Modernit maakunnat muuttuvassa ympäristössä

Maakuntauudistuksen alla on syytä tarkkaan pohtia tulevien maakuntien roolia. Eurooppalainen maakuntakenttä on hyvin monipuolinen ja kulttuurisidonnainen, eikä valmiita ratkaisuja ole tarjolla. Kansainväliset esimerkit auttavat kuitenkin hahmottamaan erilaisten maakuntamallien mahdollisuuksia, tarjoavat esimerkkejä ja kuvaavat yleisiä trendejä.

Maakunnat ja muut aluetasot muuttuvat jatkuvasti, eikä mikään hallintojärjestelmä ole koskaan täysin valmis ympäröivän yhteiskunnan kehittyessä. Suuremmat hallintoreformit ovat käytännössä aina seurausta muuttuneesta politiikasta ja voimasuhteista. Arvostukset, talouden suhdanteet, poliittiset tilanteet ja maailma ylipäätään muuttuvat nopeammin kuin hallintojärjestelmät. Hitaan säätämisen vaihtuessa suurempiin reformeihin on syytä katsoa kauas tulevaisuuteen, ja kansainvälisiä esimerkkejä ja kehityskulkuja on syytä huomioida.

Alue- ja paikallishallintojen kansainväliset esimerkit kertovat erisuuntaisista trendeistä. Vanhat hallintorajat lentävät monin paikoin romukoppaan toiminnallisten alueiden kasvettua pitkään hallintorajoista välittämättä. Tähän liittyen nähdään myös alueiden erilaistumista. Suuret kaupungit ja metropolit ulottavat vaikutusaluettaan yhä kauemmas, kun taas pienemmät keskukset muodostavat parhaimmillaan tehokkaita verkostoja. Aluekohtainen lähestymistapa saattaa osin muuttua toisarvoiseksi yksittäisten noodien tai verkon osa-alueiden nostaessa vaikutusvaltaansa. Muuttuvat rakenteet rikkovat parhaatkin luokittelun rajat, eivätkä yksiulotteiset ratkaisut ole mahdollisia eriytyvillä alueilla.

Samaan aikaan – ja oikeastaan kaikkeen tähän liittyen – alueellisuuden ja territoriaalisuuden merkitys itsessään häipyy. Kauan on puhuttu liikenne- ja informaatioyhteyksien vaikutuksista etäisyyksien suhteelliseen häviämiseen. Kaikki lupaukset näihin liittyen eivät kenties ole täysin toteutuneet, mutta se jos jokin on varmaa, etteivät hallintoalueiden rajat ole pysyneet muutoksen perässä. Kuntien ja alueiden välinen epäjohdonmukaista suunnittelua aiheuttava kilpailu ja vastakkainasettelu sekä tapetilla olevat liikenneinfrastruktuuriin liittyvät erimielisyydet ovat vain eräitä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun hallintorajat eivät jousta muun maailman mukaisesti.

Monin paikoin Euroopassa vastaus edellä mainittuihin trendeihin ja ongelmiin ovat suuralueet, joita perustellaan myös palveluiden tehokkaammalla toteuttamisella. Ranskassa ja Tanskassa suuralueet on jo muodostettu, Ruotsissa ollaan jo pitkällä ja Alankomaatkin ovat huomanneet muutoksen tarpeen. Suuralueet eivät kuitenkaan ole autuaaksi tekevä yleisratkaisu, vaan ainoastaan yksi lähestymistapa. Kun yksi siirtää rajaa uuteen paikkaan, on toisella keinona rajan madaltaminen tai häivyttäminen. Yhdysvaltojen paikallishallinto ei ehkä ole toimivuudessaan mikään mallioppilas, mutta tehokkaita ja rajoiltaan joustavia erikoisalueita siellä osataan ainakin käyttää hyödyksi. Hallinnolliset rajat muuttuvat epämääräisiksi, kun palvelut ja aluesuunnittelu toteutetaan tapauskohtaisesti määritellyillä kohdealueilla. Samoin Saksan metropolialueiden yhteistyö muokkaantuu tarpeen mukaan, eikä edes osavaltioiden rajoilla ole tällöin väliä.

Joustavuus, muunneltavuus ja rohkeat kokeilut, erikoistuminen, erilaistuminen sekä yhteistyö, verkostot, vaikutusalueet ja kansainvälisyys. Niistä on modernit aluehallinnot tehty. Kysymys kuuluukin, mitä maakunniltamme haluamme, ja millaisena näemme niiden roolin alueiden kehittämisessä?