Tero Vuorinen: Startuppien luvattu maa?

Tutustuin selvitykseen Suomen lupaavimmista startup -yrityksistä (Talouselämä 3/2013). Se oli masentavinta luettavaa sitten valtion tulo- ja menoarvion.

Esitellyistä startup -yrityksistä jokaiseen liittyi jokin tekninen vempain, sovellus tai keksintö. Ohjelmistoja, laserlaitteita, tuulivoimaa, sosiaalista mediaa, lääketiedettä… ja tietenkin mobiilipelejä.  Kaikissa oli mukana tuhti annos insinööritiedettä. Kaikkea hyvää kekseliäille insinööreille, mutta toivottavasti eläkeyhtiöt eivät sijoita varojani näihin.

Esitellyillä yrityksillä tulee olemaan loistava tulevaisuus, olettaen että pian syttyy massiivinen kyber-sota ja elämää jää jäljelle vain sosiaaliseen mediaan. Koko energiatuotannon siirtyminen tuulivoimaan ja kaikkien sairastuminen diabetekseen olisi myös toivottavaa. Dialyysissä on hyvin aikaa pelata mobiilipelejä.

Onneksi startupeille sopivin tulevaisuus tuskin toteutuu. Ehkä maailma muuttuukin hitaammin tai toiseen suuntaan? Tai sitten se ei juurikaan muutu.

Mitä jos pukeudumme tulevaisuudessakin vaatteisiin, asumme taloissa ja ajamme autoa? Tai entä jos lapsemme yhä 2020-luvulla syövät ruokaa ja leikkivät? Tähän kehitykseen Suomen lupaavimmilla startupeilla ei ole mitään tarjottavaa.

Miksi startup on Suomessa yhtä kuin tekninen hilavitkutin, patentti tai ohjelmisto? Miksei se voi olla parempi palvelu liittyen johonkin sellaiseen asiaan, jolle on varmasti kysyntää tulevaisuudessakin. Siis uusi liiketoimintakonsepti.

Hilavitkutin saattaa tietenkin toimia ja sille voi mahdollisesti olla hetken aikaa kysyntääkin järkevään hintaan. Hyvä palvelu tekee kauppansa aina.

Suomi on tässäkin asiassa Euroopan Japani. Kumpikaan ei osaa lanseerata menestyviä palveluyrityksiä. Vai oletko törmännyt japanilaiseen hotelli- tai ravintolaketjuun? Entä siivousfirmaan tai konsulttitoimistoon? Olet luultavasti yöpynyt Best Westernissä (4000 hotellia), syönyt Subwayssä (37 000 ravintolaa), yrityksesi ostaa siivousta ISS:ltä (500 000 työntekijää), konsultointia Accenturelta (250 000 työntekijää), sirkushuveja sinulle tarjoaa Circue du Soleil (liikevaihto yli miljardi dollaria) ja jumpassa hyllyt Les Millsin tahtiin (palveluja 14 000 kuntosalilla). Luetellut yritykset ovat pystyneet siihen mihin japanilaiset ja suomalaiset eivät – ne ovat globaaleja palvelualan kasvuyrityksiä.

Suomessa on kai vain yksi globaali palveluyritys, siis aidosti melko globaali ja vain palvelua tarjoava yritys. En laske nyt mukaan laitteiden kylkiäisinä huoltoa tarjoavia konepajoja, Saksaa neljän pystybaarin voimin valloittavaa pikaruokaketjua tai Skandinaviaan kahden hotellin voimalla hyökännyttä halpahotellia.

Globaalia palvelua tarjoaa Finnair. Vain valtio osaa.

Tero Vuorisen kolumni on julkaistu Kauppalehdessä 15.4.2013.