Blogi: Harmaa allianssi

Osana käynnissä olevaa sote- ja maakuntauudistusta myllerretään myös työllisyys- ja yrityspalvelut uuteen asentoon. Nykyisten TE-toimistojen ja ELY-keskusten tehtävät kootaan alueellisiksi kasvupalveluiksi, joissa maakunta toimii palvelujen järjestäjänä. Kaksi kiperää kysymystä on leimannut kasvupalveluista käytävää keskustelua koko valmistelun ajan – kuntien rooli ja markkinaehtoisuus palvelujen tuotannossa.

Kaupungit ovat Vapaavuoren C21-ryhmä edellä ja seutukaupunkien T50-ryhmä vanavedessä haastaneet uudistusta ja sen vaikutuksia kuntien mahdollisuuksiin toteuttaa omaa elinvoimatehtäväänsä. Kasvupalvelujen kohdalla markkinaehtoisuus otti takapakkia valinnanvapauslain törmättyä viime kesänä perustuslakivaliokuntaan. Viimeisimmässä lakiluonnoksessa maakunnille annetaan käytännössä vapaat kädet järjestää palvelut kuten parhaaksi näkevät. Näin ollen myös omalle tuotannolle ovat mahdollisuuksien ovet auki.

Kuukausi sitten hallitus esitteli allianssimallin vaihtoehtona kasvupalvelujen organisoimiseksi. Mistä allianssimallissa on kyse? Hallitus on avannut allianssimallilla keskusteluyhteyttä maakuntien kasvupalvelujen ja kuntien elinvoimatehtävän yhteensovittamiselle. Allianssimallin avulla halutaan kannustaa maakuntia ja kuntia yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan osaa kasvupalveluista yhdessä. Allianssimallissa osapuolet istuvat samalla puolella pöytää, ja keskeisiä periaatteita ovat esimerkiksi toiminnan avoimuus ja luottamus.

Esittelyaineistossa viitataan ”perinteisiin” malleihin, joista allianssimalli tekee poikkeuksen. Sen enempää tätä käsitettä ei avata. Jos tutkimuskirjallisuutta katsoo, voisi veikata perinteisellä mallilla viitattavan taloudellisen toiminnan organisoimisen ääripäihin eli markkinoihin ja hierarkiaan. Menemättä aiheessa pintaa syvemmälle, markkinaehtoinen tapa organisoida toiminta on tehokkainta silloin, kun palvelu tai tuote on tasalaatuinen ja hintaa voidaan käyttää (lähes yksinomaan) valintaa ohjaavana kriteerinä. Kasvupalvelujen maailmassa tällaisia voivat olla esimerkiksi työnvälitykseen, rekrytointiin tai koulutukseen liittyvät palvelut. Näissä on myös paljon olemassa olevaa yksityistä palvelutarjontaa lähes koko maassa. Vastaavasti hierarkiassa päätäntävalta ja toiminta pidetään yhden johdon määräysvallan alla ja talon sisällä. Hierarkia poistaa markkinamekanismin aiheuttamia transaktiokustannuksia eli toimittajien kilpailuttamiseen, vertailuun, sopimiseen, seurantaan jne. liittyviä kitkatekijöitä. Hierarkkinen tapa organisoida soveltuu toistuvien ja rutiininomaisten tehtävien hoitamiseen, joita kasvupalvelujen kohdalla voisivat olla esimerkiksi palvelutarvearviot, palveluohjaus, yrityskohtainen analyysi kehittämiskohteista, viestintä tai muut tavanomaiset tehtävät.

Markkinat ja hierarkia – organisoitumismuotojen musta ja valkoinen – edustavat taloudellisen toiminnan ääripäitä, jotka eivät ota huomioon sosiaalista käyttäytymistä. Niin hierarkiassa kuin markkinoilla ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyy yhteisiä kokemuksia, oppimista, vastavuoroisuutta ja keskinäistä luottamusta. Liiketaloustieteen tutkimuksessa jatkumo saa väliinsä harmaan sävyjä, kun tutkijat ovat korostaneet yhteisöjen merkitystä ja luottamusta toiminnan organisoitumista ohjaavana ajurina. Tyypillisimmin tällaisia yhteisöjä nimitetään verkostoksi. Verkostomainen tapa organisoida taloudellista toimintaa pyrkii hyödyntämään markkinaehtoisen ja hierarkkisen organisoitumisen parhaita ominaisuuksia ja samalla lieventämään molempien ääripäiden tuomia kitkatekijöitä. Vaikka verkoston perusyksikkö on kahden organisaation välinen suhde, useimmiten verkosto (etenkin julkisella sektorilla) kattaa laajemman, monenkeskisen joukon organisaatioita. Olennaista on, että verkoston organisaatioilla on jokin niiden toimintaa yhdistävä päämäärä. Kasvupalveluissa se voi olla esimerkiksi alueen elinvoiman vahvistaminen tai vaikka pitkäaikaistyöttömyyden alentaminen.

Verkostomainen tapa organisoida toiminta soveltuu erityisen hyvin sellaisiin tilanteisiin, joissa yhdenkään organisaation sisällä ei ole tarvittavaa osaamista tai resursseja tehtävän hoitamiseen, eikä toisaalta markkinoilla ole tarjolla valmiita, keskenään vertailukelpoisia ratkaisuja tarpeeseen. Tyypillisesti verkostomaisella organisoitumisella voidaan pyrkiä ratkaisemaan monisyisiä ja visaisia ongelmia, joissa tarvitaan samanaikaisesti yhteisiä tavoitteita, resurssien ja osaamisen yhdistämistä sekä luottamukseen nojaavaa ongelmanratkaisukykyä. Kasvupalvelujen maailmassa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien tai muuten vaikeasti työllistyvien asiakkaiden palveluja tai kasvuyrityksen tarvitsemaa palvelukokonaisuutta.

Lakiluonnos alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista antaa kovin vähän ohjenuoraa siitä, miten kasvupalvelut tulisi alueilla järjestää. Maakunnilla onkin tuhannen taalan paikka keksiä itse paras (tarkoituksenmukaisin) tapa järjestää palvelut. Hienoa on, että musta ja valkoinen saavat allianssikeskustelun muodossa uuden sävyn. Toivottavasti maakunnissa tehdäänkin lyijykynällä useita erilaisia versioita ja vaihtoehtoja uusista kasvupalveluista.