Blogi: Kuinka johtaa alueita tiedolla?

Sote- ja maakuntauudistus on pistänyt vauhtia tietojohtamisen käytäntöjen kehittämiseen ja tilannekuvan piirtämiseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on parin viime vuoden aikana koottu kovalla työllä yhteen mittareita, joiden on tarkoitus palvella erityisesti valtakunnallisen ohjauksen tarpeita sekä vastata mm. maakuntien ja tuottajatason tiedontarpeisiin. Samanlaista työtä tehdään myös tulevan maakuntaorganisaation muun kuin sote-toiminnan ohjaamisen tueksi. Lisäksi tietojohtaminen ja tilannekuvan kansallinen kokoaminen ovat tulossa entistä vahvemmin myös alueiden kehittämiseen.

Mitä tietojohtaminen ja tilannekuva aluekehityksessä sitten tarkoittavat käytännössä? SITRA:n julkaisussa tietojohtaminen on määritelty prosesseiksi ja käytännöiksi, joiden avulla tietoa kerätään, jalostetaan ja hyödynnetään organisaation sisällä sekä organisaatioiden välisessä kommunikoinnissa. Jalostetun tiedon avulla pyritään siis luomaan arvoa ja sitä käytetään hyväksi päätöksenteossa. Aluekehityksen tilannekuvassa puhutaan nimenomaan strategisen tason tietojohtamisesta, sillä tarkoitus on koota ja jalostaa tietoa alueiden kehityksen tilanteesta laaja-alaisena ja poikkihallinnollisena toimintana. Yhteisen ymmärryksen avulla tilannekuvan tulisi tukea maakuntien ja koko maan kehittämistä, suunnittelua, päätöksentekoa ja päätösten toimeenpanoa.

MDI:n luotsaamassa KAKITA-hankkeessa rakennetaan tietotyökalua ministeriöiden ja alueiden käyttöön juuri edellä esitettyihin tarpeisiin. Tietotyökalu rakentuu kolmen vaiheen ja osion varaan:

1) aluekehityksen määrällisen tilannekuvan kokoamiseen, mikä tarkoittaa perusmittaristoa alueiden tilan kuvaamiseen ja vertailuun,

2) aluekehityksen laadullisen tilannekuvan muodostamiseen, mikä tarkoittaa aluekehityksen ilmiöistä ja kehitysnäkymistä tehtäviä tulkintoja sekä

3) alueiden ja eri ministeriöiden yhteisen tulkintaprosessin kautta syntyvään kuvaan aluekehityksestä.

Millaisen kuvan muutamiin olennaisiin määrällisiin mittareihin perustuva tilannekuva sitten maakunnista antaa? Valitsemalla 8 aluekehitystä kuvaavaa teemaa ja kuhunkin yksi indikaattori aluekehityksen tilannekuva näyttää tältä (huom. klikkaamalla kuvaa saat sen auki suurempana):

Perusmittaristosta poimittu kahdeksan muuttujan kokonaisuus ei vielä riitä kuvaamaan koko totuutta, mutta antaa jo varsin hyvän kuvan ja vertailupohjan maan kehityksestä. Tilannekuvan kokoamiseen liittyy kuitenkin myös käytännön haasteita. Suomessa tilastointi on monessa mielessä maailman kärkiluokkaa ja avointa tietoa on valtavasti saatavilla. Tieto on tästä huolimatta pirstaleista, mittareihin sisältyy heikkouksia ja tieto tarvitsee aina koontia ja tulkintaa avuksi. Lisäksi tiedon kokoaminen ei tapahdu riittävässä yhteistyössä eri tahojen kanssa ja tarvittavan tiedon hankinta ei aina koordinoida riittävästi.

Aluekehityksen näkökulmasta ydinkysymyksiin vastaaminen vaatii ymmärrystä eri alueiden tilanteista ja tarpeista sekä yhdistämään kylmään tilastofaktaan rakenteellisia tekijöitä ja alueen toimijoita korostavaa analyysiä. Tarvitaan siis monenlaisia muuttujia sekä yhä enemmän ennakointitietoa, ”big dataa” ja uudenlaisia mittareita ja toimintatapoja tiedon kokoamiseen. Suunta kohti keskustelevampaa kumppanuuteen ja ajantasaiseen yhteiseen tilannekuvaan perustuvaa aluekehittämisjärjestelmää onkin tärkeä askel kohti kehitykselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja parempaa aluekehityksen seurantaa. Tilannekuvan kokoamiseen latautuu uudessa järjestelmässä valtavasti odotuksia ja paineita. Olennaista on, että tällaisesta menettelystä ei synny raskasta byrokratiaa, yhteistyön teatteriesitys tai yksisuuntaista huutelua (ja edunajamista) maakuntien tai eri ministeriöiden välille, vaan eri osapuolille lisäarvoa ja tietoa tuottava prosessi, jossa aluekehitykseen liittyvää tietoa kerätään, jalostetaan ja hyödynnetään lopulta hyvissä päätöksissä. Yhteinen tulkintaprosessi saa mittareiden luvut elämään ja antaa niille kehittämismielessä merkityksen.