Blogi: Maaseudun kehittämisen jatkuva murros

Tarkastelin pro gradu -työssäni maaseudun kehittämisohjelmaan liittyvää uutisointia Euroopan unionin ohjelmakauden vaihteessa, vuosina 2013–2014. Aiemmista tutkimuksista poiketen en halunnut kerätä aineistoani suurimmista maakuntalehdistä, koska niiden välittämiä maaseutumielikuvia on jo tutkittu Suomessa melko paljon 2000-luvun aikana. Sen sijaan päätin kerätä aineistoni Maaseudun Tulevaisuudesta, koska lehteä oli maaseutututkimuksen piirissä tarkasteltu yllättävän vähän, ja halusin nähdä, tuoko maaseutunäkökulmasta kirjoitettu lehti uusia sävyjä maaseutumielikuvaan.

Lopulta aineistoni kooksi rajautui 62 lehtiartikkelia, joissa mainittiin maaseutuohjelma. Näistä teksteistä oli erotettavissa neljä eri teemaa, jotka olivat maaseutuohjelman uudistuminen, maatalouden rooli, maaseudun asema ja maaseuturahoitus. Tarkasteluajankohdasta johtuen aineistossa painottui ohjelman uudistumiseen liittyvä kirjoittelu, minkä jälkeen maaseudun ja maatalouden kytkös nousi toiseksi yleisemmäksi aiheeksi. Maaseudun kehittämisen kannalta kiinnostavimpia olivat maaseudun asemaa tarkastelevat tekstit, joissa kirjoittajat ottivat kantaa maaseudun aseman lisäksi sen kehittämistapaan.

Tutkimuksen aineistossa mielikuva maaseudusta nojasi vahvasti maatalouden merkitykseen, mitä voi pitää osin yllättävänä. Maatalouden painottumista selittää alan etujärjestön MTK:n runsaiden puheenvuorojen määrä Maaseudun Tulevaisuudessa, mikä nosti esille huolen viljelijöiden toimeentulosta. Toisaalta voi pitää osin kummallisena, että maaseutuun erikoituneessa lehdessä maaseutu ja maatalous sekoitetaan toisiinsa. Yhdessä tekstissä esimerkiksi puhuttiin maaseudusta ”alana”, mikä viittaa vahvasti maaseudun ja maatalouden samastamiseen – juuri siihen, mistä maaseudun kehittämiseen liittyvissä määritelmissä on haluttu päästä eroon.

Maaseudun kehittämisen yhdistäminen maaseutumielikuvien tarkasteluun toi odotetusti ilmi uudenlaisia tapoja nähdä maaseutu. Esimerkiksi maaseudun kehittämispuheessa korostettiin useasti sellaisia maaseudun piirteitä, kuten pitkiä välimatkoja ja harvaa palveluverkkoa, jotka yleensä nähdään kielteisinä tekijöinä. Kehittämispuheessa nämä nähtiin kuitenkin suomalaisen maaseudun erityispiirteinä, joiden ansiosta maaseutu ikään kuin ansaitsee tulla kehitetyksi.

Aineiston teksteissä kritisoitiin maaseudun kehittämisen tapaa, mutta itse kehittäminen nähtiin odotetusti itsestään selvänä arvona. Teksteistä oli luettavissa maaseudun kehittämisen jatkuva murros: millä tavoin voitaisiin tukea sekä maataloutta että monialaistuvaa maaseutua? Toistaiseksi maataloustuet nähtiin puolustusta ansaitsevana perustana, kun taas hanketyö haki vielä oikeutustaan toimivana kehittämisen muotona. Selvää oli kuitenkin se, että maaseudun kannalta Euroopan unionin aluepolitiikka on kotimaista päätöksentekoa parempi vaihtoehto.

Sofia Tuisku

Kirjoittaja sai MDI:ltä apurahan pro gradu -tutkielmaansa keväällä 2015.