Blogi: Onko käynnissä keskisuurten kaupunkien renessanssi?

Katkaiseeko koronapandemia kaupungistumisen pitkään jatkuneen trendin? Tätä pohdin itsekin blogissani heti kriisin alkuvaiheessa maaliskuussa 2020. Tuolloin arveltiin yleisesti, että pandemia on tilapäinen häiriö, joka on ohi muutamassa kuukaudessa. Kaupungistumiseen näytti tulevan särö, mutta tällä ei katsottu olevan vaikutusta pidemmän ajan valtavirtaan.

Nyt ymmärrämme, että covid-19-virus on tullut jäädäkseen, ja sen kanssa on opittava elämään. Ihmisten välisten kontaktien välttäminen on edelleen taudin leviämisen eston kannalta olennaista. Tämä näkyy erityisesti kaupunkien keskustoissa, joiden idea perustuu juuri ihmisten ja toimintojen tihentymiseen. Suomessa kaupungistumisen luonne on muuttunut kahdessa vuodessa aivan ratkaisevasti. Pääkaupunkiseutu kärsii historiallisen suurta muuttotappiota kotimaisessa muuttoliikkeessä. Vastaavasti monet keskisuuren kaupungit ja kehyskunnat ovat nyt voittajia. Timo ja Rasmus Aron oheinen kuva kertoo paljon.

Onko edelleen kysymys tilapäisestä häiriöstä, vai muuttaako Suomen aluekehitys muotoaan pysyvämmin? 2010-luvun kaupungistuminen tarkoitti suurten kaupunkien kasvua: neljä suurinta kaupunkiseutua ottivat siitä suurimman osan, muille jäi vain rippeitä. Monet keskisuuret kaupungit menettivät väestöään.

2020-luvun kehityskuva näyttää aivan toiselta. Suurimmista kaupungeista Tampere, Kuopio ja Oulu ovat säilyttäneet vetovoimansa maassamuutossa. Samalla useat keskisuuret kaupungit ovat vahvistaneet asemiaan merkittävästi, esimerkkeinä Joensuu, Rovaniemi, Hämeenlinna, Porvoo ja Hyvinkää. Seinäjoki porskuttaa edelleen, ja myös Pori ja Savonlinna ovat nousseet plussalle.

Toki pääkaupunkiseutu kasvaa edelleen syntyneiden enemmyyden ja ulkomaisen muuttovoiton ansioista, mutta lukemat ovat paljon vaatimattomampia kuin mihin viime vuosikymmenellä totuttiin.

Miten keskisuuret kaupungit aikovat hyödyntää muuttuneen tilanteen?

Kaupunkipolitiikka nousi Suomessa uudella tavalla keskusteluun vuonna 2017, kun Helsinki siirtyi pormestarimalliin. Syntyi yli 50 000 asukkaan kaupunkien C21-ryhmä, joka jatkaa edelleen toimintaansa. Ryhmä on kuitenkin kirjava ja epäyhtenäinen. Suurimmat kuusi kaupunkia pitävät tiivistä yhteyttä sixpack-konseptin puitteissa, ja kolme seuraavaksi suurinta (Jyväskylä, Kuopio, Lahti) ovat aktivoituneet MAL-sopimuskaupunkeina. Toisaalla seutukaupunkien verkosto on aktivoitunut valtiovallan suuntaan tuloksena muun muassa kansallinen seutukaupunkiohjelma. Keskisuuret kaupungit (n. 40 000–100 000 asukasta) näyttäytyvät edunvalvonnan väliinputoajina.

Kaupungistumisen kenties pysyvämpikin suunnanmuutos tarjoaa keskisuurille kaupungeille oivan tilaisuuden pohtia yhdessä vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan. Keskisuurilla voisi olla uutta rakentavaa annettavaa myös kansallisen kaupunkipolitiikan sisältöihin. MDI:n piirissä olemme viritelleet yhteistä kehitysalustaa keskisuuria palvelevan kaupunkipolitiikan tiekartan laatimiseksi vuoden 2022 aikana.

Kaupungit ovat itse oman onnensa seppiä, ja tämän tiedostaminen on selvästi havaittavissa monissa tuoreissa kaupunkistrategioissa. Kaupunkien päättäjien ongelmana on, että isot akuutit muutokset, kuten sote-uudistus, pandemian hallinta ja TE-palvelujen uudelleenorganisointi, luovat kunnallistalouteen epävarmuutta sekä vaativat johdolta runsaasti huomiota. Aikaa ja harrastusta pidemmän aikavälin strategisiin pohdintoihin ja linjauksiin on jäänyt vähemmän. MDI:n tiekarttaprosessi pyrkii tarjoamaan tilaa luovalle strategiselle ajattelulle ja keskisuurten kaupunkien yhteiselle oppimiselle.

Millaisia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo keskisuurille kaupungeille?

Pandemia on aiheuttanut muutoksen asumispreferensseihin. Lisätila asunnon sisällä ja väljyys ulkopuolella ovat korostuneet. Etätyön valtavirtaistuminen lisää ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Asumispolitiikka ja maankäytön ratkaisut nousevat keskisuurten kaupunkien toiminnan keskiöön. Asunnonostajien ja asuntosijoittajien käyttäytyminen ovat avainasemassa, joten asuntomarkkina-analyysille on nyt tarvetta. Esimerkiksi Hämeenlinna aikoo aktiivisesti hyödyntää sijaintiaan Helsingin ja Tampereen työmarkkinoiden vaikutuspiirissä.

Menestyvät yritykset ja työpaikkakehitys luovat tietysti perustan kaupunkien pidemmän aikavälin vetovoimalle. Keskisuurten kaupunkien joukossa on havaittavissa monia rohkeita ja lupaavia elinkeinopoliittisia avauksia. Esimerkiksi Lappeenranta aikoo profiloitua vihreän siirtymän kärkikaupunkina yhdessä LUT-yliopiston ja paikallisten yritysten kanssa, Kotkan-Haminan seudulla on jo merkittäviä näyttöjä digi- ja akkuteollisuuden alueena ja Rovaniemi jatkaa pitkäjännitteistä ja onnistunutta profiloitumistaan maailmanluokan matkailukaupunkina.

Sote-taakan siirtyminen hyvinvointialueille muuttaa merkittävästi kaupunkien toiminnan painopistettä. Koulutuksen elintärkeä rooli korostuu etenkin keskisuurissa kaupungeissa, joilla on kykyä hoitaa asioita itsenäisesti. Varsinainen jokerikortti voisi olla taide- ja kulttuuripolitiikka, joka on talousahdingossa jäänyt monissa kaupungeissa katveeseen. Arvioni mukaan nyt olisi paikka auki Suomen johtavalle taidekaupungille, joka ottaisi lumovoimapolitiikkansa keskiöön tämän käyttämättömän kortin. Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulu voisi tarjota hyvää vetoapua.

MDI toivottaa keskisuuret kaupungit mukaan yhteisiin kaupunkipolitiikan talkoisiin!