Seinäjoki Roasted -blogi: Mistä kunta voi luopua, minkä jättää taakse?

airaksinen_JR

Suomalainen kuntakenttä on jälleen muutosten edessä. Muutosta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta yleensä muutos on liikettä sekä pois jostain että kohti jotain uutta.

Paetkaa! Pois vinoutuneesta kuntakäsityksestä

Mitä pidemmälle 2000-luku on edennyt, sitä enemmän kuntauudistamisessa on näkynyt piirteitä uusweberiläisyydestä. Sääntely pehmeine juonteineen, suositusten ja standardien muodossa, on lisääntynyt voimakkaasti. Myös pyrkimys hallintouudistusten kokonaisvaltaisuuteen sekä toteuttamiseen tiukasti ylhäältä-alaspäin suuntautuvina komentoketjuina on 2000-luvun kuluessa koko ajan voimistunut. Jokaisella hallituksella on ollut oma näkemyksensä kuntauudistamisen oikeasta suunnasta ja etenemistavoista. Valtiovetoinen uudistaminen on näkynyt paikallistasolla lähinnä hallinnollisena taakkana ja uudistusintoa lamauttavana ikuisena välivaiheena, jossa organisoitu saamattomuus ja rationaalinen apatia ovat kukkineet.

Hallintolähtöisen ja valtiovetoisen uudistamisen syynä on laajasti levinnyt vinoutunut kuva kunnasta. Uusweberiläisyys tarkastelee kuntaa osana hallintokoneistoa ja on näkökulmaltaan valtiolähtöistä. Kunta toteuttaa sille osoitettuja tehtäviä. Paikallinen itsehallinto, kunnan idea, näyttää tässä ajattelussa haittana: vapaus valita ja paikallinen politiikka näkyy ratkaisuina, joiden pelätään vaarantavan kansalaisten yhdenvertaisuuden. Paikallinen demokratia puolestaan johtaa kuntien erilaistumiseen, mikä puolestaan vaikeuttaa valvontaa. Itsehallinnolle arvokkaat asiat: vapaus, yritteliäisyys ja demokratia asettuvat vastakkain hallinnan tarpeen ja yhdenvertaisuuden vaatimuksen kanssa.

Väitän, että tällaisesta kuntakäsityksestä sietääkin pyristellä eroon.

Kuntien laajat ja vahvasti säännellyt palvelutehtävät voidaankin nähdä taakkana ja palveluiden ylikuorma pulmana. Palvelutehtävässä on vaikea onnistua. Ensinnäkin, lisääntyvien tarpeiden ja vähenevien resurssien välinen yhtälö on lähes mahdoton hoitaa siten, ettei joltakin jouduttaisi toisinaan ottamaan jotain pois. Toiseksi, kuntien rooli valtion sääntelemien palveluiden implementoijana on antanut valtiolle syyn ja luvan kohdistaa kuntiin jatkuvia interventioita ja reformeja.

Kohti paikallisen hallinnon ideaalia

Mitä jos uutta tilannetta katsottaisiinkin paikallisen itsehallinnon arvoperustan kautta? Paikallisen hallinnon taustalta on mahdollista löytää arvoja kuten yritteliäisyys, vapaus ja osallisuus. Miltä kunnille kaavailtu uudenlainen rooli, jossa sote-palvelut ja eräät kehittämistehtävät hoidetaan uudella itsehallinnollisella tasolla, näyttää näiden arvojen näkökulmista?

Aloitetaan yritteliäisyydestä. Ajattelu perustuu siihen, että kunnan kannattaa tehdä asioita mahdollisimman lähellä asukkaita, koska tällöin voidaan keksiä parhaat mahdolliset ratkaisut paikallisesti olennaisimpiin pulmiin ja kehittäminen perustuu evoluutioon. Mikäli ratkaisut ovat oikeita, ongelmat lievenevät ja hedelmät satavat kunnan omaan laariin. Tämä tukee onnistuneiden ratkaisujen kehittämistä. Mikäli ratkaisut ovat vääriä, kärsitään epäonnistumisista itse ja korjausliikkeiden tekeminen kannattaa.

Yritteliäisyys edellyttää vapautta, joka on toinen paikallisen itsehallinnon arvoista. Keksinnöt ovat mahdollisia vain tilanteessa, jossa paikallisella hallinnolla on vapaat kädet etsiä ratkaisuja omiin ongelmiinsa, eikä liialla sääntelyllä kyetä sitomaan toimijoiden käsiä.

Itseasiassa suuri osa sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtävistä on jo pitkään kuulunut semi-itsehallinnolliseen toimintaan, jossa paikallisten toimijoiden vapaus on ollut rajoitettua. Rajoittaminen ei tue luovuutta, vaan toiminnasta tulee velvoitteiden toteuttamista. Pahimmillaan toiminta on vähän homeista ja apaattista minimitason tavoittelua.

Kolmas paikallisen itsehallinnon arvo on osallisuus, jonka taustalla on ainakin kaksi ajatusta. Ensinnäkin paikalliset, ihmisten arkeen vaikuttavat asiat, antavat mainion opiskeluikkunan yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja kouluttavat uusia voimia myös kansallisiin ja ylikansallisiin demokratiapesteihin. Toiseksi demokratia tuo päätöksentekoon paikallisesti värittyneen moniarvoisuuden, jonka puitteissa on mahdollista tehdä juuri oman asuinkunnan näköisiä arvovalintoja ja kärsiä tai nauttia seurauksista.

Arvoperustan kautta tarkasteltuna voidaan sanoa, että kunta, joka ei enää päätä sosiaali- ja terveyspalveluista saattaakin olla vahvempi ja parempi kuin nykyinen. Nyt kyse on siitä, löytävätkö kunnat uuden ja mielekkään roolin riittävän nopeasti. Sellainen kunta tai kaupunki, joka ei uutta roolia löydä, saakin lakata olemasta ja fuusioitua johonkin toiseen. Suomalaisella kunnalla on nyt juuri edessään aikaikkuna, joka kannattaa hyödyntää. Seuraavat vuodet valtio askartelee itsehallintoalueiden parissa ja yrittää löytää keinoja hallita ja arvioida näiden toimintaa. Nyt on kuntien aika toimia, olla kekseliäitä ja hyödyntää niille tarjolla olevaa vapautta.

Toiminta edellyttää luopumista nykyisestä. Luopuminen on vaikeaa. Osin syystä. Hyvästä on paha luopua ja suomalainen kunta on ollut monilla mittareilla maailmanluokan menestystarina. Kunta on onnistunut olemaan toimintojen integraation kukka, hyvinvointivaltion rasvattu implementaatiokoneisto ja demokratian koulu. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tässä muodossaan tämän systeemin kehityskaari on saavuttanut lakipisteensä ja edessä on uusi polku.

Uudella polulla menestymisessä tarvitaan uutta ymmärrystä. Se edellyttää muutoksia tavoissa ajatella ja puhua. Puhe kunnan vahvuudesta pitää kääntää pois budjetin koosta ja tehtävien määrästä. Vahvuutta on myös se, että saa aidosti päättää niistä asioista, joista on vastuussa. Muutosta ei myöskään kannata ajatella vallan menetyksenä tai tehtävien karkaamisena. Voivottelu ei auta. Mitä, jos puhuttaisiinkin vapautumisesta. Vapautuminen semi-itsehallinnollisista ja valtion reformeille altistavista tehtävistä voisi olla hedelmällisempi näkökulma.

Kannustan Seinäjokea rakentamaan kiivaasti uutta kaupunkia: päivitettyä versiota maailman parhaasta paikallishallinnosta. Tässä työssä on ammennettava paikallisista viisaista ihmisistä, toimivista perinteistä ja yhteiselle asialle valjastetusta kekseliäisyydestä. Ja Seinäjoki jos mikä, on oiva paikka soveltaa yrittäjyyden ideaalia kaupungin uuden roolin pohjaksi. Ihmiset ja asenteet ratkaisevat. Ja tekemisen kulttuuri.

Jenni Airaksinen
kuntatutkija
Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu

Kuva: Jonne Renvall