EU rakensi kesällä 750 miljardin euron elpymispaketin koronakriisin aiheuttaman talousalhon oikaisemiseen. Samalla päätettiin EU:n tulevien vuosien (2021–2027) rahoituskehyksestä. Elpymisvälineestä Suomi tulee saamaan vuosien 2021–2023 aikana noin 2,33 miljardia euroa, joilla maan talous yritetään kääntää kestävän kasvun tielle. Kun muiden välineiden kautta kanavoituva rahoitus lasketaan mukaan, potti kasvaa yli 3 miljardiin.
Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö organisoivat pikavauhdilla maakuntakiertueen, jonka aikana esiteltiin EU:n elpymispakettia ja sen elpymisväline RRF:ää (recovery and resilience facility) ja kerättiin alueilta ideoita rahoituksen järkevälle käytölle. Hallitus päätti budjettiriihessään 16.9. RRF:n painopisteistä ja ensimmäinen maakuntatilaisuus pidettiin jo maanantaina 21.9. Oulussa. Kiertue päättyi Uudenmaan tilaisuuteen Helsingissä 19.10. Meillä oli ilo olla mukana maakuntakiertueella keräämässä maakuntien ajatuksia rahoitusvälineen käytöstä. Koonti esiteltiin kansallisessa tilaisuudessa Helsingissä 28.10. Syyskylvön satoa puidaan varhain keväällä.
Mihin maakunnat käyttäisivät elvytysrahan?
Kuten arvata saattaa, elpymisvälineen kaltaiselle, ”ylimääräiselle”, rahalle on ottajia. Maakuntien elpymissuunnitelmissa RRF:lle kaavailtu osuus on yhteensä 9 miljardia euroa – siis lähes nelinkertainen käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden. Suunnitelmissa pilkun paikkaa on haettu huolella, joskus jopa kieli poskessa.
Maakuntien suunnitelmissa merkittävimpiä painopisteitä ovat vihreää siirtymää tukevat investoinnit (36 %) ja kestävän infrastruktuurin ja digitalisaation vahvistaminen (28 %). Koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminta (14 %) ja kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen (14 %) näkyvät maakuntien suunnitelmissa keskenään tasapainoisina. Sen sijaan työmarkkinoiden toimintaan, työttömille suunnattuihin palveluihin ja työelämän kehittämiseen tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden vahvistamiseen ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiseen rahoitusta kohdennettaisiin vain noin 4 % molempiin.
Suomen kestävän kasvun ohjelman lähtökohtana ovat komission Suomelle antamat maakohtaiset suositukset, jotka tulee huomioida ohjelman sisällöissä. Lisäksi rahoituksesta noin 37 % tulee käyttää toimenpiteisiin, jotka tukevat vihreää siirtymää ja 20 % digitalisaatiota edistäviin ratkaisuihin. Maakuntien suunnitelmissa alustava rahoitusjako mukaileekin varsin hyvin tätä lähtökohtaa. Erityisen ilahduttavaa oli huomata, että maakunnat näkevät vahvat kytkennät painopisteiden välillä, mikä luo erinomaisen pohjan laajojen ja vaikutuksiltaan merkittävien toimenpiteiden rakentamiselle.
Tavoitteena pysyvät vaikutukset
Juha Majasen johtama koordinaatioryhmä valmistelee elpymisvälineen käytöstä selontekoa, joka on määrä antaa eduskunnalle syysistuntokauden aikana, mahdollisesti vielä marraskuun aikana. Toivottavaa on, että koordinaatioryhmässä toimivat ministeriöt pystyvät hakemaan yhdessä sektorirajat ylittäviä ratkaisuja. Vaarana kuitenkin on, että painopisteet nähdään ministeriökohtaisina läänityksinä, jolloin osaoptimoinnin riskit kasvavat.
Ministerit korostivat kiertueella vaikuttavuutta, yhdessä tekemistä ja korkeata kunnianhimoa. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Toivon hartaasti, että ohjelman sisällöt ovat viisaasti ja kauaskatseisesti määriteltyjä ja tuottavat itsensä moninkertaisena takaisin kuluvan vuosikymmenen aikana.
Kirjoittaja
Tommi Ranta kiersi Suomea selvittämässä alueiden ajatuksia elpymisvälineen käytöstä.