Blogi: Työttömyystilastot paljastavat Suomen kahtiajaon

Uuden hallituskauden käynnistyttyä julkisuudessa on jatkunut kiivaana keskustelu oikeanlaisista keinoista työllisyysasteen nostamiseksi. Työttömien aktivoimiseksi viime vuosina käytetyistä määräaikaishaastatteluista sekä surullisen kuuluisasta aktiivimallista on väitelty julkisesti jo pitkään. Vähemmän huomioita ja keskustelua on käyty työttömyyden alueellisista eroista, jotka Suomen sisällä ovat tietyissä tapauksissa merkittävän suuria ja melko pysyviä. Teimme lyhyen katsauksen kevään 2019 alueellisista eroista työttömyyden kokonaistilanteen suhteen.

Työttömyys jakaa maan kahtia

Työttömyyden alueellinen tarkastelu tuo esille jakolinjan Etelä- ja Länsi-Suomen pääsääntöisesti myönteisen (poikkeuksena Satakunta) ja Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomen kielteisen tilanteen välillä. Jako on niin selkeä, että se nostaa väkisinkin esille kysymyksiä aluepolitiikan merkityksestä työttömyyden vähentämisessä.

Tarkastelussamme huomioitiin tilanne toukokuussa 2019, ennen kesäloma-ajan tyypillistä kausivaihtelua. Tilastoista katsottiin työttömien osuutta työvoimasta, nuorten alle 25-vuotiaiden ja yli 50-vuotiaiden työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä, osatyökykyisten osuutta työvoimasta sekä avointen ja uusien työpaikkojen suhdelukua työttömien määrään.

Laskimme Työnvälitystilaston aineistoilla työttömyyden kokonaistilanteesta kertovan indikaattorin. Indikaattori muodostettiin siten, että jokainen maakunta asetettiin järjestykseen sijoittumisensa mukaan jokaisen muuttujan osalta. Heikoimman arvon saanut maakunta sai vertailussa 18 pistettä ja parhaiten sijoittunut yhden pisteen. Lopuksi pisteet laskettiin yhteen ja asetettiin kokonaispisteiden mukaiseen järjestykseen. Täten paljon pisteitä saaneessa maakunnassa kokonaistilanne työttömyyden suhteen on heikko ja vähän pisteitä saaneessa maakunnassa hyvä. Pisteytys paljastaa melko tarkan jaon Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomen ja Länsi- ja Etelä-Suomen osalta. Poikkeuksena on Satakunta, jossa tilannetta huonontaa avointen ja uusien työpaikkojen vähäinen määrä. Katsoimme samat lukemat myös vuodelle 2013, jolloin sama asetelma on ollut lähes sama. Viimeisen kuuden vuoden aikana asemiaan on kohentanut Keski-Suomi, Lappi, Kainuu ja Pirkanmaa. Tilanne on vastaavasti heikentynyt Kymenlaaksossa, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa.

Vaihteluvälit alueiden kesken

Keväällä 2019 työttömien osuus työvoimasta vaihteli eri maakuntien välillä noin 12 ja 5 prosentin välillä. Työttömyys oli suurinta Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä ja Lapissa (12–11 %) ja pienintä Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla (7–6 %).

Nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömyys suhteutettuna alle 25-vuotiaiden työvoimaan vaihteli jopa 18 prosentin osuudesta vain noin 6 prosentin osuuteen. Suurinta se oli Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa (18–16 %) ja vähäisintä Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa (6–10 %). Ikääntyneiden työnhakijoiden eli yli 50-vuotiaiden työttömien määrä suhteutettiin koko työvoimaan, ja vaihteluväli oli viiden ja kahden prosentin välillä. Eniten heitä oli Pohjois-Karjalassa, Lapissa ja Päijät-Hämeessä, kaikissa noin 5 % ja vähiten Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, joissa heitä oli noin 2 %. Väestön ikäjakaumatarkastelu osoittaa, että alueilla, joilla on paljon ikääntyneitä työttömiä, ei ole korostuneen paljon ikääntynyttä väestöä.

Tarjolla olevien työpaikkojen määrä

Kun kaikkien toukokuussa 2019 avoinna olevien työpaikkojen määrä suhteutettiin työttömien määrään, suhdeluku vaihteli 0,4 ja 0,1 työpaikan välillä per työtön. Heikoin suhdeluku on Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa (0,11–0,15 työpaikkaa per työtön). Eniten työpaikkoja per työtön oli tarjolla Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa sekä Varsinais-Suomessa (0,3–0,4 työpaikkaa per työtön). Pohjois-Karjalassa oli toukokuussa 2019 noin 1000 avointa työpaikkaa noin 8800 työtöntä kohden ja Etelä-Pohjanmaalla vastaavat luvut olivat noin 2300 työpaikkaa noin 5200 työtöntä kohden.

Poikkeus sääntöön

Työttömyystilastoissa toistuvat Itä- ja Pohjois-Suomen heikompi ja Etelä- ja Länsi-Suomen parempi tilanne. Sääntöön on kuitenkin poikkeus ja se tulee esille, kun tarkastellaan pitkäaikaistyöttömyyttä.

Pitkäaikaistyöttömyyden osuus vaihtelee eri alueiden kesken jopa noin 32 ja 15 prosentin välillä. Eniten pitkäaikaistyöttömiä toukokuussa 2019 oli Uudellamaalla, Pohjois-Savossa sekä Päijät-Hämeessä (32–31 %) ja vähiten Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa ja Etelä-Karjalassa (15–20 %). Vaikka aiemmin esitetyissä työttömyystilastoissa Pohjois-Karjala esiintyy usein huonoimpien joukossa, on siellä pitkäaikaistyöttömyyden osuus silti vain noin 27 % eli vähemmän kuin esimerkiksi Uudellamaalla. Pitkäaikaistyöttömyys onkin aiemmassa tutkimuksessa esitetty olevan pääsääntöisesti isojen kaupunkien ongelma.

Mitä työttömyyden alueelliset erot merkitsevät?

Työttömyyden suuret alueelliset erot tuovat esille sen, että työttömyyttä tulisi käsitellä myös alueellisena, ei vain yksilön ongelmana. Työttömyyden vähentämiseen tähtäävät keinot ovat tällä hetkellä pitkälti yksilön omaan tilanteeseen puuttuvia ja paikoin jopa yksilöä syyllistäviä. Nykyhallitus on suunnitellut työttömyyden vähentämisen keinoina saatavilla olevien palveluiden parantamista. Palveluiden parantamista toki tarvitaan, mutta se ei muuta isoja alueellisia eroja työssäkäyntialueiden kesken. Jos yhtä avointa työpaikkaa kohden on toisella alueella kahdeksan työtöntä ja toisella alueella kaksi tai kolme työtöntä, on ero niin suuri, ettei sitä voida kuroa kiinni yksinomaan työttömien palveluita kehittämällä. Alueellinen tarkastelu työttömyystilastojen osalta tuo esille sen, että alueellisille ohjelmille ja kohdennetuille toimille on perusteltua tarvetta, vaikka niitä tyypillisesti kartetaankin tasapuolisuuden nimissä.