Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen: Monipaikkaisuus on osa ihmisten arkea ja elämäntapaa

Kotiseutuliitossa olemme kiinnostuneina ja iloisina seuranneet selvitystyötä, miten japanilainen kotiseutulahjoitusmalli eli Furusato Nozei olisi sovellettavissa Suomessa. Kiitos Harvaan asuttujen alueiden parlamentaariselle työryhmälle ja MDI:lle selvityksen käynnistämisestä ja toteuttamisesta. Kiinnostavaa on ollut kuulla myös erilaisia ideoita ja toteutusvaihtoehtoja, mitä kumppanikunnissa Kuhmossa, Maalahdella ja Puumalassa on tullut esille.

Metsässä aikuinen ja lapsi ovat puron äärellä.

Kuva: Jonina Vaahtolammi

Kotiseutulahjoitusmalli nojaa kotiseutuidentiteetin merkitykseen monipaikkaisille tai monikotiseutuisille ihmisille. Monipaikkaisuus on suurelle osalle suomalaisista arkea ja vahva osa elämäntapaa. Monille meistä on muodostunut lapsuuden kotikunnan lisäksi tärkeä suhde myös opiskelukaupunkiin, isovanhempien kotiseudulle tai vapaa-ajan mökkipitäjään.

Koronapoikkeusaika toi entistä enemmän näkyviin monipaikkaisuutta ihmisten arjessa ja valinnoissa. Kun etätyö lisääntyi, moni siirtyi kotikunnastaan toisille paikkakunnille. Tämä näkyi oitis vastaanottavien kylien ja kuntien palvelujen käytön lisääntymisenä. Tulovirtoina vaikutus oli myös merkittävä, mutta ennen kaikkea se osoitti, että jos vapaasti voimme valita, ajankäyttömme myös jakaantuu eri paikkakuntien kesken.

Monikotiseutuisuus kutsuu osallistumaan

Kotiseututyössä on tunnistettu monikotiseutuisuus jo varhain. Helsingissä on lukuisia paikkakuntakohtaisia yhdistyksiä, jotka on perustettu jo vuosikymmeniä sitten tukemaan pääkaupunkiin maakunnista muuttaneiden kotiseutuidentiteettiä ja luomaan yhteisöllisyyttä. Muualla maassa kotiseutuyhdistyksillä on puolestaan säännöllistä viestintää ja toimintaa pois muuttaneille. Esimerkiksi Köyliö-Seuralla on Köyliön Ystävät, jossa pidetään yhteyttä monipaikkaisiin. 

Järjestökentän ja kotiseututyötä tekevien yhdistysten näkökulmasta ajattelen, että yksi varsin yksinkertainen tapa tukea sitä toista paikkakuntaa ja sen elinvoimaisuutta kotikunnan lisäksi on toimia jäsenenä sen eri toimialojen yhdistyksissä.

Yhdistystoiminta ja aktiiviset asukkaat ovat keskeinen osa kunnan elinvoimaa.

Osaaminen, asiantuntemus, käytetty aika ja jäsenmaksutulot ovat resursseja elinvoimaisen yhdistystoiminnan pyörittämiseen, joka puolestaan lisää osallisuutta ja tukee kansalaisyhteiskuntaa.

Näen, että kotiseutulahjoittamisen tapainen, vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli voisi ilman muuta olla kehittelyn jälkeen toteuttamiskelpoinen. Siinä on potentiaalia ja sille on selkeästi tarvetta. Se yhdistää parhaimmillaan kunnan intressit, monipaikkaisten asukkaiden mielenkiinnon kakkoskodin, kesämökin tai sukujuurten kautta toisen paikkakunnan palveluja ja kehittymistä kohtaan sekä erilaisten yhteistyöverkostojen tarpeen.

Voimme olla kiinnittyneitä useampaan paikkaan. Juuri se motivoi osallistumaan ja tukemaan henkisin ja taloudellisin panoksin.

Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen -blogisarja on osa hanketta, jossa MDI selvitti Harvaan asuttujen alueiden (HAMA) parlamentaarisen työryhmän toimeksiannosta Japanin kotiseutulahjoitusjärjestelmän kaltaisen mekanismin mahdollisuuksia Suomen HAMA-alueiden elinvoiman vahvistamisessa. Hankkeen loppuraportti julkaistaan 26.9.2022. Lue lisää hankkeesta osoitteesta mdi.fi/kotiseutulahjoitus.

Kysy lisää

Riitta Vanhatalo

Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?

Sodat, pandemiat, nälkävuodet ja suuret ikäluokat ovat aiheuttaneet muutoksia Suomen syntyvyydessä läpi historian. Mullistusten ajankohdat ovat osoitettavissa tilastojen pohjalta laadituissa kuvaajissa. Kuitenkin 2010-luvulta alkaen on tapahtunut jotain, mille ei ole annettavissa yksiselitteistä syytä. Syntyvyys on romahtanut ja yhtä vähän lapsia syntyi Suomessa viimeksi vuonna 1833.

Lue lisää Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?