyvinkään, Hämeenlinnan ja Kokkolan kaupunkien edustajat. Alekehittämisen konsulttitoimisto MDI on tuottanut pohja-aineiston ja koonnut loppuraportin.

Lue lisää:

Täältä löydät lisätietoa kaupunkipolitiikan tiekartoista.