Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?

Juupajoen koululaisten kuvitusta. Kuva: Kirsi Siltanen.

Pirkanmaalla sijaitseva Juupajoki on yksi Suomen 208:sta kunnasta, joissa koululaisten määrä vähenee merkittävästi. 1708 asukkaan kunnassa laadukas perusopetus on ollut sydämen asia: siihen on panostettu niin pienillä luokkakoilla, maistuvalla lähiruoalla kuin lakisääteistä lyhyemmällä koulukuljetusrajalla. Tulevaisuus näyttää kuitenkin haasteelliselta. Vaikka kunnassa on vireä elinkeinoelämä ja sijainti lähellä Tampereen seudun kasvua on eduksi, tulevaisuus silti haastaa. Miten ratkotaan koululaisten määrän vähenemisen, kuntatalouden yleisen heikkenemisen ja perusopetuksen järjestämisen edellytysten kokonaisuus tavalla, joka on lasten edun, perheiden hyvinvoinnin, henkilökunnan työn ja kunnan elinvoiman kannalta paras? 

Skididialogilla kuulemisesta kuuntelemiseen

Mitä mieltä ovat lapset kunnan perusopetuksen tulevaisuudesta, mikä heille on koulussa tärkeää ja mitä seikkoja he liittävät koulunsa tulevaisuuteen? Näihin kysymyksiin Juupajoella tartuttiin Skididialogin keinoin. Skididialogi on Lahden kaupungin kehittämä lasten ja nuorten dialogimenetelmä, joka pohjautuu Erätauko-dialogimenetelmään.

Juupajoella dialogiin osallistui 4.–9.-luokkalaisia lapsia ja nuoria, kunnan päätöksentekijöitä sekä koulun henkilökuntaa. Dialogissa olennaista on juuri osallistujien moninaisuus: vaikka keskiössä ovat lapset ja heidän äänensä, on olennaista, että keskusteluun osallistuu myös avoimia, kuuntelevia ja omia kokemuksiaan jakavia aikuisia eri rooleista. Vasta näin syntyy dialogin arvo, joka on näkökulmien ja ymmärryksen laajeneminen.  

Dialogi harjoittaa ennen kaikkea kuuntelemisen taitoa. Vaikka aikuisetkin toivat mukaan kokemuksia omista lapsuuksistaan, tärkeintä oli kuunnella, millaista on toisten arki ja todellisuus. Myös lapsia ja nuoria itseään yllätti heidän kokemustensa erilaisuus. Oivalluksia ei tapahtunut vain lasten ja aikuisten, vaan myös lasten ja nuorten itsensä kesken.  

Dialogi harjoittaa ennen kaikkea kuuntelemisen taitoa. Vaikka aikuisetkin toivat mukaan kokemuksia omista lapsuuksistaan, tärkeintä oli kuunnella, millaista on toisten arki ja todellisuus.

Lapsille ja nuorille tärkeää on yhteisöllisyys ja kaverit

Dialogin johdannossa avattiin lapsille ja nuorille tulevaisuuden näkymiä ja päätöksenteon lähtökohtia. Heille esitettiin samoja lähtötietoja kuin aikuisillekin, mutta tiivistetymmin ja kuvitetusti. Keskustelun aiheet esitettiin kuitenkin arkisen kokemuksen tasolla: Mitkä asiat ovat koulussa tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia? 

Juupajoen lapsille ja nuorille tärkeää oli, että kaikilla on hauskaa: kavereita, yhteisöllisyyttä ja yhteisiä tempauksia, jotka tuovat kaikki yhteen. Myös osaavat opettajat ja monipuolinen opiskelu nousi tärkeäksi heti keskustelun ensimetreillä. Myös mielekäs välituntitekeminen ja kivat, riittävän lämpimät ja viihtyisät tilat olivat lapsille tärkeitä.

Pienet luokkakoot olivat lapsille ja nuorille tärkeitä, mutta sillekin on rajansa. Kymmenen lapsen luokalla ei saa pallopelejä aikaiseksi, eikä vaihdettua kaveria ryhmätöissä. Pieni ryhmä ei siis aina ole lapsen etu, varsinkaan jos se tarkoittaa vaikeuksia pitää kiinni pätevistä opettajista ja monipuolisesta, kehittyvästä opetuksesta. Samoin opettajat näkivät, että alle 12 lapsen ryhmä tuottaa jo opettamiseen haasteita.  

Kymmenen lapsen luokalla ei saa pallopelejä aikaiseksi, eikä vaihdettua kaveria ryhmätöissä.

Keskustelu tuotti oivalluksia. Ehkä suurin oivallus oli koululaisten arkinen todellisuus, joka ei palaudu aikuisten pohdintoihin ”omasta” koulusta ja kunnan elinvoimasta. Yhteisöllisyys ja kaverit ovat tärkeitä mittakaavasta riippumatta, koulukuljetusten melu ja pitkät päivät väsyttävät, samanmittaisina toistuvat koulupäivät eivät tuo arkeen vaihtelua ja mahdollisuutta nukkua edes joskus pidempään. Ihan kohtuullisia vaatimuksia, eikö totta?