Blogi: Ilmiölähtöisyyttä vahvistamalla entistä parempaa MAL-sopimista

Edunvalvonnasta yhteisen hyvän tavoitteluun? valikoitui kesäkuussa 2022 valmistuneen isojen kaupunkiseutujen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimusmenettelyn kehittämistarpeita arvioineen raporttimme (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:47) otsikoksi. Olin selvityksen kirjoittaja yhdessä Hanna Mattilan ja Petri Jalaston kanssa.

Selvityksen otsikon tarkoituksena on nostaa esiin kumppanuuslähtöiseen sopimiseen liittyvä jännite osapuolten omien edunvalvontatarpeiden ja yhdessä on enemmän -ajatteluun perustuvan yhteisen hyvän tavoittelun välillä. Jännite on tunnistettavissa sekä kaupunkiseudun kuntien kesken että seudun ja valtion välillä.  Se ei ole vierasta myöskään sektoroituneen valtionhallinnon sisällä.

Edunvalvonta liittyy jokaisen organisaation toimintaan. Se on vaikuttamista, kilpailua, omaa organisaatiota tukevan tiedon tuottamista, usein myös strategista liittoutumista. Yhteinen hyvä voi myös olla edunvalvonnan tavoite, mutta usein sitä kehystetään organisaation omaa etua painottavilla näkökulmilla.

Yhteisen hyvän tavoittelu perustuu usein kumppanuuteen. Siihen liittyy vastavuoroisuus, yhdessä sovittu päämäärä, halutun hyvän tuottaminen mukana oleville osaamista ja resursseja kokoamalla sekä osapuolten keskinäinen ymmärrys siitä, että ollaan yhteisellä asialla. ”Meidän pitää ymmärtää, että olemme kaikki samalla puolella pöytää ratkaisemassa yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia”, tiivisti Espoon edustaja Olli Isotalo eräällä sopimuskierroksella, kun keskustelu neuvottelupöydässä oli muuttua edunvalvonnaksi.

MAL-kumppanuus on kestävyyslaji

MAL-kumppanuuden tavoitteena on, että neuvotteluprosessi tuottaa osapuolten yhteiseen hyvään tähtääviä ratkaisuja paikallisen edunvalvonnan tai sektorikohtaisten tavoitteiden yksipuolisen edistämisen sijaan. Nykymuodossaan sitä on harjoiteltu noin vuosikymmen, mutta yhdessä sopimisen juuret ulottuvat paljon kauemmas, aina 1970-luvulle asti. Hallitusten politiikkasalkuissa se on kulkenut vuodesta 1999 kärkinään yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttäminen ja erityisesti pääkaupunkiseudun asunto-ongelmien ratkaiseminen.

Neuvotteluprosessissa on tärkeää löytää etenemispolku, joka ohjaa edunvalvontakarikoiden ohi sellaiseen lopputulokseen, joiden kanssa kaikki voivat elää.

Yhteinen hyvä on kompromisseja, mutta myös sen oivaltamista, että kaupunkiseutu on kokonaisuus, jota vasten yksittäisiä ratkaisuja pitää arvottaa. Tämä on oivallettu melko hyvin, mutta opittavaakin vielä on.

Ongelmia syntyy erityisesti kuntien välisissä tai kansallisista intresseistä johtuvissa ristiriitatilanteissa, joissa on esimerkiksi ratkaistava, mihin sijoitetaan toiminto, joka on koko seudun kannalta tärkeä, mutta joka tuottaa ulkoishaittoja paikallisesti. Ristiriitoja voi aiheutua myös joukkoliikenneinvestointien ajoituksesta, kun eri kuntien tarpeille on saatava koko seudun kannalta ja valtion budjettitalouden raameihin sopiva tärkeysjärjestys.

Kaupunkiseutusuunnittelu on MAL-sopimisen ankkuri

MAL-kumppanuus edellyttää onnistuakseen, että sopiminen perustuu toiminnallisen kaupunkiseudun kattavaan strategiseen suunnitteluun. Sen avulla voidaan ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista neuvotteluvaiheeseen ja luoda pitkäjänteisyyttä valintoihin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kehityskuva, rakennesuunnitelma, kaupunkiseutusuunnitelma, MAL-suunnitelma.

Kaupunkiseutusuunnittelun suhde MAL-sopimiseen ei ole ongelmaton. Yhdyskuntarakennetta, asumista ja liikennejärjestelmää koskevista suuntaviivoista sopiminen yhteisessä prosessissa on vaativaa ja työlästä. MAL-sopimiseen liittyvät taloudelliset porkkanat varmistavat kuitenkin osaltaan, että valtakunnalliset ja seudulliset intressit ohjaavat suunnittelua.

Kaupunkiseutusuunnittelua on kritisoitu demokratiavajeesta, kun se ei ole lakisääteistä, eikä sisällä määrämuotoisia kuulemismenettelyjä. Huoli kuulostaa liioitellulta, koska suunnitelman linjaukset edellyttävät ennen toimeenpanoa asiamukaisia kaavoja ja niiden valmisteluun kuuluvia vuorovaikutusmenettelyjä. Myös kaupunkiseutusuunnittelussa asukkaita osallistetaan monin tavoin.

MAL-sopimusmenettelyn monitoimijuus on ollut ongelma erityisesti valtionhallinnolle. Ministeriöt ja niiden alaiset virastot ovat hierarkkisia organisaatioita, mikä ei lähtökohtaisesti tue useamman toimijan välistä vastavuoroista ja keskinäiseen tiedon jakamiseen perustuvaa yhteistyötä. MAL-suunnittelu ja -sopiminen ovatkin hyvä alusta tuoda jähmeään hallintokulttuuriin moninäkökulmaisuutta, innovatiivisuutta ja ilmiölähtöisyyttä palvelevaa organisoitumista. Kuntaorganisaatiot ovat kaupunkiseutuyhteistyötä vahvistaessaan sen jo oppineet.

Ensi talvi aikaa valmistautua uuteen sopimuskauteen

Kaupunkiseutujen strateginen kehittäminen on taitekohdassa. Perinteiset tavoitteet, kuten elinvoima, kilpailukyky tai kestävä yhdyskuntarakenne eivät ole menettäneet merkitystään. Niiden rinnalle on tullut aiempaa vahvemmin rakennetun ympäristön hiilineutraalisuuden edistäminen, luontokadon torjuminen ja sosiaalisen kestävyyden turvaaminen. Digitalisaatio mullistaa palveluita ja liikkumistarpeita monipaikkaisen asumisen ja etätyön myötä. Kuntien rooli ja taloudellinen asema muuttuvat perusteellisesti sote-uudistuksen myötä. Kaikki nämä heijastuvat myös kaupunkiseutusuunnitteluun ja seuraavaan MAL-sopimiseen.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen toiminnallisen kaupunkiseudun kattavalla suunnittelulla ja siihen perustuvalla sopimisella seudun kuntien kesken ja valtion kanssa on osoittautunut tulokselliseksi tavaksi toimia. MAL-menettely on tukenut suuria kaupunkiseutuja siirtymisessä kuntalähtöisestä osaoptimoinnista ja nollasummapeleistä plussummapeleihin, yhteisen hyvän tavoitteluun.

Seuraavaan sopimuskauden alkuun on puolitoista vuotta. Toivottavasti ensi talvi käytetään menettelyn kehittämiseen vastaamaan entistä paremmin uusiin haasteisiin. Raportissamme on 22 kehittämissuositusta joista voi ottaa suuntaa. Vuoden kuluttua alkaa neuvotteluvaihe, jos seuraavassakin hallitusohjelmassa näytetään välineelle vihreää valoa.

Matti Vatilo

Kirjoittaja toimi MAL-sopimusvalmistelun vastuuhenkilönä ympäristöministeriössä 2000-2019.