Blogi: Korona muutti kaupunkipolitiikan agendan

Kaupunkipolitiikaksi kutsutaan politiikan alaa, joka kohdistuu kaupungeille ominaisiin erityisongelmiin. Koronavirus tarttuu läheisessä fyysisessä vuorovaikutuksessa, joka on ominaista juuri kaupungeille. Koronan torjumiseksi asetetut rajoitukset ovat isku suoraan kaupungin idean ytimeen. On kysymys kaupunkispesifistä ilmiöstä, joka epäilemättä vaikuttaa kaupunkipolitiikan prioriteetteihin. Mutta miten? Tätä olemme kevään ja kesän aikana MDI:ssä pohtineet yhdessä toimeksiantajamme Kuntaliiton kanssa.

Kirjoitin jo maaliskuussa blogin, jossa arvelin koronarajoitusten hidastavan kaupungistumista merkittävästi. Nyt vuoden 2020 toisen neljänneksen tilastojen pohjalta on nähtävissä, että kaupungistumiseen on tullut vähintään merkittävä särö. Keväällä kuviteltiin, että pandemia on äkkiä ohi menevä poikkeustila. Viime viikkoina on osoittautunut, että kysymys on sangen sitkeästä ilmiöstä, joka säätelee käyttäytymistämme vuosikausia. Vaikutukset kaupungistumiseen ja etenkin suuriin kaupunkeihin tulevat olemaan massiivisia myös Suomessa.

Tilannekuva

Ihmisiä yhteen tuovat matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alat ovat kokeneet äkkipysäyksen, ja monien yritysten liikevaihto on romahtanut. Kurimus koskee Lapin ohella erityisesti metropolialuetta, jossa kansainvälinen lento- ja laivaliikenne sekä liikematkailu ovat merkittäviä työllistäjiä. Koronaefekti näkyy selvästi kesäkuun työttömyystilastoissa. Vantaalla työttömyysaste (mukana lomautetut) ponnahti yli 20 prosentin. Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän työttömyysaste nousi edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna (kuva). Mainittuja kaupunkielinkeinoja koskevat rajoitukset jatkuvat kenties pitkäänkin; esimerkiksi Finnair arvioi, että paluu edes lähelle normaalia kestää kolmisen vuotta.

Kuvassa on työttömyysasteen muutos kaupungeittain kesäkuusta 2019 kesäkuuhun 2020.
*Muu seutu sisältää kaikki viralliseen seutukuntaan kuuluvat kunnat, paitsi keskuskaupungin. **Helsingin muu seutu ei sisällä Helsinkiä, Espoota tai Vantaata, jotka ovat osa samaa seutua.

Töiden loppuminen, tapahtumien puute ja kontaktien välttely näkyvät selvästi uusimmissa muuttoliiketilastoissa. Keskuskaupunkien muuttovoitto maassamuutossa on pienentynyt ratkaisevasti tai kääntynyt muuttotappioksi. Suurten kaupunkiseutujen kehyskunnat ovat olleet voittajia, samoin eräät pienemmät kaupungit suurten lähistöllä kuten Porvoo ja Hämeenlinna. Yllättäen ulkomaista muuttovoittoa on edelleen tullut, vaikka rajat ovat lähes kiinni. Kysymys lienee pidempään ulkomailla olleiden suomalaisten paluusta. Ulkomainen muuttovoitto on ollut mm. Turun ja Helsingin seutujen merkittävä kasvutekijä 2010-luvulla. Sen voi ennustaa olevan nyt ohi muutamaksi vuodeksi. Kaupungistuminen Suomessa toki jatkuu, mutta aiempaa enemmän syntyneiden enemmyyden varassa. Vastaavasti pieni muuttovoitto ei riitä kääntämään väestömäärää kasvuun paikkakunnilla, joissa vallitsee huomattava kuolleiden enemmyys.

Asuntomarkkinat ovat toistaiseksi säästyneet suurilta mullistuksilta. Asuntokauppojen määrä ja asuntolainojen kysyntä ovat palautuneet lähes normaaleiksi, ja hintataso on pysynyt vakaana.  Vuokra-asuntomarkkinoilla pienten asuntojen kysyntä on vähentynyt, mikä näkyy vuokrien laskuna uusissa sopimuksissa jopa Helsingissä. Kuten Hypon markkinakatsauksessa (22.8.2020) todetaan, tulee olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä, miten opiskelijat käyttäytyvät syksyllä. Katsauksen mukaan pienten yliopistokaupunkien markkinat uhkaavat jäädä vaisuiksi esimerkiksi Vaasassa, Joensuussa ja Lappeenrannassa. Kokonaisuutena rakennusala toimii kuitenkin edelleen yllättävän vakaasti. Volyymi on kuitenkin kääntynyt laskuun ja uhkaa supistua merkittävästi jo ensi vuonna.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on keskeinen osa kaupunkipolitiikkaa. Liikenteen päästöt aiotaan puolittaa 20-luvulla, ja tämä edellyttää merkittävää siirtymää yksityisautoilusta kevyen- ja joukkoliikenteen pariin. Tässä suhteessa koronapandemian vaikutus on ollut dramaattinen ja erittäin huolestuttava. Joukkoliikennettä on erikseen kehotettu välttämään. Oman auto tuntuu nyt peltikuorineen kovin houkuttelevalta, ja monet työnantajat myös avoimesti tukevat yksityisauton käyttöä.

HSL on raportoinut matkustajamäärien toipuneen kevään romahduksesta siten, että käyttäjiä on elokuussa jo noin 70 prosenttia normaalista. Lipputulojen väheneminen tuo kuluvan vuoden tuloihin silti yli 100 miljoonan euron aukon. Tilanne on samansuuntainen muidenkin suurten kaupunkiseutujen tilaajapohjaisessa joukkoliikenteessä. Uhkana on tarjonnan supistaminen ja/tai lipun hintojen korotus, ja sitä kautta joukkoliikenteen suosion pysyvä lasku. Epäilemättä vakava kaupunkispesifi ongelma, joka vaatii myös valtiovallalta erityistoimia.

Kaupunkipolitiikan agendan päivitys

Miten kaupunkipolitiikassa pitäisi nyt reagoida? MDI on nostanut Suomen Kuntaliiton tilaamassa raportissa esiin neljä ajankohtaista teemaa.

  1. Kaupunkien investointikyvyn vahvistaminen

Valtiollisen kaupunkipolitiikan ajankohtaisin tehtävä on talousahdingossa olevien kaupunkien toimintakyvyn turvaaminen siten, että kaupungeilla on kykyä vuosina 2021–22 tarvittaviin elvyttäviin investointeihin. Investoinneilla luodaan edellytyksiä asuntotuotannolle ja päästöjä vähentävälle liikkumiselle erityisesti raiteilla, mutta myös pyöräilyn ja kävelyn olosuhteita ja vetovoimaa on kohennettava.

  1. Julkisen liikenteen pelastusohjelma

On välitön tarve estää joukkoliikenteen palvelutason heikentyminen. Tilanne on akuutti jo tänä syksynä. Tarvitaan välittömästi tuntuva kansallinen joukkoliikenteen pelastusohjelma, johon valtiovalta ja kaupungit sitoutuvat.

  1. Sosiaalisen eheyden turvaaminen

Suuriin kaupunkeihin kohdistuva suurtyöttömyys uhkaa pitkittyessään lisätä kaupunkiköyhyyttä, syrjäytymistä ja segregaatiota. Työmarkkinoilla ovat nyt erityisen uhanalaisia nuoret vastavalmistuneet ja äskettäin työelämään integroituneet maahanmuuttajat. Suomessa on vielä mahdollista ehkäistä ns. Mälmö-ilmiö eli vakavien sosiaalisten turvattomuusongelmien rantautuminen suuriin kaupunkeihimme. Siksi on ryhdyttävä välittömästi valmistelemaan segregaation vastaista kansallista ohjelmaa.

  1. Kaupunkilaisten luovuuden vapauttaminen

Kaupunkilaisten oma aktiivisuus, kaupunkiyhteisöjen spontaani yhteisöllinen ja yleishyödyllinen toiminta, tulee olemaan ratkaisevassa asemassa koronakriisin voittamisessa. Kaupunkien tehtävänä on tarjota tapahtumajärjestäjille, omaehtoisesti toimiville kaupunkiaktivisteille ja innovatiivisille taiteilijoille ja yrittäjille mahdollisuuksia ja kannusteita. Valtiovallan ohjeista tapahtumille tulee selkeyttää yhteistyössä esimerkiksi Tapahtumateollisuus ry:n kanssa.

Kirjoittaja

Eero Holstila on kokenut kaupunkipolitiikan neuvonantaja.