Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen: On ihmisiä, jotka haluavat maksaa siitä, että rakkaat seudut pysyvät kauniina ja elävänä – Pitäisikö heidän rahansa ottaa vastaan?

Meistä osa haluaa tukea kotiseutuaan tai mökkipaikkakuntaansa. Osataanko meiltä pyytää tukea esimerkiksi laiturin rakentamiseen tai kylätapahtumaan? Kuka ottaisi kopin? Yhteiskuntatieteiijä, toimittaja sekä muun muassa yksi Mesenaatti.me -joukkorahoitusalustan perustajista Pauliina Seppälä palaa blogissaan kesäisiin Puumalan torin tunnelmiin ja keskusteluihin kotiseutulahjoittamisesta.

Nainen seisoo iloisena järven rannalla kalliolla.

Viime kesänä vietimme päivän Puumalan torilla, yhdessä MDI:n konsulttien kanssa, ja jututimme vastaan tulevia kesäihmisiä. Teimme toimeksiantajalle kotiseutulahjoitusselvitystä harvaan asuttujen alueiden hyväksi rakennettavasta mahdollisesta uudesta lahjoitusmallista. Kysyimme torikansalta: Olisitko sinä halukas antamaan rahaa Puumalan hyvinvoinnin tueksi? Noin puolet porukasta vastasi rehellisesti ei ja vetosi tuttuihin teemoihin: mehän maksamme jo veroa, jätemaksuja, kiinteistöveroa ja valtionosuuksia, tai minähän käytän jo paikallisten yritysten palveluja, se on minun tapani tukea. Ja oikeassahan vastaajat olivat, kyllähän harvaan asuttuja alueita tuetaan jo. Tästä huolimatta se toinen puoli ihmisistä vastasi kyllä. He halusivat tukea lempialuettaan vieläkin enemmän, suoraan omalla rahallaan. Mihin tahansa he eivät rahaa lahjoittaisi, eivätkä ainakaan suoraan kunnalle, mutta jos raha menisi heille tärkeään paikalliseen hankkeeseen, kukkaron nyörit avautuisivat.

Eikö tämä ole tärkeä tieto? Suomessa on ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää yksityistä rahaansa jonkin tietyn seudun tukemiseen. Vastaajat olivat useimmiten vapaa-ajan asukkaita. Tätä monipaikkaista porukkaa on Suomessa paljon.

Miten me voisimme luoda heille helppoja lahjoitusmahdollisuuksia?

Jos lahjoituksia aletaan pyytää, on tärkeää, että niitä pyydetään juuri tiettyihin tarkoituksiin. Tapaamamme ihmiset eivät haluaisi lahjoittaa mihin tahansa, vaan haluaisivat tietää jo lahjoitusta tehdessään mihin se menee.

Olemme valmiita tukemaan rakkaita asioita

Kaksi lahjoituskohdetta nousi selvityksessä erityisen suosituiksi: paikallisen luonnon suojelu sekä kyläkeskustan elävänä pitäminen. Näissä on molemmissa jotain samaa: niitä ei saa kaupasta, koska markkinatalous ei osaa tunnistaa ja tuotteistaa niiden arvoa. Eikä niitä aina saa kuntapolitiikankaan kautta. Ihmiset siis toisin sanoen maksaisivat asioista, joilla on heidän elämäänsä paljon arvoa, mutta joiden rahalliseen tukemiseen ei ole olemassa olevia suoria keinoja. 

Juuri tällaisten asioiden rahoittamista ajattelimme, kun kymmenen vuotta sitten perustimme joukkorahoitusalusta Mesenaatti.me:n. Ja juuri sellaisia asioita onkin joukkorahoitettu: on tuettu bändejä, jotka eivät tuota tarpeeksi levy-yhtiöille, on korjattu kuntien ja kaupunkien rapistumaan jättämiä vanhoja taloja ja luotu niihin yleishyödyllistä toimintaa, on rahoitettu ekologista muotia, on pelastettu perinteisiä elokuvateattereita ja rakennettu pitkospuita luontokohteisiin ja luotu nuorille vapaa-ajanviettopaikkoja. Juuri tällä hetkellä Mesenaatti.me:ssä pelastetaan pientä itsenäistä Helsingissä sijaitsevaa kivijalkakirjakauppa Nidettä.

Elävät kylät ja kivijalat ovat hyvä esimerkki arvokkaista asioista, joita markkinatalousjärjestelmä ei tunnista.

Emme me yksilötkään jaksa olla taipumatta siihen, mikä on helpointa ja halvinta; käymme automarketissa ja lataamme kirjan suoraan kännykkään. Silti me suremmme menetettyä elävyyttä. Kun meille tulee tilaisuus maksaa siitä, että kivijalassa on kirjakauppa, aika moni meistä osallistuu. Maksamme siitä, että jotain on olemassa.

Maaseudun luonto ja elävät kylät ovat yksi niistä asioista, joilla on valtavasti arvoa, mutta joita talousjärjestelmämme ei suojele. Kun luonto on hakattu ja vanhat talot purettu, ei niitä saa enää takaisin.

Jonkun pitää pyytää

Itse olisin valmis maksamaan pientä rahallista tukea ainakin Kangasalan mökkipaikkakunnalle, ja mahdollisesti myös uudelle vapaa-ajan lempikylälleni Bromarville Raaseporissa. En isoja summia, mutta voisin ajatella olevani vaikkapa kuukausilahjoittaja, jolta lähtisi molemmille kymppi tai kaksi kuussa. Itse asiassa se voisi olla jonkinlainen jäsenyys, jolla pääsisin paremmin sisään “paikallisiin piireihin”, tutustuisin muihin mökkiläisiin ja vapaa-ajan asukkaisiin, mutta myös paikallisiin asukkaisiin.

Mutta kukaan ei ole pyytänyt lahjoittamaan. Jos sallitte kliseisen ilmaisun tai pari, heitän nyt pallon ilmaan ja kysyn, kuka ottaisi tästä kopin? Japanin kotiseutulahjoitusmallissa on mukana paljon alustatalousyrityksiä. Mutta Japani on iso, Suomi pieni. Alustabisnes, joka tästä voisi syntyä jäisi luultavasti niin pieneksi, ettei se houkuttelisi kovin innokasta yrittämistä. Näkisin, että pallon pitäisi päätyä jollekin yleishyödylliselle toimijalle.

Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen -blogisarja on osa hanketta, jossa MDI selvitti Harvaan asuttujen (HAMA) alueiden parlamentaarisen työryhmän toimeksiannosta Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmän kaltaisen mekanismin mahdollisuuksia Suomen HAMA-alueiden elinvoiman vahvistamisessa. Hankkeen loppuraportti julkaistiin 26.9.2022. Lue lisää hankkeesta osoitteesta mdi.fi/kotiseutulahjoitus.

Julkishallinnon systeeminen ohjaus ja politiikan tekemisen uudistuslupaukset:
kaksoissiirtymästä julkisen johtamisen neloslutziin?

Oletko koskaan ajatellut, miten paljon yhteistä julkisella johtamisella ja politiikalla on urheilun ja taiteen kanssa? Politiikka on “mahdollisen taidetta” — se rajautuu siihen, mikä kulloinkin kyetään viemään yhteiselle agendalle ja toteutukseen. Kompromissien takia sinne harvoin päätyy äärisaavutuksia tai tajunnanräjäyttäviä taidonnäytteitä.

Lue lisää Julkishallinnon systeeminen ohjaus ja politiikan tekemisen uudistuslupaukset:
kaksoissiirtymästä julkisen johtamisen neloslutziin?