Blogi: Väestöennusteet ovat poliittista dynamiittia

Ruotsi-Suomi julkaisi ensimmäiset väestötilastot vuonna 1755. Tiedot julistettiin kuninkaan toimesta välittömästi salaisiksi. Tilastot osoittivat koruttomasti, kuinka vähän valtakunnassa oli asekuntoisia miehiä. Tiedot salaamalla vältettiin uhkakuva, että ulkomaat näkevät, kuinka heikko Ruotsi-Suomi on sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Väestötilastot ovat olleet siitä lähtien poliittisesti ja alueellisesti tulenarkaa tietoa. Tämä tuli jälleen kerran elävästi mieleen, kun Tilastokeskus julkaisi tänään 30.9 pitkään odotetun alueellisen väestöennusteen. Jos tämä ei herätä päättäjiä väestönkehityksen ja alueellisen eriytymisen tilasta ja haasteista, ei mikään!

Etukäteen oli arvattavissa, että väestöennusteesta tulee synkkä ja karu, kun tiedossa olivat viime vuosien muutostrendit väestönkehityksessä. Silti ennuste yllätti, sillä tuleva väestönkehitys näyttäytyy vielä synkemmältä ja karummalta kuin oli nähtävissä Tilastokeskuksen kansallisessa väestöennusteessa marraskuussa 2018 tai MDI:n tämän vuoden helmikuussa julkaisemassa ennusteessa.

Uudet luvut olivat sanalla sanoen: jäätävät!

Työikäisten määrä syöksyy, heikon kehityksen taustalla alentunut syntyvyys

Suomen väkiluku kasvaa ennusteen mukaan vain hieman vuosien 2019–2040 aikana. Oireellista on, että väestönkehityksen ennakoidaan olevan negatiivista lähes koko 2030-luvun ajan. Kansantalouden näkökulmasta fataaleinta on työikäisen väestön määrän supistuminen muista Pohjoismaista poiketen. Työikäisen väestön ennakoidaan supistuvan noin 111 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Pohjalla on 2010-luvun heikko kehitys, kun työikäisen väestön määrä on supistunut vajaassa vuosikymmenessä noin 120 000 työikäisellä. Yhtälö on haastava, sillä yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa samanaikaisesti noin neljänneksellä vuoteen 2040 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Suomessa on noin 290 000 eläkeikäistä enemmän vuonna 2040 kuin nyt. Eläkeikäisiä on oletusten toteutuessa 46 sataa työikäistä kohden.

Heikon väestönkehityksen taustalla on syntyvyyden aleneminen – tai voidaan ehkä puhua suoraan romahtamisesta. Suomen kokonaishedelmällisyysluku eli kuinka monta lasta keskimäärin nainen synnyttää elinaikanaan, on erittäin matala. Itse asiassa matalin väestöhistoriamme aikana. Koko maan kokonaishedelmällisyysluku oli Tilastokeskuksen vuoden 2019 ennusteessa 1,35, joka tarkoittaa, että nainen synnyttää elinaikanaan keskimäärin 1,35 lasta. Suomen hedelmällisyysaste on jopa Euroopan tasolla erittäin matala erityisesti muihin Pohjoismaihin verrattuna. Suomen hedelmällisyysaste muistuttaakin jatkuessaan enemmän Välimeren maiden hedelmällisyysasteita, ja jää merkittävästi EU:n keskiarvoa heikommaksi.

3 + 7 + 40 kasvavaa aluetta, 15 + 60 + 255 supistuvaa aluetta

Nettosiirtolaisuus on ainoa Suomen väestöä kasvattava tekijä ennustejakson aikana. Huomionarvoista on, että ilman vuosittaista 15 000 henkilön muuttovoittoa kansainvälisestä muuttoliikkeestä Suomen väkiluku supistuisi jo tänä vuonna! Useimmilla alueilla nettomaahanmuutto on ainoa väestönkehityksen dynaaminen eli kasvava osatekijä. Valitettavasti Tilastokeskus ei kuitenkaan erottele maan sisäistä ja kansainvälistä muuttoliikettä ennusteissaan. Alueiden välisten ikärakenne-erojen ja muuttoliikkeiden kohdentumisen johdosta maan sisällä tapahtuu erittäin voimakasta alueellista eriytymistä, polarisaatiota.

Manner-Suomen maakunnista vain kolme kasvaa vuoteen 2040 mennessä: kasvavat maakunnat muodostavat niin sanotun kasvukolmion kärjet. Ylivoimaisesti vahvinta kasvu on Uudellamaalla, jossa väkiluku kasvaa 215 000 asukkaalla eli lähes nykyisen Vantaan kaupungin asukasluvun verran. Pirkanmaan kasvu on myös kohtuullista. Varsinais-Suomessa kasvu on maltillisempaa. Kaikissa muissa Manner-Suomen maakunnissa väestö supistuu: osassa supistuminen on maltillista (esim. Keski-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa), mutta osassa taas erittäin voimakasta (esim. Etelä-Savo, Kainuu, Kymenlaakso). Käytännössä kaikissa maakunnissa negatiivinen luonnollinen väestönlisäys selittää suurimman osan väestön supistumisesta.

Maakuntataso kuitenkin yksinkertaistaa alueellisen eriytymisen kuvaa. Kun tarkastellaan ennustetta seutukuntatasolla, havaitaan kasvavia seutuja löytyvän myös supistuvista maakunnista. Väestö kasvaa ennusteen mukaan seitsemällä Manner-Suomen seudulla: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Rovaniemen ja Kuopion seuduilla.  Kasvavat seudut ovat kaikki väestöpohjaltaan kohtuullisen suuria, oman maakuntansa ja vaikutusalueensa keskuksia sekä korkeakoulukaupunkeja.  Helsingin seudulla väestö kasvaa voimakkaasti, yhteensä 225 000 asukkaalla (lähes nykyisen Tampereen asukasluvun verran). Kasvu on kohtuullisen voimakasta Tampereen (38 400), Turun (21 400) ja Oulun seudulla (16 500). Jyväskylän seudulla kasvu jää edellisiä heikommaksi, sillä väkiluku kasvaa hieman yli 8 000 asukkaalla. Rovaniemen ja erityisesti Kuopion seutu sinnittelevät juuri ja juuri pinnan yläpuolella: esimerkiksi Kuopion väestönlisäys jää ennusteen mukaan vain 101 asukkaaseen vuosien 2019-2040 aikana. Rovaniemen seudulla kasvua on ennusteen mukaan hieman yli 1 000 henkilöä. Väestöennusteen perusteella keskittyminen kohti kaupunkimaisia seutuja on selvää, sillä kaikissa maakunnissa maakuntien ”reuna-alueet” supistuvat voimakkaasti. Lisäksi kasvavilla seuduilla väestönkehitys painottuu vahvasti 2020-lukuun, sillä ennustejakson lopussa kasvaa enää vain Helsingin, Tampereen ja Turun seudun väkiluku.

Kuntataso paljastaa karusti keskittymisen voiman kohti kasvavia keskuksia. Manner-Suomen 295 kunnasta vain 40:n väkiluku kasvaa vuosien 2019–2040 aikana. Lähes kaikki näistä kunnista ovat ns. kasvukeskuksia tai niitä ympäröiviä kehyskuntia. Vahvinta kasvu on pääkaupunkiseudun kunnissa, Tampereella ja Turussa. Suurista ja keskisuurista kaupungeista myös Oulun, Seinäjoen ja Rovaniemen kasvu on varsin voimakasta. Toisaalta taas perinteisistä kasvukeskuksista Kuopion, Vaasan ja Joensuun kasvu jää vähäiseksi, ja 2030-luvun aikana väkiluku supistuu. Kaupunkialueiden ulkopuolella väestö lähes poikkeuksetta supistuu. Positiivisia poikkeuksia ovat esimerkiksi Luoto, Kustavi ja Inari. Kuntien väestöllistä eriytymistä kuvaa myös se, että joka kolmannessa kunnassa (111) väestö vähenee ennusteen mukaan yli viidenneksellä vuoteen 2040 mennessä.

Väestönkasvu säilyy tulevien vuosikymmenien aikana vahvana kaupunkiseuduilla, jotka onnistuvat houkuttelemaan muuttajia suuresta osasta maata ja joihin muuttaa paljon maahanmuuttajia. Eräiden kaupunkiseutujen (esim. Kuopio, Joensuu ja Vaasa) asema on haastavampi, sillä näihin kuntiin muutetaan maantieteellisesti huomattavasti rajatummalta alueelta kuin esimerkiksi Turkuun ja Tampereelle. Väestönkehityksen eriytymisen voimakkuudesta kertoo kuitenkin, että kaikissa maakunnissa edes keskuskaupunki ei enää kasvaisi.

Manner-Suomessa on yhteensä peräti seitsemän maakuntaa, jossa yhdenkään kunnan väkiluku ei kasva ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä.

Onko Suomi Pohjolan Japani?

Alueiden välisestä voimakkaasta eriytymisestä ja väestön keskittymisestä kaupunkiseuduille saatiin jo viitteitä MDI:n väestöennusteen pohjalta. Tilastokeskuksen vuoden 2019 ennusteessa alueiden välinen polarisaatio on kuitenkin vielä tätäkin suurempaa. Maan sisällä on syntymässä toisistaan erittäin merkittävästi poikkeavia toimintaympäristöjä: positiivisen kasvun ääripäässä Manner-Suomessa Sipoo, jossa väkiluku kasvaa lähes neljänneksellä, kun taas negatiivisessa ääripäässä on kuntia, joiden väkiluku laskee yli kolmanneksella. Ikärakenteessa muutokset näkyvät vielä tätäkin haastavampina, sillä ennusteen mukaan on 16 sellaista kuntaa vuonna 2040, joissa asuu yli 100 eläkeikäistä 100 työikäistä kohden. Koko maan kehitys näyttäytyy erittäin haastavana, vaikka tästäkin saatiin jo vihiä Tilastokeskuksen vuoden 2018 koko maan ennusteessa: väestönkehitys pysähtyy 2030-luvulle tultaessa ja kääntyy tämän jälkeen laskuun. Erityisesti supistuva työvoima ja kasvava eläkeikäisten määrä luo haastavan yhtälön.

Onko Suomesta tulossa 2030-luvulla väestönkehityksen näkökulmasta Pohjolan Japani, jossa väestö supistuu ja huoltosuhde heikkenee? Japanista on tullut tämän johdosta maailman velkaisin valtio suhteessa bruttokansantuotteeseen – velkaa Japanilta löytyy yli kaksi kertaa BKT:n verran. Tämän välttämiseksi olisi tärkeää alkaa etsimään ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin ennen kuin on liian myöhäistä.