Blogi: Selvitys taidealan jälleenrakennuksesta ottaa rohkeasti niukkuuden ja ristiriitaiset tarpeet kehittämistyön lähtökohdiksi

Koronapandemia aiheutti taiteen ja kulttuurin kentälle suuria ongelmia. Esittävä taide käytännössä pysähtyi pitkiksi ajoiksi. Vaikutukset näkyivät rajusti alan taloudessa ja työllisyydessä.  Samalla pandemia korosti alan monia, pitkäaikaisia rakenteellisia haasteita. Taiteen ja kulttuurin alojen tueksi organisoitiin jo pandemian aikana nopeita tuen välineitä. Nopean tuen rinnalla on kuitenkin tarve myös pidemmän aikavälin teoille alan toipumiseksi pitkästä poikkeustilasta. Samalla alan kehityksen krooniset ongelmat ja tulevaisuuden ennakoidut haasteet tarvitsevat ratkaisuja. Taideyliopisto selvitti syksyn 2021 ja kevään 2022 aikana kulttuuriministerin asettamaa Kulttuurin tulevaisuustyöryhmää varten, millaiset polut vievät kohti kestävää tulevaisuutta taiteen aloilla. Selvitys syntyi yhteistyömallilla, jossa Taideyliopiston tiimiä täydensi MDI:n asiantuntija. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkijatiimi loi taustalle ajankohtaisen tutkimuksellisen pohjan.

Rohkea selvitys nostaa esiin myös ristiriidat

Selvitysten tehtävä on yleensä koostaa tietoa sen kertomiseksi, missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, jotta asiat olisivat paremmin. Perinteinen selvityksen muoto ei kuitenkaan anna kosolti vaihtoehtoja tahdotuille tulevaisuuksille, mutta ei piirrä myöskään reittejä sille tilanteelle, että vastaan tulee odottamaton, tai peräti odotettavissa oleva haaste. 

Nimensä mukaisesti Taidealan jälleenrakennus : polkuja alan kestävään tulevaisuuteen -selvitysraportti kartoittaa useita rinnakkaisia polkuja, joilla on myös haasteensa ja risteävät vaikutuksensa. Polut ovat taiteen taloudellista ulottuvuutta luotaava kestävä ansainta, taiteen yhteiskuntasuhdetta tarkasteleva taide osana yhteiskuntaa, tilannekohtaisia ja rakenteellisia muutosmahdollisuuksia yhdistelevä murrokset muutosvipuina sekä koronapandemian vaikutustapoja hahmotteleva pandemian jälkihoito. 

Polut eivät  muodosta yhtä tavoitetta, vaan vaihtoehtoja ja variaatiota, jotka vievät kestävämpään taidealaan eri tavoin. Variaatio syntyy erilaisista arvovalinnoista ja näkemyksistä, mutta myös erilaisista käsityksistä siitä, mikä on toteuttamiskelpoista. Poikkeuksellista selvitystyössä olikin näiden kipupisteiden tietoinen esille jättäminen: jokaiseen muutospolkuun nimettiin myös asiat, jotka tuottavat niiden ratkaisussa ristiriitoja.

Systeemisen muutoksen ajattelu leimasi koko selvitystyötä. Tarkastelun kohteena olivat asioiden rinnalla niiden keskinäiset yhteydet, vaikutuspolut ja muutoslogiikat. Myös selvityksen tuloksissa pyrittiin systeemisen muutoksen ymmärryksen lisäämiseen. Perinteisten tavoitteiden sijasta selvityksessä nimettiin kyvykkyyksiä, joita tulee vahvistaa. Kyvykkyys on kykyä hyödyntää mahdollisuudet ja päästä tavoiteltuun tulokseen. Se muodostuu resursseista, osaamisesta, tiedosta ja toimintatavoista, eli on enemmän kuin puhtaat resurssit. Käytännössä kyvykkyydet voivat syntyä useilla eri toimenpiteillä ja ne voivat olla toimenpiteiden suoria tai välillisiä tuloksia.

Niukkuus on radikaali lähtökohta ratkaisujen etsimiseen

Taiteen jälleenrakennuksen selvitys haastoi perinteisen selvitysten perinnettä myös toisella tavalla. Se otti lähtökohdaksi sellaisten ratkaisujen etsimisen, jotka eivät ole riippuvaisia taiteen julkisen rahoituksen kasvusta. Niukkuus on millä tahansa alalla poikkeuksellinen lähtökohta kehittämisvaihtoehtojen selvitykselle. Poikkeuksellinen, jopa radikaali se on kulttuurin alalla, jonka vaikuttamistyön lähtökohta on pitkään ollut kulttuuribudjetin kasvattaminen vähintään prosenttiin valtion kokonaisbudjetista. Taustalla oli kuitenkin ajatus siitä, että yksinomaan rahoituksen kasvuun perustuvat tavoitteet ovat yksinkertaistava ja riittämätön lähestymistapa tilanteessa, jossa niukkuus on lopultakin todennäköistä ja jossa raha ei yksin riitä ratkomaan sitkeitä rakenteellisia ongelmia.

Jos selvityksen käyttökohteena on rahoituksellinen edunvalvonta, niukkuuden varaan rakentuva selvitys voi olla suorastaan haitallinen. Mutta jos tavoitteena on luoda, vahvistaa ja viestiä ymmärrystä siitä, mitä on tehtävä kaikissa tilanteissa – myös silloin, jos rahoitus ei syystä tai toisesta kasva, on niukkuuteen nojaavalla selvityksellä vapauttava vaikutus. Se avaa keskusteluja, joita muissa olosuhteissa on vaikea käydä. Se antaa myös selvitykselle omaleimaisen luonteen. Lopulta vain harva selvitys kuluu lukijoiden käsissä ja löytää yleisönsä vielä vuosien päästä. Ehkä reippaammin rajatuilla ja rohkeammin tehdyillä valinnoilla selvityksistäkin saadaan osuvampia siinä, mihin niitä tarvitaan: ymmärryksen lisäämiseen ja muutosten tekemiseen. Tämänkin selvitystyön toivotaan olevan sysäys jatkuvalle, pidemmälle prosessille kohti kestävämpää taidealaa.

Yhteistyömalli synnyttää rikasta ymmärrystä

Taiteen jälleenrakennuksen selvitys syntyi yhteistyömallilla, jossa konsultti työskenteli osana organisaation omaa tiimiä. Harvinainen selvityksen tekemisen malli tuotti rikasta yhteistyötä, jossa organisaation syvä ymmärrys ja yhteistyöverkostot, omat osaavat tekijät ja konsultin ammattitaito yhdistyivät toisiaan tukevalla tavalla. Vaikka organisation ja konsultin välinen tiivis yhteistyö vaatii joustavuutta ja luottamusta puolin ja toisin, sillä on myös suuri arvo vaikuttavuuden kannalta. Koska lopultakin mikä tahansa selvitys vaikuttaa parhaiten, kun se sitoutuu osaksi organisaation omaa toimintaa. Ja sen parempaa tapaa ei ole, kuin olla siinä itse syvästi osallisena. 

Materiaali

Taidealan jälleenrakennus : polkuja alan kestävään tulevaisuuteen (Raportti suomeksi)

Reconstruction of the arts sector : roadmap for a sustainable future (Raportti englanniksi)