Demography Never Sleeps!

Suomen tilannekuvassa korostuu joulukuussa 2022 demografinen neloiskierre. Ilmassa on samanaikaisesti neljä toisiinsa vaikuttavaa isoa muutostekijää:

• lasten ja syntyneiden määrä vähenee

• työikäisen väestön määrä vähenee

• iäkkäiden määrä kasvaa nopeasti

• muuttoliike on keskittävää ja polarisoivaa.

Demografinen jongleeraus

Sirkustaiteessa jongleeraukseksi kutsutaan taitoa, jossa esineitä heitellään näyttävästi ilmaan ja otetaan kiinni niin, että ilmassa on useita esineitä samanaikaisesti. Suomen väestö- ja ikärakenteen muutoksessa on oikeastaan kyse samasta asiasta eri aluetasoilla. Enää ei riitä se, että ratkaistaan vain yhtä demografista haastetta kerrallaan, vaan jokaisesta ilmassa olevasta pallosta on selviydyttävä.

Kerromme väestö- ja ikärakenteen muutoksesta tässä kirjoituksessa sekä perinteisellä esitystavalla että tarinakartan (Story Map) muodossa. Linkki tarinakarttaan löytyy myös blogin lopusta.

Mikä on tarinakartta?

Tarinakartat ovat helppokäyttöisiä web-sovelluksia, jotka yhdistävät interaktiivisen kartan, tekstiä, kuvia ja muuta sisältöä tarinan kertomiseksi paikkatiedon ja multimedian keinoin. Tarinakartan karttoihin liittyy faktatietoja ja tarinoita, joilla luodaan visuaalinen tilannekuva ympäröivästä maailmasta ja sen muutoksista, ilmiöistä ja tapahtumista.

Tarinakartan teho perustuu monipuoliseen tapaan kertoa asioita: interaktiiviset kartat, tekstit kuvat ja ääni tai videot täydentävät toisiaan ja antavat mahdollisuuden tarkastella ympäröiviä ilmiöitä helposti ja visuaalisesti. Erilaisista tilastoista tuotetut vuorovaikutteiset kartat ja niihin liittyvät paikkatietoanalyysit voidaan näin helposti jakaa kaikkien ulottuville joko tietokoneen selaimeen tai mobiiliselaimeen.

Syntyneiden enemmyydestä kuolleiden enemmyyteen

Keskitymme tässä blogissa vain yhteen neljästä ilmassa olevasta pallosta eli luonnolliseen väestönlisäykseen, ja erityisesti syntyvyyteen. Muutos on ollut järisyttävä syntyneitten ja kuolleiden välisessä suhteessa viime vuosikymmenien aikana. Vain yksi sukupolvi sitten, 1980- ja 1990-luvuilla, kahdessa kolmesta kunnasta oli syntyneiden enemmyys. Se peitti pitkään näkyvistä muuttoliikkeen aiheuttamat haasteet lähtö- ja tuloalueilla. Korkea syntyvyys ruokki myös muuttoliikettä kaupunkeihin.

Tilanne muuttui radikaalisti 2010-luvun aikana. 2010-luvulla syntyneiden enemmyys oli totta enää yhdessä kolmesta kunnasta. Korona-aikana 2020-luvulla muutos on ollut vieläkin suurempi: luonnollinen väestönlisäys on ollut positiivista enää yhdessä kuudesta kunnasta.

Kuolleiden enemmyys — tai muuttoliike taivaaseen — on useimmissa kunnissa suurin väestönkehitykseen vaikuttava osatekijä, uusi normaali tästä eteenpäin.

Ensimmäisessä kuviossa on verrattu niin sanotun pyyhkäisykartan avulla luonnollista väestönlisäystä kunnittain vuosina 2010–2021. Olemme jakaneet ajanjakson muutoksen todentamiseksi kahteen kuuden vuoden jaksoon eli vuosiin 2010–2015 ja 2016–2021. Kuntien yhteenlaskettu luonnollinen väestönlisäys oli noin 42 000 henkilöä vielä vuosina 2010–2015, mutta kääntyi noin 37 000 henkilöä negatiiviseksi vuosina 2016–2021.

Syntyneiden lasten määrä ennätyksellisen alhainen

Yksi suurista demografisista muutoksista liittyy elävänä syntyneiden lasten määrään. Vielä 2010-luvun vaihteessa syntyvän ikäluokan koko oli 60 000 lapsen molemmin puolin. Viime vuosina syntyvän ikäluokan koko on vaihdellut 46 000–49 000 lapsen välillä. Vuonna 2019 kokonaishedelmällisyysaste eli kuinka monta lasta naiset synnyttävät keskimäärin elinaikanaan tippui 1,35:een, joka oli koko maan ja Pohjoismaiden 249 vuoden tilastohistorian alhaisin arvo. Vuonna 2022 tiputaan oletettavasti vielä alhaisemmalle tasolle. Tammi-lokakuussa 2022 vain 37 kunnassa oli syntyneiden enemmyys. Vähäistä syntyvien lasten ikäluokkaa onneksi paikkaa maahanmuutto, joka lisää yksittäisen ikäluokan kokoa 10–15 prosentilla vuosien aikana.

Tilanteen demografista haastavuutta lisää sen alueellinen ulottuvuus tai haavoittuvuus. Vaikka kokonaishedelmällisyysaste on alentunut tasaisesti koko maassa 2010-luvulta alkaen ja vaikka kokonaishedelmällisyysaste on perinteisesti alhaisempi suurissa kaupungissa, alueelliset erot kasvavat lasten volyymien kautta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kokonaishedelmällisyysaste on koko maan alhaisimpia, mutta nuorten ja nuorten aikuisten pitkään jatkuneiden muuttovoittojen ansiosta alueella on määrällisesti paljon ”optimaalisessa synnytysiässä olevia naisia”. Pääkaupunkiseutu saa nuorista ikäryhmistä muuttovoittoa niin kotimaasta kuin ulkomailta, joka taas vaikuttaa myönteisesti syntyvien lasten määrään. Helsinki on hyvä esimerkki, sillä kokonaishedelmällisyysaste oli vain 1,24, mutta silti kaupungissa syntyi viime vuonna enemmän lapsia kuin kertaakaan vuoden 1980 jälkeen.

Seutujen (69) kokonaishedelmällisyysasteiden vaihteluväli oli 1,15–2,42 välillä vuosina 2020–2021. Ääripäissä on kaksi Ahvenanmaan seutua. Väestön niin sanotun uusiutumisluvun (2,1) ylitti viisi seutua: Ålands Skärgård, Haapavesi-Siikalatvan, Oulunkaaren, Nivala-Haapajärven ja Pietarsaaren seudut. Vastaavasti kokonaishedelmällisyysluku jäi alle 1,30 tason kuudella seudulla: Maarianhaminan, Pohjois-Lapin, Lappeenrannan, Savonlinnan, Tampereen ja Joensuun seuduilla. Suurista kaupunkiseuduista kokonaishedelmällisyysaste oli korkein Oulun seudulla (1,58). Turun seudun kokonaishedelmällisyysaste oli 1,31, Jyväskylän seudun 1,34, Helsingin seudun 1,35 ja Lahden seudun 1,46.

Joka toinen lapsi on syntynyt korona-aikana neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla

Seuraavassa pyyhkäisykartassa on kuvattu syntyneiden lasten määrää seuduittain perinteisen kartan ja kartogrammin avulla vuonna 2021. Lasten alueellinen keskittyminen tulee hyvin esiin määrällisessä tarkastelussa. Kaikista korona-aikana (2020–2022/M10) elävänä syntyneistä lapsista syntyi Helsingin seudulla 33,6 prosenttia, Tampereen seudulla 8,1 prosenttia, Turun seudulla 6,3 prosenttia ja Oulun seudulla 5,7 prosenttia. Toisin sanoen neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla syntyi korona-aikana jo yli puolet (53,7 %) kaikista elävänä syntyneistä lapsista. (HUOM! Pyyhkäisykartan interaktiivisen version näet tarinakartasta.)

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Kysymys kuuluu, mitä tästä kaikesta seuraa? Kenellekään ei ole tulevaisuuden kristallipalloa, mutta ainakin muutama seikka vaikuttaa todennäköiseltä.

Ensiksi, demografisen neloskierteen haasteisiin ei ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua tai kaiken kääntävää ihmettä, eli alueiden on itse varauduttava ja selviydyttävä väestö- ja ikärakenteen seurauksista. Syntyvyyden kasvu vahvistaisi koko maan ja kaikkien kuntien asemaa, mutta myönteiset vaikutukset tulisivat vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Toiseksi, alueelliset erot luonnollisessa väestönlisäyksessä ja syntyvien lasten määrässä vaikuttavat olevan pikemminkin kasvussa kuin tasoittumassa. Tämä johtaa yhä useamman kunnan väestöllisen haavoittuvuuden lisääntymiseen, ja lisää siten epätasapainoisen aluekehityksen riskiä.

Kolmanneksi, suurten kaupunkiseutujen suhteellinen asema muuhun maahan verrattuna kohentuu edelleen demografisen neloiskierteen ansiosta. Syntyneiden enemmyys jatkuu käytännössä vain suurilla kaupunkiseuduilla ja pistemäisesti muualla maassa. Syntyvien lasten maantiede on kaukana tasapainoisen ideaalin mallista.

Tutustu interaktiiviseen tarinakarttaan

DEMOGRAPHY NEVER SLEEPS! — Suomen demografian suuri käänne