Pelkkä maahanmuuton kasvu ei yksin ratkaise aluetason väestönkehityksen haasteita

Etenkin työikäisen väestön kehityksen vahvistumisen näkökulmasta maahanmuutto on monella alueella ainoa realistinen vaihtoehto vastata työvoiman tarpeen kasvuun ja osan alueiden valtavaan eläköitymispaineeseen. Työikäisen väestön kehityksen näkökulmasta syntyvyyden tulevat muutokset vaikuttavat aivan liian hitaasti, nyt syntyvä ikäkohortti alkaa olla työmarkkinoiden hyödynnettävissä vasta 2040-luvun puolivälin jälkeen.

Perinteisesti uutta työvoimaa on houkuteltu muusta maasta maan sisäisen muuttoliikkeen muodossa, mutta tässä haasteena on maan sisäisen muuttoliikkeen nollasummapelimäinen luonne: muuttovoitot meidän kunnassamme tarkoittavat muuttotappioita teidän kunnassanne. Jäljelle jääkin vain maahanmuutto, joka mahdollistaa työikäisen väestön kasvun ilman syntyvyyden kehityksen pitkää ajallista viivettä tai ilman kiihtyvää kilpailua maan sisäisestä muuttajien potista. 

Maahanmuutto jakautuu epätasaisesti maan sisällä

Koko maan tasolla vielä 2010-luvun lopussa relevantit uhkakuvat väestön ja työikäisen väestön supistumisesta alkavat näyttää epätodennäköisemmiltä tulevaisuuden poluilta: 2020-luvun alun keskimääräinen maahanmuutto johtaa merkitykselliseen väestönkasvuun ja vuoden 2022 kaltainen maahanmuutto riittää nostamaan Suomen väkiluvun jopa kuuteen miljoonaan asukkaaseen. Vaikka periaatteessa näin merkittävä kansallinen väestönkasvu voisi tarkoittaa tasaisemmin kehittyvää Suomea, tämän tulevaisuuden esteenä on maahanmuuton alueellinen jakauma sekä maahanmuuttajataustaisten asuinpaikkavalinnat. Ellei näiden tekijöiden aiempi logiikka murru, suuren osan maan väestön supistumisen kierre tulee jatkumaan ja maahanmuuton positiivinen vaikutus esimerkiksi työikäisen väestön kehitykselle jää vähäiseksi tai jopa merkityksettömäksi.

Maahanmuuton jakauma on huomionarvoisen epätasainen maan sisällä. Vaikka melkein kaikki kunnat saavat muuttovoittoja ulkomailta, suurten kaupunkien muuttovoitot ovat (myös väkilukuun suhteutettuna) huomattavan paljon muita alueita suuremmat. Maahanmuutto olikin 2010-luvulla keskeinen syy väestönkehityksen kuilun kasvulle suurten kaupunkien ja muun maan välillä.

Tässä mielessä suuriin kaupunkeihin vahvasti keskittyvä maahanmuutto ei ratkaise uhkakuvia esimerkiksi työvoiman supistumisesta ja tämän aiheuttamasta työvoimapulasta ja/tai elinkeinotoiminnan näivettymisestä, sillä nämä eivät ole relevantteja uhkakuvia suurille kasvaville kaupungeille. Etenkin pienemmissä kaupungeissa ja monissa maaseutukunnissa maahanmuuton taso on ylipäätään yhä marginaalinen.

Aktiivisia toimia tarvitaan maahanmuuttajataustaisten houkuttelemiseksi alueille

Vaikka alueelle kohdistuisi merkittävästi maahanmuuttoa, suurena haasteena enemmistölle Suomen kuntia ovat maahanmuuttajien asuinpaikkavalinnat maan sisällä. Esimerkiksi moniin keskisuuriin kaupunkeihin kohdistuu merkittävästi maahanmuuttoa, mutta tämän todellinen vaikutus väestönkehitykselle jää merkittävästi vähäisempi kuin pelkän nettomaahanmuuton perusteella voisi olettaa, sillä huomattava osuus maahanmuuttajista menetetään maan sisäisessä muuttoliikkeessä.

Vieraskielisten muutot keskittyvät poikkeuksellisen vahvasti Uudellemaalle (ks. taulukko 1), ja Uudellamaallakin lähinnä pääkaupunkiseudulle. Suuren osan maan haaste onkin kaksinainen: sekä pitovoima että vetovoima maahanmuuttajataustaisten ryhmässä on huomattavasti muuta väestöä heikompi. Pahimmillaan yksittäiset kunnat menettävät de facto kaikki ulkomailta saadut muuttovoitot maan sisäisessä muuttoliikkeessä.

Taulukko 1. Vieraskielisten kansainvälinen ja maan sisäinen muuttoliike 2010–2022

Jos tuleva maahanmuutto jakaantuu vastaavasti kuin aiempi maahanmuutto on jakaantunut, Suomen merkittävä väestönkasvu tarkoittaa käytännössä suurten kaupunkien hyvin voimakasta väestönkasvua. Tällöin jo aiemmin väestöennusteiden esille tuoma haaste valtavasta maan sisäisestä demografisesta polarisaatiosta säilyy ennallaan tai jopa pahimmillaan voimistuu.

Mennyt kehitys ei kuitenkaan tässä tapauksessa kahlitse tulevaisuutta seuraamaan samaa polkua. Suuressa osassa vaaditaan kuitenkin aktiivisia toimia etenkin maahanmuuton houkuttelun ja maahanmuuttajataustaisten veto- sekä pitovoiman haasteisiin, sillä ilman ilmiöihin reagointia varmistetaan negatiivisten tulevaisuuskuvien toteutuminen.

MDI:n syyskuussa julkaistavassa vuoden 2024 väestöennusteessa keskitytäänkin tarkastelemaan maahanmuuton sekä maahanmuuttajien asuinpaikkavalintojen eri tulevaisuuden polkujen vaikutusta kuntatason väestönkehitykseen.