Yksittäiset palvelut eivät riitä ehkäisemään nuorten syrjäytymistä – MDI mukana tutkimuksessa, joka tarkastelee nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä palvelu- ja etuusrakenteita sekä rahavirtoja

MDI oli toteuttamassa eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamaa tutkimusta, jossa tutkittiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä palveluja. Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää syrjäytymistä ehkäiseviä palvelu- ja etuusrakenteita, niihin käytettyä taloudellista panostusta sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutusten seurantaa. Tutkimus toteutettiin Nordic Healthcare Groupin vetämänä ja yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian kanssa.

Tutkimuksessa analysoitiin syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän nykytilaa, syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen resurssien kohdentumista sekä rahoituksella aikaansaatuja vaikutuksia. Keskeisinä aineistolähteinä olivat vuoden 2020 talousarvioesitys sekä tutkimukseen valittujen kohdekuntien tilinpäätöstiedot vuosilta 2019 ja 2020. Tutkimuksessa analysoitiin nuoriin kohdennettuja suoria ja epäsuoria rahavirtoja sekä toteutettiin haastatteluja niin valtionhallinnon edustajille kuin itse nuorille.

Toimivat palveluketjut sekä selkeät tavoitteet tehokkaimpia keinoja 

Valtion vuoden 2020 kokonaisbudjetista kohdistui varoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn suoraan ja epäsuorasti vain muutamia prosentteja. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutukset syntyvät yleensä välillisesti ja tulevat näkyviksi vasta pitkällä aikavälillä. Tämän seurauksena ne ovat hankalasti mitattavia. Tilastointia tuleekin kehittää, jotta syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutuksia pystytään seurata ja arvioida tarkemmin.

Tutkimuksen yleinen tulos on, että yksittäisillä palveluilla ei estetä nuoria syrjäytymästä, vaan kaikkein tehokkain keino ovat erilaiset ja ennen kaikkea toimivat palveluketjut. Tutkimus osoitti, että tällä hetkellä yksikään taho ei kanna täyttä vastuuta nuorten syrjäytymisen ehkäisystä. Valtionhallinnossa yhteistyö ei toimi toivotusti, ja kuntatasolla toivottaisiin, että nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palveluille luotaisiin koko Suomen kattava koordinointi ja omistajuus.

Tutkimuksen pohjalta suositellaan ennen kaikkea, että hyvinvointialuestrategiaan, hyvinvointialueen palvelustrategiaan sekä lasten ja perheiden hyvinvointisuunnitelmaan kirjataan selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet siitä, miten nuorten syrjäytymisen ehkäisy käytännössä toteutetaan. Niille nuorille, joilla on asiakassuunnitelma, suositellaan päävastuuhenkilön määrittämistä. Vastuuhenkilön tehtävänä tulee olla palvelutarpeeseen vastaaminen, nuoren osallisuuden vahvistaminen sekä oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen.

Tutkimuksen materiaalit:

Tiedote

Tutkimusraportti

Tallenne tiedotustilaisuudesta