Suomi lomailee nyt kotimaassa. Somefeedini täyttyy matkakertomuksista, joissa on löydetty toistaan uskomattomampia paikkoja ja paikkakuntia sieltä, minne yleensä joutuu vahingossa tai vanhan isoenon hautajaisiin. Luontoa, taidetta, palveluita, rakennuskulttuuria, uimarantoja, ja mikä mukavaa, koronasta huolimatta monenlaisia kesätapahtumiakin. Monella matkailijalla ja mökkiläisellä voisi olla myös hyviä kehitysideoita, jotka saisivat palaamaan ensi ja seuraavanakin vuotena. Onko sinun kunnassasi varauduttu keräämään ja hyödyntämään tällaista autenttista käyttäjäkokemustietoa strategiatyössä tai markkinoinnissa?
Moni asettui mökkipaikkakunnalleen jo maaliskuussa, koronan siirrettyä lähes kaikki asiantuntijatyötä tekevät etätöihin. Toiset olivat kauhuissaan tauteja levittävien kaupunkilaisten saapumisesta Uudenmaan rajojen avauduttua, mutta monet kunnat ymmärsivät, että vastuullisesti käyttäytyvät maksukykyiset mökkiläiset, jotka sairastuttuaan kyllä häipyvät alta aikayksikön omien keskussairaaloidensa vaikutuspiiriin, ovat suuri apu koronan moukaroimille kuntatalouksille.
Kinkkinen syksy budjetin laatijoille
Rajoitusten vähitellen poistuttua kotimaan matkailu on nostanut monet palvelut jo koronaa edeltävälle tasolle ja ylikin. Päivittäistavarakauppa, monet ravintolat, hotellit ja remonttitarvikeliikkeet takovat kovaa tulosta. Monen alan romahtaneet talousnäkymät eivät kuitenkaan edelleenkään osoita elpymisen merkkejä, lomautuksia ja työttömyyttä on valitettavan paljon. Kuntien talous tulee sakkaamaan isosti verotulokertymän romahtaessa. Lauri Lamminmäki kirjoitti MDI-blogissaan 17.6. kuntien taloustilanteesta ja ennakoi palvelujen karsimista ja henkilöstövähennyksiä useampaankin kuntaan. Samaa enteilevät kuntajohtajien kommentit. Viime vuoden alijäämäiset tilinpäätökset eivät pehmitä putoamista. Edessä on kinkkinen syksy budjetin laatijoille.
Parempina aikoina uskalletaan jopa kokeilla ja irrottaa budjetista euroja asukkaiden itse ideoitavaksi esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin muodossa. Mitä vakavampi paikka, sitä pienemmäksi usein ratkaisujen pohtijoiden ryhmä puristetaan. Talkoot ja yhteishenki kuuluvat perinteisesti vasta toteutusvaiheeseen.
Entäpä, jos yhteinen tekeminen alkaisi jo ideointivaiheessa?
– Liian paljon riskejä! – Inhottavaa julkisuutta seuraa! – Eivät kaikki ymmärrä eivätkä ainakaan sitoudu! Tällaisia kommentteja olen kuullut, kun osallisuusammattilaisena olen ehdottanut asukkaiden tai henkilöstön mukaan ottamista jo ennen ensimmäisenkään esityksen luonnosta. Mutta olen myös kuullut toisenlaisia kommentteja. – Kokeillaan! – Yritetään edes! Ja se on kannattanut, jälkikäteen on oltu hyvin tyytyväisiä.
Kuntalaiset ja henkilöstö ymmärtävät kyllä realiteetteja, kun saavat niistä avoimesti kuulla. Ja ovat myös täysin oikeutettuja saamaan tietoa siitä, millaisessa laajemmassa ympäristössä toimintaa ja taloutta joudutaan miettimään uudelleen. Yhteinen tietopohja ja ymmärrys nykyisyydestä mahdollistavat myös yhteisten tavoitteiden asettamisen. Ja yhteisten tavoitteiden löydyttyä voi löytyä myös aivan uudenlaisia keinoja, joilla tavoitteisiin päästään.
Palveluverkkopohdintojen ja sopeutussuunnitelmien tekoon kannattaakin siis vaikeanakin aikana – ja erityisesti silloin – ottaa avoin ja osallistava ote. Luottamus ja hyväksyttävyys on paljon helpompi saavuttaa, kun niiden tekemisessä on ollut mukana myös vahva asukkaiden ja henkilöstön osallisuus ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa. Eikä haittaisi myöskään kysyä loma-asukkaalta, kakkoskotilaiselta tai turistilta, mikä on juuri se paikkakunnan palvelu, kulttuuritapahtuma tai elämys, jonka loppuminen veisi hohdon – ja myös muut palveluihin käytetyt eurot – koko kunnalta.
Kirjoittaja
Katja Syvärinen on MDI:n neuvonantaja, joka taitaa asukas- ja asiakaslähtöisten menetelmien salat.