Blogi: Hyvän elämän osatekijät ovat ainutlaatuisia – ja samalla myös universaaleja

”Unta, ruokaa, leikkejä, rakkautta ja karamelliä, juomaa”. Loistava lista hyvän elämän peruspilareista, joita tuoreessa lapsibarometrissa selvitettiin. Hyvän elämän jäljillä ollaan monella suunnalla myös aikuisten osalta, mistä aasinsilta tähän kirjoitukseen ja HYVIS -hankkeeseen. Mistä on tulevaisuuden kuntalaisten ja nykyisten asukkaiden hyvä elämä tehty?

Lapsibarometri on lapsiasiavaltuutetun toimiston toteuttama tutkimus 6-vuotiaiden lasten arjesta ja elämästä. Viimeisin julkaistiin juuri, ja edelliset ovat vuosilta 2018 ja 2016. Tavoitteena on selvittää lasten omia kokemuksia heitä koskettavista teemoista.

Rakkautta ja ruokaa kaipaavat aikuisetkin, varmasti myös unta ja karkkia. Siksi kiinnosti katsoa, mitä yhtäläisyyksiä hyvän elämän kokemuksista, tuntemuksista ja toiveista löytyy, kun laitetaan rinnakkain lapsibarometrin tuloksia ja HYVIS-hankkeen kuntadialogien alustavaa antia. Kyseessä on kepeä katsaus, jonka tekemiseen innoitti toistuvien avainsanojen herättämä uteliaisuus. Analyyttisempi työ jatkuu taustalla.

Lasten ja aikuisten hyvän elämän peruspilarit

Lapsibarometrin 2020 tarkoituksena oli selvittää, mitä kuusivuotiaiden lasten mielestä kuuluu lapselle hyvään elämään ja miten nämä asiat toteutuvat lasten elämässä. Tutkimuksessa käytiin läpi monia kysymyksiä, joihin kannattaa tutustua, mutta tässä yhteydessä nostamme mukaan vain muutaman keskeisimmän ja vertailukelpoisen havainnon.

Barometrin ydintulos on tiivistetty kolmeen hyvän elämän peruspilariin: leikkiin, kotiin ja ruokaan. Johtopäätösten mukaan leikkiin liittyi vahvasti kavereiden merkitys, kun taas koti yhdistyi perheeseen ja huolenpitoon. Ruoka puolestaan kuvasti lasten näkemystä perustarpeista; herkuttelu  yhdistyi nautintoon ja iloa tuottaviin asioihin.

Lapsi istumassa talvisella laiturilla.
Iloista elämää laiturilla. Kuva: Anssi Kumpula.

Kysyttäessä aikuisilta, mitä hyvä elämä heille tarkoittaa ja mistä se rakentuu, voi tuloksen kiteyttää hyvin edellä mainittuihin pilareihinkin. Tosin nyt leikkiä kutsutaan työksi. Kun avataan avainsanalistaa vähän enemmän, toistuvat monesti myös sellaiset sanat kuin ympäristö, turvallisuus, terveys ja onnellisuus. Aikuisena asioita tietysti jo katsotaan eri tavalla, mutta ei juututa nyt siihen.

Onnellisuus ja turvallisuus olivat toki tunnistettavissa myös lasten vastauksissa. Esimerkiksi asuinympäristöä koskevassa kysymyksessä puolet vastaajista oli sitä mieltä, että koti on hyvä paikka asua. Koti oli täten monen lapsen käsitys myös asuinympäristöstä. Lisäksi onnellisuutta voi tulkita vaikka iloa tuottavista asioista, joista tärkeimmiksi mainittiin kaverit, leikkiminen ja pelaaminen. Aikuisten näkemyksissä nämä yhdistyvät ystäviin, yhteisöllisyyteen ja harrastusmahdollisuuksiin, jotka puolestaan varmasti ovat myös ilonlähteitä.

Sitä saa, mitä mittaa – vai saako sittenkään?

Viime kesästä alkaen olemme tehneet työtä hyvän elämän mittaamisen ja kuntastrategioihin sisällyttämisen parissa. 292 kuntastrategiaa on analysoitu, ja 10 kumppanikunnan kanssa on kerätty tietoa nykyisistä mittareista ja hyvän elämän määrittelyistä. Tavoitteena HYVIS-hankkeessa on hyvän elämän mittarien läpikäynti ja niiden pohjalta ehdotus indeksiksi, jolla hyvää elämää sen moninaisissa muodoissaan voisi seurata, ja näin ollen myös asettaa tavoitteita siihen liittyen – esimerkiksi kuntastrategioihin.

Kesällä tehdyn tämän valtuustokauden kuntastrategioiden analyysin pohjalta oli nähtävissä, että siinä missä elinvoima määritellään useimmiten yritysten ja elinkeinojen kehityksellä tai väestökehityksen mittareilla, hyvinvoinnin mittaaminen on monipuolisempi ja vähemmän vakiintunut kokonaisuus. Hyvinvointikertomukseen kirjatut indikaattorit ovat usein käänteisiä mittareita, jotka kuvaavatkin pahoinvointia, kuten sairastuvuutta, vanhusten tapaturmia, nuorten syrjäytymistä tai mielenterveyspalvelujen käyttöastetta. Osallisuuden mittarit, joita kirjataan esimerkiksi osallisuussuunnitelmiin, ovat usein eräänlaisia tapahtuma- tai aktiivisuusmittareita: niissä kootaan tietoa siitä, paljonko tapahtumia kunta järjestää, miten paljon niihin osallistutaan sekä miten paljon ideoita tai uusia aloitteita niissä kertyy, riippumatta siitä, mikä on aloitteiden eli osallisuuden panosten vaikutus eli välittyminen konkreettisiin toimiin.

Osallisuudessa on olennaista myös yhdistyskentän aktiivisuus, jota usein mitataan yhdistysten, niiden järjestämien tapahtumien ja toiminnassa mukana olevien määrällä, mutta usein myös laadullisin mittarein (mm. koetulla osallisuudella, jota mitataan erillisillä kuntalaiskyselyillä, joko kunnan omalla tai esim. Kuntaliiton kuntalaistutkimuksella). Useissa kunnissa osallisuutta mitataan erilliskyselyillä. Tällöin olennainen kysymys luonnollisesti on, mikä on osallisuus osallisuuskyselyissä? Tavoittavatko kyselyt esimerkiksi kaikki olennaiset ryhmät, myös ne, joiden osallisuus on heikoin ja jotka eivät ole löytäneet lukuisiin tarjolla oleviin yhteisen toiminnan kanaviin? Ja onko esimerkiksi kolmannen sektorin kuva kuntalaiskentästä edustava, välittyvätkö sinne nuoremman polven eli niiden kuntalaisten näkemykset, jotka tekevät tulevaisuutta, mutta putoavat lapsibarometrin ja äänestysiän väliin? Yksi tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys on myös, miten turvataan kyläyhdistysten ja järjestötoiminnan sukupolvenvaihdos ikääntyvissä yhteisöissä.

Mittareita pohdittaessa on erityisen tärkeää hahmottaa niin sanottu “iso kuva”. Liian monissa tapauksissa kuntalaisen hyvinvointia ja osallisuutta kartoitetaan sananmukaisesti lukemattomilla mittareilla. Niin monilla mittareilla, ettei niitä kukaan enää lue tai huomioi päätöksenteossa. Liian usein muutoksen teoria jää mittariviidakon katveeseen. Muutoksen teoria on näkemys siitä, mitä panoksia ja toimenpiteitä on tehtävä eri toimijoiden toimesta tai vuorovaikutuksessa, jotta syntyisi toivottavia kehityskulkuja, myönteisiä kehiä ja muutoksia ja vaikutuksia, jotka pidemmällä aikajänteellä voivat edistää yhteistä hyvää, hyvää elämää yhteisössämme. Tämä yhdistävä missio voi olla vaikkapa aidosti ihmislähtöinen kunta (Lapinjärvi) tai joustavin ja elinvoimaisin saaristokunta (Kemiönsaari), mutta olennaista on tunnistaa, mistä osatekijöistä se koostu. Mitä kunnan on tehtävä, missä saadaan apuja kolmannelta sektorilta, ja mitä pitää tehdä yritys- tai kuntakumppanien kanssa yhdessä. Kuten lapsibarometrissa, usein hyvän elämän osatekijät ovat yksinkertaisia, mutta nerokkaita. Merkityksellisyys. Välittäminen. Omannäköinen elämä.

Hyvä elämä on omannäköistä

Vaikka mittarien valossa kuntakenttä on varsin samankaltainen, erilaisuus ja ainutkertaisuus on selvästi kudottu hyvän elämän pirtaan, kaikenikäisillä kuntalaisilla.  HYVIS-dialogeissa kumppanikunnissamme välittyi hyvän ja sujuvan arjen, turvallisen ja saavutettavan ympäristön ja luonnon, sekä yhteisöllisyyden ja mukaan pääsemisen arvostus. On tärkeää elää arkea, jossa peruspalvelut ovat laadukkaita ja helposti saavutettavissa, mutta myös arkea, jossa välitämme toisistamme, olemme osa toistemme turvaverkkoa ja kuulemme ja kuuntelemme yhteisömme jäseniä – olivatpa nämä sitten nuoria tai vanhoja, paikkakunnalla ikänsä asuneita tai kesäasukkaita.

HYVIS-dialogeissa hyvän elämän kokemuksellisuus puhutti paljon. Miltä tuntuu hyvä elämä, juuri minun arjessani, juuri minun yhteisöissäni. Hyvä elämä on hyvää juuri minulle, niissä puitteissa, joissa arkeani elän. Ainutlaatuisuustekijöissä nousi esille oikeista mittasuhteista ja koetusta yhteenkuuluvuudesta, elämästä, jota eletään juuri oikeissa mittasuhteissa, “pienen ihmisen kokoisessa kunnassa” ja apua saaden ja tarjoten, kulloisenkin tarpeen mukaan.  Vaikkapa yhteisöllisyys, ystävällisyys ja luovuus nousivat esille tärkeinä hyvän elämän osatekijöinä ja arvoina.

Hyvän elämän indikaattorien jäljillä

HYVIS -hankkeella jäljitetään hyvän elämän aineksia. Tai peruspilareita, kuten lapsibarometrissa todettiin. Tavoitteena on tunnistaa toistuvia, ja toistumattomiakin aineksia, joiden pohjalta voidaan määritellä laadullisia ja määrällisiä mittareita/indikaattoreita hyvälle elämälle – niin paikasta riippumatta kuin paikkaperustaisesti. Ja tunnistaahan niitä, kuten havaittiin. Samalla havaittiin hyvin myös se, mitkä teemat toistuvat lapsesta asti ja mitkä ovat näin ehdolla todellisiksi hyvän elämän tukipilareiksi. Niissä tuntuu olevan jopa tiettyä universaalia pätevyyttä. Perustarpeiden lisäksi iloa, merkityksellisyyttä ja rakkautta. Elementit ovat koossa. Tarkempi jäljitys jatkuu.

Kirjoittajat

Sami Tantarimäki ja Kaisa Lähteenmäki-Smith tutkivat hyvää elämää HYVIS-hankkeessa.

Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikan neuvoston asettaman hankeryhmän esityksestä, Makeran valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin suunnatuista varoista.