Blogi: Naisten tietotyö maaseudulla – utopiaa, unelmaa vai toteutumatonta potentiaalia?

Tietotyö on yhä kaupunkialueiden ilmiö

Tilastojen mukaan tietotyö on kaupungistunut viime vuosikymmenen aikana. Tietotyöpaikkoja sekä tietotyöläisiä on eniten kaupunkialueilla, erityisesti suurimmissa kaupungeissa ja etenkin näiden sisemmällä kaupunkialueella. Maaseudulla tietotyö on yleisintä kaupungin läheisellä maaseudulla. Tietotyö näkyy siis renkaina kaupunkien ympärillä, ei tasaisena peittona läpi maan. Tietotyö keskittyy kaupunkeihin erityisesti runsaslukuisen ja koulutetun työvoiman,  elinkeinorakenteen sekä erikoistuneiden yritysten yliopistojen ja tutkimuslaitoksien ja niiden verkostoitumisen vuoksi.

Etätyötä tehdään erityisesti kaupungeissa sekä kaupunkien kehysalueilla. Koska tietotyö mahdollistaa etätyön tekemisen, on luonnollista, että etätyötä tehdään eniten niillä alueilla, joiden toimialarakenteessa painottuvat etätöihin soveltuvat toimialat kuten hallinto- ja tukipalvelu­t, informaatio ja viestintä sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Etätyö ei siis irrota työtä sijainnista ja alueellisista toimialarakenteista, vaan hajauttaa ihmisten sijoittumista kaupunkien ja kaupunkiseutujen sisällä.

Maaseudulla koulutus on tärkein tietotyöala tilastollisesti katsottuna. Sen merkitys on vähentynyt viime vuosina sekä maaseudun työllisten määrän laskun vuoksi että koulutuksen keskittymisen vuoksi. Ikäluokkien pieneneminen, kouluverkon harventuminen sekä toisen ja korkea-asteen koulutuksen keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin näkyy myös maaseudun tietotyön tilastoissa. 

Tietotyötä tekevien naisten osuus kaikista työllisistä maaseutualueilla on vähentynyt vuosina 2007-2018, kun taas tietotyön merkitys kaupunkialueilla on kasvanut huomattavasti. Tietotyötä tekevien naisten määrä kartalla näyttää kaupunkialueiden tärkeyden. Samalla se kuitenkin osoittaa, että yksittäisillä työnantajilla on merkitystä paikallisen tietotyön keskittyminä (esim. Luonnonvarakeskuksen yksikkö Jokioisilla). Maaseudun yrityksillä ja organisaatioilla, samoin kuin maaseudun läheisten kaupunkien ja kuntien tietotyöpaikkojen tarjonnalla on keskeinen vaikutus maaseudun tietotyön yleisyyteen. Vaikka arkinen työ olisikin pitkälti paikkariippumatonta, tietotyön mahdollisuuksia punnitessa on tarkasteltava laajemmin työn ja työelämän edellytyksiä. 

Naisten tietotyö maaseudulla – rakenteet, asenteet sekä työmahdollisuudet ratkaisevat

MDI:n toteuttaman UUTTU-hankkeen tulosten perusteella voidaan todeta, että maaseutu ja kaupunki eivät arkisella tasolla eroa tietotyön tekemisen ympäristönä, sillä tietotyön sisällöt ja työn tekemisen tavat ovat samanlaisia. Tietotyöhön tarvitaan infrastruktuuria (hyvä internet-yhteys sekä ergonomiset työtilat). Maaseudun ja kaupungin erot syntyvät arkea laajemmalla tasolla. Erityisesti uramahdollisuudet sekä yleisesti arkeen ja elämään liittyvät tekijät muovaavat myös tietotyöläisten asuinpaikkavalintoja.  

Naisten tietotyön yleistymistä maaseudulla hidastavat niin rakenteelliset ja työmahdollisuuksiin liittyvät tekijät kuin asenteetkin. Maaseudun koulutus- ja elinkeinorakenne haastavat tietotyön kehittämistä, sillä naisille tyypillisten alojen koulutusmahdollisuuksia, koulutusta vastaavia työpaikkoja sekä tietotyön aloituspaikkoja on maaseudulla vähän. Lisäksi työnantajien käytännöt vaikuttavat suuresti etätyön ja paikkariippumattoman työn mahdollisuuksiin: uramahdollisuudet riippuvat myös työsuhteiden ja työnantajan käytäntöjen jatkuvuudesta. Tietotyöläisten muuttopäätöksiin liittyy myös henkilökohtaisia seikkoja, jotka liittyvät kuntien veto- ja pitovoimaan (esim. asuntotarjonta, harrastusmahdollisuudet ja kulttuuri) sekä henkilökohtaisiin ja ammatillisiin verkostoihin. Esimerkiksi epävarmassa työtilanteessa turvallisempaa on pysytellä työpaikkojen ja verkostojen äärellä.

Naisten tietotyötä jarruttavat yleisesti myös laajat rakenteelliset tekijät, kuten Suomessa voimakas koulutuksen ja työurien sukupuolisegregaatio. Työpaikkojen jakautuminen “naisten ja miesten töiksi” vaikuttavat niin asenteisiin, koulutusvalintoihin kuin myöhemmin työelämään. Tätä ei edesauta se, että kuntien ja alueiden kehittäminen on pääosin sukupuolisokeaa. Investointien ja muiden elinvoimatoimien koetaan olevan sukupuolineutraaleja, vaikka niillä on käytännössä laajoja sukupuolivaikutuksia. Vahvuuksia vahvistamalla, esimerkiksi investoimalla alueella vahvaan teollisuuteen, luodaan usein segregaation näkökulmasta rajallisia työmarkkinoita ilman pohdintaa siitä, kenelle työpaikkoja luodaan kunhan vain alueelle saadaan työpaikkoja. 

Lisää tietoa ja analyysiä elinvoimapolitiikan vaikutuksista valmistelun tueksi

UUTTU-hankkeen suosituksina onkin, että ihmisvaikutusten tunnistaminen ja arviointi tulee ottaa osaksi myös elinvoimapolitiikkaa. Näin politiikkatoimien sukupuolivaikutukset voidaan tehdä näkyväksi jo kauan ennen kuin ne paljastuvat karulla tavalla väestörakenne-  ja työvoimatilastoista. Ihmisvaikutusten arvioinnilla voi selventää jo ennakoiden, kuka  kehittämistoimista hyötyy ja kenelle uusia toimia tulisi kohdentaa. Lisäksi valtiolta, alueilta sekä kuntien elinkeinotoimijoilta tarvitaan vahvempaa otetta naisyrittäjyyden edistämiseen, tukemiseen ja kehittämiseen. Paikallisen laajakaistainfrastruktuurin ja etätyötilojen perustamisen lisäksi tarvitaan maaseudun elinkeinorakenteen kehittämistä, jotta tietotalous ylipäätänsä kehittyy maaseudulla. Etätyöhon nojaava strategia ei näytä tietotyön kohdalla realistiselta vaan tarvitaan paikallisia kehittämistoimia. Maaseudun koulutusmahdollisuuksien parantamisen ja koulutuksen sukupuolisegregaation lisäksi naisten tietotyötä maaseudulla voidaan tukea kehittämällä työn tekemisen käytäntöjä, ammatillisia verkostoja sekä työelämän joustavuutta. Tähän tarvitaan laajempaa näkemystä sekä useiden valtakunnan tason toimijoiden yhteistyötä sekä yksittäisten työnantajien käytäntöjen muutosta.