Miltä Suomi näyttää tänään? – Aluekehityksen suuret aallot

Suomen muuttoliikettä voi kuvata suurten aaltojen liikkeeksi. 1960-luvulla maatalouden rakennemuutos aiheutti suurten ikäluokkien liikkeellelähdön teollistuville ja palveluvaltaistuville alueille. 1970-luvun hyvinvointipalvelujen rakentaminen tasapainotti muuttoliikettä sekä kansallisesti että alueellisesti. Myös koko maan kattavan korkeakouluverkon rakentaminen 1950-luvulta 80-luvulle ohjasi muutto- ja investointivirtoja merkittävästi. Teollisuuden rakennemuutos oli 1970-1980-luvuilla hiipivää, eikä teolliset seudut enää luoneet aiempien vuosikymmenten tapaan työpaikkoja tai houkutelleet väkeä. 

Suuri lama 1990-luvun alussa johti orastavan kehityskulun katkeamiseen. Aluekehityksen kannalta lamavuodet olivat tasapainottavia: kaikkialla meni yhtä heikosti, työpaikkoja katosi ja työttömyysaste nousi korkealle joka puolella. Lamasta noustiin ensin Nokian voimin, jonka toimintoja oli vain viidellä suurimmalla kaupunkiseudulla sekä Salossa. Näinpä uuden aallon t&k-toiminnan ja teknologian tuotannon sekä osaamisintensiivisten alojen vetämänä alueellinen kasvu alkoi keskittyä erittäin vahvasti muutamaan kasvukeskukseen. Lamasta noustessa Suomen kasvu keskittyi suurimpiin kaupunkeihin, mutta seuraavalla vuosikymmenellä kaupunkiseutujen vaikutusalueet paisuivat yhä laajemmalle kehyskuntien houkutellessa jälleen muuttajia. Tämä trendi katkesi finanssikriisiin vuonna 2008. Kansallisesti muuttovoittoisten alueiden joukkoon nousi muutamia maakuntakeskuksia sekä vahvat matkailu- ja malmipitäjät. Yksi 2000-luvun kasvumoottoreista oli Seinäjoen seutu, joka on myös hyvä esimerkki uudesta omiin alueellisiin vahvuuksiin pohjautuvasta kasvureseptistä.

Finanssikriisin jälkeisellä ajalla kaupunkiseutujen kehityskuvaa ovat ensin muokanneet samanaikaisesti käynnistyneet teollisuuden äkilliset ja palvelujen ja osaamisen hitaammat rakennemuutokset ja 2010-luvun jälkipuoliskolla myös syntyvyyden nopea aleneminen. 

Kaupunkiseudut ovat kasvaneet sisäänpäin ja keskukset ovat jälleen olleet vetovoimaisempia kuin kehyskunnat.

Korona-aika toi jälleen muutoksen muuttoliikkeen kehitykseen. Erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla nousi esiin kolmas seutuistumisen aalto, jossa muuttoliike suuntautuu jälleen kaupunkiseutujen kehyskuntiin. Samalla monet maakuntakeskukset ovat vahvistaneet vetovoimaansa. Monipaikkaisuus on muuttanut asumisen ja työn teon preferenssejä ja vahvistanut pienempien kaupunkien sekä vahvimpien matkailu- ja mökkipitäjien veto- ja pitovoimaa. Lapin seudut ovat vetovoimaisempia kuin koskaan. Kaikkien maaseutumaisten seutujen maan sisäinen muuttoliike nousi plussalle ensimmäistä kertaa Suomen olympiakisojen jälkeen. Tämä ei ole kuitenkaan tapahtunut nollasummapelinä keskuskaupunkien kanssa, kun kansallista muuttoliikettä erityisesti pääkaupunkiseudulta on kompensoinut vahvistunut vahvasti positiivinen maahanmuutto suurimpiin kaupunkeihin. Tulevan talven energiakriisin ennakointi on kuitenkin tuonut jo uuden lisän asumispreferensseihin, kun suurenevat sähkökulut ovat nostaneet omakotitalojen ostajien kynnystä.

Karsintaa kattavassa kaupunkiverkossa

Suurista aalloista huolimatta Suomen kaupunkiverkko on pysynyt kattavana: Suomessa on edelleen 29 toiminnallisesti merkittävää kaupunkiseutua, joista lähes puolet ovat monipuolisia korkeakoulupaikkakuntia tai metropolialueen lähiseutuja. Suuret kaupunkiseudut ovat monipuolisia kasvukeskuksia, ja pienillä ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla on usein kokoaan suurempi rooli alueellisessa taloudessa ja palveluissa. Toisaalta pudotuspeli pienempien kaupunkiseutujen kohdalla on ollut todellisuutta.

Muutokset kaupunkiverkon rakenteessa ovat olleet hitaita, mutta neljännesvuosisadassa rakenteelliset muutokset tulevat näkyviin. Kehittämisen aalloissa on tapahtunut muutoksia – 1990-luvun lopun muutaman kasvukeskuksen vaiheesta siirryttiin 2000-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä kohti hajakeskittyvämpää vaihetta.

Kansallinen kaupunkiverkko on joukoltaan supistunut ensimmäisestä kaupunkiverkkotutkimuksesta. 1990-luvun puolivälistä kaupunkiseutujen määrä on supistunut kuudella kaupunkiseudulla. Kaupunkiverkko oli laajimmillaan vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin listalla olivat vielä Forssa, Jämsä, Raahe, Raasepori, Riihimäki, Uusikaupunki, Valkeakoski, Varkaus, ja Äänekoski. Vuosikymmenten saatossa rakenteen karsiutuminen on vauhdittunut. Jos tarkastelee 1960-luvun Suomesta piirrettyä Suomen keskus- ja vaikutusaluejärjestelmää, niin merkittävien kaupunkiseutujen joukosta on pudonnut viime vuosituhannen puolella vain Kemijärvi. Mutta on liikettä myös toiseen suuntaan. Vuoden 2001 päivityksessä kaupunkiseutujen joukkoon nousi Iisalmi, jonka jälkeen se on pitänyt asemansa, tosin aivan rimaa hipoen. Edellisessä päivityksessä merkittävien kaupunkiseutujen joukkoon nousi kahteen vuosikymmeneen uusi seutu, kun Ylivieskan seutu kaupan keskittymänä nosti sen mukaan listalle.

Taulukko 1. Kaupunkiseutujen vahvuusluokka ja monipuolisuus 1998, 2015 ja 2022

Kansallisessa kaupunkiverkossa on nyt siis enemmän vahvoja ja monipuolisia kaupunkiseutuja, kuin mitä oli 1990-luvun puolivälissä.

1990-luvun puolivälin ennusteisiin ja vallitseviin odotuksiin nähden keskivahvojen kaupunkiseutujen pysymistä kehityksen kelkassa mukana voi pitää kansallisesti hyvänä tuloksena. Merkittävien kaupunkiseutujen joukossa on tapahtunut pienempien kaupunkien suhteellisen aseman keventymistä. Kaikki poisjääneet kaupungit ovat edelleen omalla alueellaan ja tyypillisesti myös tietyn teollisuudenalan kannalta merkityksellisiä paikkakuntia, vaikka ne eivät valtakunnalliseen verkkoon enää kuulukaan. Sama koskee monia seutukaupunkeja, jotka ovat yksi tärkeä osa maamme palveluverkkoa ja joilla voi olla myös tärkeä kansallinen merkitys esimerkiksi matkailussa. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että tulokset kertovat viime vuosikymmenen taitteesta. Viime vuosien kehitystä ja poliittisten ratkaisujen spekulointia ei tulkinnoissa ole otettu huomioon. Erittäin todennäköisesti mittavat investoinnit teollisuuteen voivat nostaa nämä pienempiä kaupunkiseutuja jälleen merkittävien kaupunkiseutujen joukkoon. Hyvin mielenkiintoista on muutaman vuoden päästä analysoida miten korona-aika ja energiakriisi sekä niistä toipuminen vaikuttavat kehitysdynamiikkaan erilaisilla kaupunkiseuduilla.

Kirjoitus on osa MDI:n Miltä Suomi näyttää tänään -kirjoitussarjaa. Sarjassa nostetaan esiin ajankohtaisia aiheita alueiden ja Suomen kehittämisen teemasta.