Strategia-RKS: Kestävyyssiirtymä ja uudistuva talous

Marraskuun lounasseminaarissa käsiteltiin aiheita, joita kaupunkien ja kuntien olisi hyvä huomioida tulevalla strategiakaudella. Midin asiantuntija Nanna Nieminen kertoi aluksi edellisellä strategiakaudella puhuttaneista aiheista, joita olivat esimerkiksi uusien asukkaiden houkuttelu, etätyön tarjoamat mahdollisuudet, sote-uudistuksen tuomat muutokset ja kestävä talous.  

Lounasseminaarissa syvennyttiin sitten Midin muiden asiantuntijoiden tarjoamiin tietoiskuihin aiheista, joita ei ainakaan tulisi ohittaa tulevalla strategiakaudella. Asiantuntijat puhuivat segregaatiosta, kansainvälistymisestä, kestävyyssiirtymästä ja uudistuvasta taloudesta. Lounasseminaarin juonsi Midin asiantuntija Sara Anttila.

Tässä toisessa osassa teemme katsauksen kestävyyssiirtymän ja uusiutuvan talouden teemoihin. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin segregaation ja kansainvälistymisen teemoja.

Vera Järvenreuna

Asiantuntija, MDI

Korjausliike kestävyysinflaatioon 

Kokonaisvaltaista kestävyyttä tavoittelevista kuntastrategioista on toistaiseksi vähän esimerkkejä, mutta voitaisiinko tulevalla strategiakierroksella tehdä tähän muutos? Tässä onnistuminen edellyttää kunnilta kolmen kompastuskiven ylittämistä.  

1. Nähdään puut, mutta unohdetaan metsä 

Kuntastrategioissa on toki pitkään sitouduttu edistämään taloudellista, sosiaalista, ekologista ja kulttuuristakin kestävyyttä. Kokonaisvaltainen lähestymistapa kuitenkin uupuu, mikä johtaa helposti esimerkiksi taloudellisten tavoitteiden korostumiseen. Tämän sijaan tulisi löytää ulottuvuuksien harmonia, minkä vuoksi on tärkeää tunnistaa kestävyyden synergioita sekä ristikkäisvaikutuksia strategiaprosessin aikana.  

2. Kestävyys “kivana lisänä” 

Kuntastrategiaan on helppo kirjata, että kestävyyttä edistetään. Vaikeampaa on päästä kestävyyden abstraktista tasosta syvälliseen kokonaiskestävyyden ymmärrykseen. Siksi on tärkeää määritellä kestävyystavoitteet perusteellisemmin strategiaprosessin aikana. Tätä voidaan tukea laadukkaalla mittaroinnilla, joskin kokonaiskestävyyden indikaattoreissa riittää yhä kehitettävää. Tarpeenmukainen mittarointi tuo kestävyyden kuitenkin samalle lähtöviivalle muiden tavoitteiden kanssa.  

3. Kestävyyden unohtaminen 

Suurin moka olisi kuitenkin kestävyyden unohtaminen tulevalla strategiakierroksella. Kestävyys ei ole ainoastaan “pehmeiden arvojen” vaalimista, vaan kunnan resilienssiä ja riskienhallintaa vahvistava tekijä vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä. Kunnat, jotka kykenevät pitkän aikavälin ajatteluun ja ennaltaehkäisyyn, pystyvät hyötymään kestävyysmurroksen hyödyistä, kuten kustannussäästöistä. Strategian laadinnan tukena voidaan hyödyntää esimerkiksi skenaario- ja tulevaisuustyöskentelyä.  

Kun näiltä kompastuskiviltä vältytään, voidaan laatia aidosti kokonaiskestävyyttä palveleva kuntastrategia. Kestävyyslinssien läpi laaditulla strategialla on myös mahdollista löytää ratkaisuja turvallisuutta ja taloutta koskeviin kysymyksiin ja sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön – ei ainoastaan ilmastoriskeihin, vaan myös väestömuutoksiin, segregaatioon, luontokatoon ja hyvinvoinnin haasteisiin. Lopulta holistinen kestävyys vahvistaa osallisuutta, kuntademokratiaa ja päätöksenteon oikeudenmukaisuutta – myös tulevien sukupolvien näkökulmasta.  

Valtteri Laasonen

Johtava asiantuntija, MDI

Uudistuuko talous ja teollisuus?

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) vahvistaminen ja teollisuuden uudistaminen eivät ole vain kansallisen tason ja asiantuntijoiden ja tutkijoiden pähkäiltäviä kysymyksiä, vaan mitä suurimmassa määrin ratkaisevia teemoja myös paikallisesti kuntien elinvoiman ja menestyksen kannalta.  

Tulevalle kuntien strategiakaudelle on huomioitava, että kansallisesti valtio satsaa leikkauslinjasta huolimatta edellytysten luomiseen tuottavuuden ja pidemmän aikavälin kasvulle. Ja vastaavasti EU suuntaa katsetta ja rahoitusta vahvasti samoihin kysymyksiin. Suomessa T&K-rahoituksen monivuotisella suunnitelmalla pyritään kasvattamaan TKI-panostuksia (T&K-menot 4 % BKT:sta). Lisäksi juuri näillä hetkillä valmistuu Suomen teollisuuspoliittinen strategia, jossa huomion kohteena on myös paikallisella tasolla merkittävät teollisuuspuistojen rooli sekä teollisuuden puhdas siirtymä ja siihen liittyvien teknologioiden tukeminen.  

Kansallisen kehityskulun ja kuvan tunnistaminen on tärkeää, sillä meneillään oleva investointiaalto ja Suomen vahva osaamisperusta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia myös kunnille tarttua niihin ja suuntaamaan tulevaa kehitystä. Koko ajan määritellään myös sitä, viedäänkö Suomesta jatkossa maailmalle raaka-aineita vai osaamista ja korkean lisäarvon tuotteita. Nyt on siis myös kunnissa oikea hetki hyödyntää momentum ja ottaa aktiivinen rooli talouden uudistumisessa kestävään suuntaan.  

Mitä kunnat voivat tehdä?  

Kunnat ja kaupungit ovat tärkeitä toimijoita yritysten toimintaympäristön ja innovaatiotoiminnan kehittämisessä ja voivat itse tehdä merkittäviä investointeja uusiin tuotteisiin, palveluihin ja teknologioihin. Kunnat voivat tehdä aktiivista elinvoimapolitiikkaa, eikä työ elinvoiman vahvistamiseksi ole vain yhden sektorin tehtävä. Se vaatii ennakoivaa otetta ja kunnan strategisilla valinnoilla on tärkeä merkitys.  

Kunnat voivat valita oman tulokulman puhtaaseen siirtymään ja panostaa toimiin, joilla houkutellaan (T&K-)investointeja ja osaavaa työvoimaa sekä huolehditaan myös siitä, että kansainväliset osaajat haluavat jäädä alueelle. Kunnilla on mahdollisuus ennakoivalla kaavoituksella varmistaa valmista pöytää investoinneille ja hyödyntää kumppanuutta ja instrumentteja valtion kanssa elinvoiman vahvistamiseksi.  

Puhtaan siirtymän investoinnit ja TKI-toiminta kietoutuvat vahvasti yhteen, mistä hyvänä esimerkkinä on Vaasan alueella EnergyVaasa -yhteistyö ja GigaVaasa -alueen akkukeskittymän kehittäminen. Keskuskaupunki ja ympäryskunnat, korkeakoulut, ja yritykset tekevät yhdessä samansuuntaisesti ja kokonaisvaltaisesti töitä osaamis- ja innovaatiovetoiseen kasvun eteen ja houkuttelevat teollisia investointeja ja osaajia alueelle. 

Erityisen tärkeä kysymys tulevalle strategiakaudelle onkin se, että kunnissa ja kuntien välillä vahvistetaan joukkuepelaamista. Kuntien eri toimialat ja kunnat on saatava pelaamaan samaan maaliin. Kiinnostavat yhteistyöhankkeet ja investoinnit voivat myös toimia yhteisinä hunajapurkkeina ja yhteisen agendan vahvistajina. Ennen kaikkea tarvitaan kunnianhimoisia tavoitteita, tietoa ja tahtoa.